Hei vaan kaikille,
Tämä on alkuperäinen viestini, jonka kirjoitin toiselle keskustelupalstalle 11.10.2007
"Hei, olen Esa ja olen ihastunut / rakastunut.
(Tässä kohtaa kaikki vastaa, hei Esa)
Okei, juttu on tämä: Tapasin netissä ulkomaalaisen tytön (thaimaalaisen). Olemme jutelleet yahoo messengerin välityksellä, melkein päivittäin 3 kuukauden ajan. Webbikamerat käytössä, joten se tuo keskusteluun "aitouden tunnetta". Itse olen 20-vuotias, hän on 24 (täyttää 25 joulukuussa). Juttu alkoi niin, että tapasimme erään deittisivuston kautta. Itse en sillä hetkellä etsinyt mitään vakavaa kunhan katselin. Taisi olla heinäkuun ensimmäinen viikonloppu kun hän otti minuun yhteyttä ja aloimme keskustella. Ensimmäisen kerran kun näin hänet webbikameran välityksellä (toinen keskustelu kerta), en osaa sanoa tarkalleen mitä tunsin mutta se oli jotain erityistä. Tätä kuitenkaan en itselleni myöntänyt kuin vasta viime kuussa. Keskustelussamme oli pienoinen tauko, lähinnä siten että en nähnyt häntä 2 kuukauteen, vaikka keskustelinkin hänen kanssaan vähintään kerran viikossa. Hänellä oli muutto ja jotain ongelmia netin kanssa, joten se jäi hieman paitsioon. Tässä ajassa kuitenkin huomasin kuinka paljon häntä ajattelin. Viime kuussa näimme taas toisemme webbikameroiden välityksellä ja jatkoimme keskustelua. Heti kun näin hänet uudestaan laitoin hänelle muutaman tiedoston, jonka olin koonnut (videoita joissa kerron hänelle tunteistani, yms.). Hänkin sanoo rakastavansa minua (itse en ole vielä käyttänyt tuota sanaa vaan kierrellyt). Tänään kuitenkin laitoin hänelle kirjeen menemään, jossa myös mukana koru (sydän koru, jonka toinen puoli hänelle toinen minulle ja siinä lukee: I Love you ja nimikirjaimemme). Välimatka on pitkä ja vaikea, mutta en tahtoisi häntä kuitenkaan menettää nyt kun olen hänet löytänyt.
Siinähän sitä asiaa olikin jo. En tullut tänne kyselemään mielipiteitä (jos sellaisia on niin saa toki kertoa), tuntui vain että jonnekkin pakko purkaa näitä asioita. Itse en ole ennen ollut kenenkään kanssa milläänlailla (pari ihastusta ollut muutamia vuosia sitten), mutta ei ikinä tällaista tunnetta."
Toinen teksti 13.10.2007:
" Itsellä pyörii kaikenlaiset ajatukset päässä koskien häntä ja tulevaisuutta. Samalla kiinnostaa mutta myös jännittää aivan mielettömästi. Matka tässä vaiheessa ei ole niin yksinkertaista , yllätys yllätys, rahahuolten vuoksi. Ajatukset pyörivät ainoastaan hänen ympärillään. Oma itsevarmuus aika lähellä nollaa, lähinnä tuntuu siltä että hän ansaitsisi jonkun paremman. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, ei suomalaisissa naisissa mitään vikaa ole, mutta tämä nainen tällä hetkellä vain pyörii mielessä. Jos sen verran valottaisi omaa elämää, että en käy baareissa, en juo, en polta ja kaverit luonnehtivat nörtiksi. Tuossa edellisessä viestissä todettiin, että "Rakkaudessa ei voi laskelmoida". Itse en muuta voikaan tehdä tällä hetkellä. Mietityttää todella paljon tuleeko tämä kestämään ja entä sitten jos emme ikinä tapaakkaan...
Tähän väliin myös pakko mainita tuon kirjeen sisältö: Oma kuva + kirje + sydänkoru (jossa teksti: I Love you ja nimikirjaimemme). Toinen puoli meni hänelle toinen on itsellä. Näin jälkeenpäin arveluttaa oliko fiksua lähettää (ei ollut kauhean arvokas), ajatellen entä jos...
Joka kerta kun juttelemme (näen hänet webbikameran välityksellä) tunnen onnen tunteen. Hän saa minut hymyilemään ja olen myös pari kertaa itkenyt muutaman kyyneleen muistelessani häntä ja kuunnellessani rauhallista musiikkia. No joka tapauksessa en tahtoisi häntä menettää vaikka tulevaisuus voi tuoda tullessaan ihan mitä vaan."
"Itse olen se "köyhempi" osapuoli. Nainen käy töissä, asuu yksinään (itse asun vanhempien luona) ja vaikuttaa erittäinkin mukavalta. Paljon olen miettinyt voisiko tämä olla aitoa ja miten kaikki olisi mahdollista. Uskon kuitenkin siihen että tämä on rakkautta. Vaikka emme ole toisiamme tavanneet niin molemminpuolinen halu tavata on kova. Itseltä tuntuu tällä hetkellä hieman pahalta, koska itse olen häneen rakastunut ja hän minuun, mutta pelkään että en voi hänelle tarjota kaikkea sitä minkä hän ansaitsisi. Mitä enemmän näitä asioita ajattelen sen vaikeammaksi tämä tulee, mutta häntä en haluaisi myöskään menettää."
