mitä pitäisi tehdä kun 2,5 vuotias saa kaupassa raivokohtauksen?

[neuvoton]

kun noin pieni lapsi ei saa tahtoaan läpi ja rupeaa karjumaan ja pyörimään kaupan lattialla, niin mitä pitäisi tehdä? Sama muissakin paikoissa. MITÄ silloin pitäsi tehdä?

 

[kookosta]

Napata lapsi kainaloon ja jatkaa matkaa. Tai siis näin mä toimisin.

 

[Aaban]

Jättää raivoaminen mahdollisimman vähälle huomiolle eikä ainakaan suostua vaatimuksiin. Jatka ostosten tekoa normaalisti... Kyllä hän sieltä luultavasti kipittää perääsi. :xmas:

 

[vieras]

antaa karjua vaan, nosta syliin vaan taikka jos on rattaat niin istumaan vaan, äläkä missään nimessä ainakaan namia tai jotaan lelua

 

[LisaMarie]

Napata lapsi kainaloon ja jatkaa matkaa. Tai siis näin mä toimisin.

Näin. Kyllä maailmaan änntä mahtuu.

 

[Sprite]

Ota syliin ja käännä huomio johonkin muuhun.

Tai sit vaan annat huutaa, joko sylissä tai annat raivota siinä lattialla etkä kiinnitä mitään huomiota. Tää ei tietysti toimi, jos on sellanen että jaksaa huutaa vaikka 3 tuntia (siis siinä lattialla huutaminen).

 

[Taevahan Tosi]

No en tiedä mitä nyt pitäs tehdä mutta mä sieppaan sen nappulan syliini/rattaisiin, ja jatkan ostosten tekemistä.

 

[Aaban]

Napata lapsi kainaloon ja jatkaa matkaa. Tai siis näin mä toimisin.

Juu tai näin.

 

[chef]

Mä jätin muksun lattialle raivoamaan ja jatkoin ostoksia (kuitenkin salaa lasta silmälläpitäen). Ei raivonnut kauaa, kun tuli paniikki siitä jotta missä äiti on. Ja siihen loppui lapsen temppuilut kokonaan.

 

[neuvoton]

Napata lapsi kainaloon ja jatkaa matkaa. Tai siis näin mä toimisin.

Näin mä olenkin tehnyt, mutta ihmiset tuntuu katsovan paheksuvasti lapsen käytöstä ja minuakin. En kohta enää kehtaa mennä mihinkään kun aina lapsi saa hepulin pienestäkin asiasta ja sitten taas huudetaan ja karjutaan. Voiko sitä jotenkin ennaltaehkäistä kun se tilanne on tulossa vai pitääkö oikeesti vaan sietää huutoa ja ihmisten katseita?

 

[Estu]

Mä olen napannut kainaloon ja ollut, kuin en huomaisikaan Meillä keskimmäinen on saanut moisia kohtauksia ja hän ei perään kipittele, vaikka mikä olisi.

 

[mie]

Napata lapsi kainaloon ja jatkaa matkaa. Tai siis näin mä toimisin.

Näin mä olenkin tehnyt, mutta ihmiset tuntuu katsovan paheksuvasti lapsen käytöstä ja minuakin. En kohta enää kehtaa mennä mihinkään kun aina lapsi saa hepulin pienestäkin asiasta ja sitten taas huudetaan ja karjutaan. Voiko sitä jotenkin ennaltaehkäistä kun se tilanne on tulossa vai pitääkö oikeesti vaan sietää huutoa ja ihmisten katseita?

Mitäs niiten muiden ihmisten katseilla on väliä?
Ja uhmaikäisen itkukohtausta ei usemmiten pystyy ennältäehkäisemään mitenkään.

 

[LisaMarie]

Napata lapsi kainaloon ja jatkaa matkaa. Tai siis näin mä toimisin.

Näin mä olenkin tehnyt, mutta ihmiset tuntuu katsovan paheksuvasti lapsen käytöstä ja minuakin. En kohta enää kehtaa mennä mihinkään kun aina lapsi saa hepulin pienestäkin asiasta ja sitten taas huudetaan ja karjutaan. Voiko sitä jotenkin ennaltaehkäistä kun se tilanne on tulossa vai pitääkö oikeesti vaan sietää huutoa ja ihmisten katseita?

Kukaan muu kuin sinä ei voi tietää, voiko sitä jotenkin ennaltaehkäistä. Se riippuu ihan lapsesta. Meillä on kaikki lapset ollu helppoja, kaksi vanhinta ei le koskaan saanu mitään uhmakohtauksia, eikä nuorempikaan (muistaakseni) ainakaan julkisesti, vaikka temperamenttisempi onkin. JOkatapuksessa hänestä huomaa, jos alkaa hiiltyä ja siinä vaiheessa voi ajatukset vielä ohjailla muualle rtyhtymällä puhumaan jostain muusta, näyttämällä jonkun jännän jutun tai innostamalla odottamaan jotain "tehdääs äkkiä ostiokset ja mennään äkkiä kassalle ja sitten hei arvaa mitä! Mennäänkin leikkipaikalle!" Kaupassa tuolle nuorimmalle on tosi tärkeää saada omat pienet kärryt ja osallistua ostosten tekoon, eli hakea tavaroita itse kärryyn, mielenkiinto pysyy siinä puuhassa, eikä ehdi kiukustua mistään.

 

[neuvoton]

Periksi en ole antanutkaan. Kyllä lapsi sieltä perässä tuleekin kun jatkan matkaani, mutta edelleen huutaen. Kuljemme joskus tavallisilla vaunuilla, mutta siellä on vauva ja tuplarattaissa taas riehuva lapsi saattaa vahingossa vahingoittaa vauvaa.

 

[piina]

Meillä pojista nuorin kokeili sitä samassa iässä tossa lähikaupassa muutaman kerran ja annoin van maata ja huutaa. Itse olin raskaana ja en jaksanut alkaa kantamaankaan, mutta onneksi myyjäkin vain piti hyvänä, etten antanut periksi ja oli kannustava.

Isommissa kaupoissa, jos lapset on alkaneet kiukuttelemaan, niin kärryyn vain olen laittanut istumaan ja jatkanut ostoksiani.

 

[huoh]

Mitäs pitäisi tehdä kun 6-vuotias saa kaupassa raivokohtauksen?? Sitä ääntä ja törkyä tulee suusta jatkuvalla syötöllä eikä enää kainaloon napata!

 

[näin]

Meillä poika teki ton yhden ainoan kerran karkkihyllyllä saman ikäisenä. Mies kantoi lapsen autoon, eikä sen kerran jälkeen koskaan enää ole ostettu karkkia kun lapsi mukana, vaan haetaan ne sellaisella kerralla, kun ei olla koko porukalla kaupassa. Nyt kun poika vanhempi, haetaan pk:n jälkeen perjantaina lakupötkö ja pieni karkkiaski. Nämä tähän asti riittänyt hyvin.

 

[neuvoton]

Napata lapsi kainaloon ja jatkaa matkaa. Tai siis näin mä toimisin.

Näin mä olenkin tehnyt, mutta ihmiset tuntuu katsovan paheksuvasti lapsen käytöstä ja minuakin. En kohta enää kehtaa mennä mihinkään kun aina lapsi saa hepulin pienestäkin asiasta ja sitten taas huudetaan ja karjutaan. Voiko sitä jotenkin ennaltaehkäistä kun se tilanne on tulossa vai pitääkö oikeesti vaan sietää huutoa ja ihmisten katseita?

Mitäs niiten muiden ihmisten katseilla on väliä?
Ja uhmaikäisen itkukohtausta ei usemmiten pystyy ennältäehkäisemään mitenkään.

Yritän olla välittämättä ihmisten katseista, mutta hävettää se silti. Tuntuu, että teen jotain väärin kun lapsi rupeaa karjumaan sillä tavalla.

 

[kärryjen istuimeen]

Kyllä noin pienen saa vielä laittaa ostoskärryjen istuimeen istumaan.

 

[Helmi S]

Napata lapsi kainaloon ja jatkaa matkaa. Tai siis näin mä toimisin.

Näin mä olenkin tehnyt, mutta ihmiset tuntuu katsovan paheksuvasti lapsen käytöstä ja minuakin. En kohta enää kehtaa mennä mihinkään kun aina lapsi saa hepulin pienestäkin asiasta ja sitten taas huudetaan ja karjutaan. Voiko sitä jotenkin ennaltaehkäistä kun se tilanne on tulossa vai pitääkö oikeesti vaan sietää huutoa ja ihmisten katseita?

Mä yritän näyttää mahdollisimman coolilta ja itsevarmalta, vaikka vähän nolottaiskin. Siksi en lähde ilman meikkejä ym. kauppaan. Kestää vähän katseitakin paremmin... Kun pakko kai niitä on sietää.

 

[neuvoton]

Mitä jos lapsi potkii ja sätkii siellä lattialla ja heittelee tavaroita hyllyltä lattialle? Silloin lasta ei voi vaan jättää siihen raivoamaan.

 

[Sprite]

Napata lapsi kainaloon ja jatkaa matkaa. Tai siis näin mä toimisin.

Näin mä olenkin tehnyt, mutta ihmiset tuntuu katsovan paheksuvasti lapsen käytöstä ja minuakin. En kohta enää kehtaa mennä mihinkään kun aina lapsi saa hepulin pienestäkin asiasta ja sitten taas huudetaan ja karjutaan. Voiko sitä jotenkin ennaltaehkäistä kun se tilanne on tulossa vai pitääkö oikeesti vaan sietää huutoa ja ihmisten katseita?

Mitäs niiten muiden ihmisten katseilla on väliä?
Ja uhmaikäisen itkukohtausta ei usemmiten pystyy ennältäehkäisemään mitenkään.

Yritän olla välittämättä ihmisten katseista, mutta hävettää se silti. Tuntuu, että teen jotain väärin kun lapsi rupeaa karjumaan sillä tavalla.

Unohdat ne muut, etkä häpeä. Tuo on ihan normaalia uhmaikäisen kanssa. Sä et ole tehnyt mitään väärin! Jos ihmiset ei sitä ymmärrä, niin olkoot ymmärtämättä.

 

[vieras]

lapsi kainaloon ja ostosten teko jatkuu huutava lapsi sylissä tai sit jos olen yhdessä mieheni kanssa kaupassa raivarin sattuessa niin mies nappaa mukulan kainaloon ja menevät autoon odottamaan minua.kyllä tänne maailmaan tosiaan ääntä mahtuu ja antaa ihmisten kattoa.minä olen parille vanhalle ihmiselle joskus sanonutkin että ettekö ole aiemmin tavanneet uhmaikäistä lasta.

 

[neuvoton]

Napata lapsi kainaloon ja jatkaa matkaa. Tai siis näin mä toimisin.

Näin mä olenkin tehnyt, mutta ihmiset tuntuu katsovan paheksuvasti lapsen käytöstä ja minuakin. En kohta enää kehtaa mennä mihinkään kun aina lapsi saa hepulin pienestäkin asiasta ja sitten taas huudetaan ja karjutaan. Voiko sitä jotenkin ennaltaehkäistä kun se tilanne on tulossa vai pitääkö oikeesti vaan sietää huutoa ja ihmisten katseita?

Kukaan muu kuin sinä ei voi tietää, voiko sitä jotenkin ennaltaehkäistä. Se riippuu ihan lapsesta. Meillä on kaikki lapset ollu helppoja, kaksi vanhinta ei le koskaan saanu mitään uhmakohtauksia, eikä nuorempikaan (muistaakseni) ainakaan julkisesti, vaikka temperamenttisempi onkin. JOkatapuksessa hänestä huomaa, jos alkaa hiiltyä ja siinä vaiheessa voi ajatukset vielä ohjailla muualle rtyhtymällä puhumaan jostain muusta, näyttämällä jonkun jännän jutun tai innostamalla odottamaan jotain "tehdääs äkkiä ostiokset ja mennään äkkiä kassalle ja sitten hei arvaa mitä! Mennäänkin leikkipaikalle!" Kaupassa tuolle nuorimmalle on tosi tärkeää saada omat pienet kärryt ja osallistua ostosten tekoon, eli hakea tavaroita itse kärryyn, mielenkiinto pysyy siinä puuhassa, eikä ehdi kiukustua mistään.

Ongelma onkin usein se, että lapsi lähtee harhailemaan pitkin kauppaa ja minä pelkään hänen eksyvän. Pitäisi koko ajan vahtia lasta, eikä silloin voi tehdä ostoksia.

 

[vieras]

Itse ennakoin tilanteita eli kauppaan silloin ,kun ei ole kiire, nälkä tai väsy. Jos kuikku tulee niin joskus selvitellaan asiaa tai jatketaan kuikutellen matkaa. Itse yritän pysyä niin rauhallisena kuin suinkin, vaikka ihmiset miten kattois. Käyn usein vauvan ja alle 3v:n kanssa kaupoissa. Välillä sujuu hyvin ja välillä ollaan kaupassa pidempään.