Kolmas teksti 23.12.2007:
"Tänään oli "tyttöystäväni" syntymäpäivä, tykkäsi kirjeestäni. Hän sitten vain tokaisi tuossa, että pystynkö odottamaan häntä. Siinä sitten meni ns. sormi suuhun ja kysyin mitä hän tarkoittaa. Antoi ymmärtää, että aikoo vaihtaa työpaikkaa (ehkä toiseen maahan). Jutteli rahan säästämisestä ja kolmesta vuodesta. Eli ymmärsin sen niin, että hän aikoo tehdä kovasti töitä (tekee jo tälläkin hetkellä, mutta palkka on mitä on), jotta saa säästettyä rahaa. Ihan vain matkaa varten. 3 vuotta on pitkä aika, mutta toisaalta olemme jutelleet jo kohta puoli vuotta ja aika menee hänen kanssaan aivan liian nopeasti. Osa minusta haluaisi suoraan sanoa hänelle, että en välitä hänesta tai etten tunne häntä kohtaan yhtään mitään. Mutta tuo kaikki olisi vain valehtelua. Itseä ainakin kiinnostaa tavata hänet, ehkä enemmänkin. Tämä kaikki vain tuntuu niin ihanalta. Tänä vuonna hymyilty hänen seurassaan enemmän kuin yleensä koko vuotena. Se hymy ja ne silmät, miten tämä kaikki on mahdollista? Ennen pidin rakkautta aika epätodennäköisenä, mutta sydämmeni olen hänelle menettänyt."
Tällä hetkellä olemme "tunteneet" toisemme jo noin 7 kuukautta. Soitin hänelle ensimmäistä kertaa tiistaina. Hän oli todella yllättynyt ja niin olin minäkin (hänen äänestään). Kuvien (ja webbikameran välityksellä) nähdyn perusteella olisin odottanut hieman erilaista ääntä. Vaikea selittää, kuten hänellekkin sanoin. Mutta nyt muutaman kerran kuunneltuani sen läpi (kyllä nauhoitin puheluni) olen jopa enemmän mielissäni hänen äänestään, kuin mitä kuvittelin. Tämä kaikki on hieman sekavaa, mutta uskon todella hänen tunteidensa olevan aitoja (samoin kuin omani). No mitäpä tässä selittelemään, aika näyttää (tai kuten olen hänellekkin sanonut: Time will tell).
Neljäs teksti 1.7.2008
"Edelleen tilanne jatkuu, tosin nyt olen saanut töitä ja muuttanut Vantaalle. Juttelu jatkuu, nyt tietenkin vapaammin kun on oma kämppä ja kaikkea (VOIP on kyllä loisto idea). Tunteet ei ole kadonneet,päin vaistoin, ainoastaan syventyneet. Halu tavata molemmilla kova ja uskon siihen,että vielä tapaamme. Tyttö muuttaa Australiaan (ainakin vähäksi aikaa) opiskelemaan hieman lisää ja ansaitsemaan enemmän rahaa. Itse koitan ansaita rahaa täällä,jotta voisin tarjota hänelle sekä tietenkin itselleni hyvän tulevaisuuden. Uskon,että tämä on rakkautta (vaikkakin vain netitse(toistaiseksi)). Itse olen odottanut / toivonut koko elämäni löytäväni jonkun hänen kaltaisen. Nyt hän on tullut ja itse uskon vahvasti,että hän on "se oikea". *Huoh,rakkaus voi todellakin iskeä missä ja milloin vain."
No niin siinäpä tekstiä muille. Olemme vieläkin pitäneet yhteyttä netin välityksellä ja tyttö on Australiassa tällä hetkellä. Viisumi lupahakemus laitettiin menemään kaiken säätämisen jälkeen tuossa 2 viikkoa sitten. Asiaa olen miettinyt oikein kunnolla ja tämä on tärkeintä minulle tällä hetkellä. Tänäänkin juttelemme vielä tuon skypen kautta tässä hetken kuluttua. Saa nähdä miten tuon viisumin kanssa käy (hän ei ole ainakaan mitään ilmoittanut). Jännittää ja hermostuttaa...
Kaikille jotka tämän koko setin jaksoi lukea, kiitokset ajastanne ja onnea teille kaikille tasapuolisesti (olitte sitten jo löytäneet oman rakkaan tai olette vielä etsimässä).
.........
JES JES JES! WUHUU! Nyt on fiilis katossa! Huh, nyt narvitsee rauhoittua... ei saa olla näin iloinen täällä...
Okei, okei... rauhoitutaan...
Selvennetäänpä sitten vähän asiaa. Tyttöystäväni on tulossa Suomeen tänä juhannuksena ja jännitettiin tässä,että onnistuuko tuo. Loppujen loppuksi saimme sen viisumin läpi ja nyt vaan odotellaan lentokoneen laskeutumista. Jännitys on käsin kosketeltava. Kesälomakin alkaa viikon päästä joten aikaa on. Nyt pikakelataan tuonne juhannukseen ja sen jälkeen hidastetaan aikaa (olisipa tuokin mahdollista). 13 päivää enää jäljellä :heart: