mitä mun pitäs enään tehdä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "väsynyt äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja minä olen tehnyt kokopäivätöitä ja päivystykset päälle, hoitanut kahta lasta ja kissaa ja ok-taloa. Ja olen äiti.

Mene aloittaja töihin. Oot niin väsynyt yöllä että nukut levollisesti vaikka maa järisis.
 
Viittaan edelliseen viestiini, tässä näitä "et tiedä mitään" - kommentteja taas tulee ja kaiken lisäksi laitetaan minun kirjoittamakseni sanomisia ja väittämiä joita koskaan en ole sanonut. Tällaiset kommentit ovat pelkkää höyryävää sontaa ja kuvastavat asenteita mitä tällä palstalla ja naisten keskuudessa on vallalla.

En ole koskaan sanonut että kotiäitiydessä tai -isyydessä ei olisi yhtään mitään rankkaa. En myöskään ole sanonut etten arvostaisi sitä millään tavalla. En viitsi edes kommentoida tällaisiin enempää.

Kaikenaikaa sä silti jaksa vähätellä sitä, jos joku kokee kotiäitiyden tai -isyyden rankkana. Tässäkin aloituksessa uupunut äiti hakee apua jaksamiseen, mä en ole ainakaan nähnyt sun kirjoittavan mitään kovin sympaattista tähän ketjuun, lähinnä olet keskittynyt keskivertopalstamamman morkkaamiseen, joka sinällään aiheeseen ei edes liity. Keskivertopalstamammaa ei ole olemassa, se on vaan sellainen kiva mielikuvituksen tuottama tyyppi, johon eräät turhautuneet aina purkaa huonoa omaa oloaan.
 
Arvasin että tulee tämä jokakertainen "oletko itse" tai "et tiedä mitään kun olet mies" - vastaus. Kyllä, olen hoitanut lapsia päivästä toiseen kotona pidemmän aikaa YKSIN ja tehnyt vielä kotona töitä siinä ohessa. Ja olen ollut liitossa jossa äiti oli kotona useita vuosia. Väitän tietäväni mistä puhun enkä koskaan väittäisi että kotona olo lasten kanssa olisi mitään lomailua tai ylettömän helppoa. Mutta sen tiedän että kokopäivätyötä ja niin rankkaa ja tuskallista kuin täällä aina yritetään väittää se ei ole.

Niin sinun mielestäsi, kannattaa muistaa että ihmiset ovat erilaisia. Itse ainakin olen huomannut sen että miehen ja naisen kodinhoidon välillä on aikamoisia eroja kun toinen vahtii samalla lapsia.
 
[QUOTE="äiti88";29220948]Kaikenaikaa sä silti jaksa vähätellä sitä, jos joku kokee kotiäitiyden tai -isyyden rankkana. Tässäkin aloituksessa uupunut äiti hakee apua jaksamiseen, mä en ole ainakaan nähnyt sun kirjoittavan mitään kovin sympaattista tähän ketjuun, lähinnä olet keskittynyt keskivertopalstamamman morkkaamiseen, joka sinällään aiheeseen ei edes liity. Keskivertopalstamammaa ei ole olemassa, se on vaan sellainen kiva mielikuvituksen tuottama tyyppi, johon eräät turhautuneet aina purkaa huonoa omaa oloaan.[/QUOTE]Onko pakko olla aina sympaattinen, myötäillä joka asiassa ja olla aina aloittajan kanssa samaa mieltä?

Tiedätkö että joissakin tapauksissa parasta apua on se kun joku katsoo asioita objektiivisesti ja realistisesti eikä tunteile sokeasti? Palstalla pääsääntöisesti aina halutaan tukea naisnäkökulmasta ja jos mahdollista, syyllistää miestä ja kannustaa siihen ja samaan suuntaan tässäkin ketjussa ollaan oltu menossa.

Uupumusta voi toki jokainen kokea eri tavalla ja tasoilla ja eri asioiden johdosta. Mutta aikuisen ihmisen joka hankkii lapsia pitäisi myös kyetä olemaan siinä määrin vahva että ei vedä uupumuskorttia esiin turhan takia ja pahimmassa tapauksessa suggeroi itseään pilaamaan parisuhteensakin sen takia että uskottelee itselleen kokevansa suurta vääryyttä tilanteessa jossa sellaista ei oikeasti ole.
 
Noh sen tiedän että mä en ainakaan ole luovuttja tyyppiä. Eli parisuhteen ns. ongelmista selvitään. Ja vaikka täällä kuinka muut käskis niin en niin tyhmä oo että tässä tilanteessa mieheni jättäisin vaan aion keskustella siitä että hänkin voisi lapsien kanssa olla enemmän ja että ruokkis vaikka koirat itse sillon kun meinaa mua käskee ruokkii, omat termarit vois pestä töistä tullessaan eikä valittaa mul kun en niit oo kerenny pesee ja silti joudun ne pesee viimestään viel ennen nukkumaan menoa.. tiedoksi vain varsinkin sinulle muuan mies!
 
Mulla lähes samanikäiset lapset. Vanhempi on 3 päivänä päiväkodissa ja käy lähes joka viikko kerra mummolassa.

Kuopuksen syntymän jälkeen ei ole mitään yövapaita ollut. Muutaman tunnin olen ollut omissa menoissani kerrallaan. Mies tekee paljon töitä, joten hoidan pääasiassa kodin yksin arkisin. Huomaan itsestäni, että huumorintajua saa välillä etsiä.

Mutta mä menen töihin tammikuussa. Kuopus on silloin 1v 4kk. Rakastan lapsiani, mutta ihana palata työelämään. Hermot kiittää.

Jos kotona aiot vielä olla, niin opettele rentoutumaan ja hymyile paljon. Naura, leiki, hupsuttele. Lapsetkin rentoutuu.
 
Juu tarttis saada asennettanikin muutettua vaikka väsyttääkin. Nyt on olo niinkun mies oiskin saanu jonkun ahaa elämyksen.. äsken syötti ekaa kertaa pojan ihan vaan kun pyysin etttä pääsen tupakille sit rauhas :O ja nyt lähtivät pojan kans mettään ajelemaan. Mähän siis saan kun saankin nyt hetken olla ihan yksin kotona :) sen verran voin sanoa että olen varsinais-suomesta.. :/ nyt täytyy alkaa kyl siivoilee kun saa rauhassa sen tehdä ja jos vaik kerkeis hetken sit viel vaan olla ja rentoutua..
 
Ymmärrän sinua kuitenkin. Meillä 3 lasta,näistä 2 on vaativia. Vanhin jo koulussa.

Minä teen AIVAN KAIKEN kotona, ruuat ja lastenhoidon ,siivoukset,laskujen maksu ym....

Mies käy töissä, ja korjaa vapaa-ajan autoja. Eli autotallissa viihdytään meilläkin,mutta meillä autot ovat yhteinen hararstus eli aika usein me kammetaan lasten kanssa mukaan autoremppaan :)
 
Mun mielestä se on vaan sellanen ilmoitusluontoinen juttu, jos haluaa omaa aikaa. Niinhän miehesikin tekee. Ilmoittaa varmaan, että "menen nyt autotalliin". Mistä se vois tietää, että sä olisit halunnut omaa aikaa, jos et sitä ilmoittanut. Sanot vaikka nyt heti, että ensi viikon lauantaina on sun vapaapäivä ja sillon mies hoitaa lapset. Lähdet vaikka kaupunkiin kavereita tapaamaan tai muuta vastaavaa. Etkä välitä vaikka kuinka olis naama norsun v*****a. Olaethan sinäkin ja hän ei välitä.

Mun on jotenkin silti pikkusen vaikea käsittää tota vinkumista jostain viikonloppuvapaista. Oikeesti sä tarviisit kerran kuukaudessa viikonlopun vapaata? Ei se vaan nyt ole mahdollista. Helpottaa, kun hyväksyy sen tosiasian, että pienten lasten äitinä, ei ole vapaita viikonloppuja kovin usein. Saat ne vapaasi sitten, kun lapset kasvaa. Koita nyt vaan nauttia näistä hetkistä, kun lapset on pieniä. Aika menee nopeesti ja kohta ne ei tarvitse sua ollenkaan. Sit sitä vapaata riittää. Ja oikeesti se ei ole yhteiskunnan tehtävä tulla apuun ja antaa äideille lepoaikaa ja vapaita viikonloppuja. Ei ihme, että tää hyvinvointivaltio on menossa konkurssiin, kun ihmiset olettaa yhteiskunnan maksavan vielä kotiäitiyden lisäksi sille äidille viikonloppuvapaitakin.

Tohon lapsille tiuskimiseen oikeesti auttais se, että menet töihin. Itse olen ollut nyt yli 2 vuotta putkeen kotona ja talvella alkavat työt tuovat helpotusta tähän kotona "tylsistymiseen". Usko vaan se helpottaa. Niitä lapsia ja kotitöitä jaksaa paljon paremmin, kun käy välillä töissä. Ja sitten voi hyvällä omalla tunnolla käskeä sitä miestä auttamaan, kun säkin olet töiden jälkeen väsynyt.
 
Minustakin tuo kerran kuukaudessa VIIKONLOPPUVAPAA- toive on lapsiperheelle täysin epärealistinen. Tottakai joillakin on isovanhempia tms. jotka haluavat ottaa niin usein yökylään, mutta kuitenkin lähtökohtanahan yleensä on, että ne lapset kuitenkin pääsääntöisesti hoidetaan ihan itse.

Isoin ongelma tässä taitaa kuitenkin olla tuo mies, johon täytyy saada järkeä taottua. Selkeät säännöt, esim. viikonloppuisin toisena aamuna toinen saa nukkua pidempään ja toisena toinen. Se aika, kun yhdessä ollaan kotona pitäisi jakautua jokseenkin tasapuolisesti vastuiden ja kotitöiden suhteen. Miehen töissä ollessa kotona oleva vaimo hoitaa sen, minkä KOHTUUDELLA jaksaa ja loput hoidetaan yhdesää tai sitten on höllättävä esim. siisteyskäsityksestä.

Mitään super- äitejä ei kenenkään tarvitse olla, riittää että lapset saavat tarvitsemansa ruoan, säänmukaisen vaatetuksen, puhtaana pidon, hellyyttä ja läheisyyttä ja sopivasti virikkeitä- Mikään ohjelmatoimisto tai kodinkone ei kenenkään ihmisen omassa kodissaan tarvitse olla, ellei sitten välttämättä halua sitä marttyyrin kruunuaan kiillotella.
 
Niin no mieheni suurin ongelma on vanhat ajatus tavat, heillä äiti tehnyt myös kaiken ja lisäksi viel sikalan hoitanut. Mutta mutta nykyaikana on hieman erilaista jo kun hänen lapsuudessaan. On siis ottanut oman isän mallikseen mitä en yhtään väheksy kunhan ymmärtää että mä en halua enkä jaksa olla ns. vanhanaikainen äiti :)
 
En yleensä halua olla ilkeä, mutta mua kyllä närästää ajatus siitä, että yhteiskunnan pitäisi maksaa teille tukiperhe, jotta miehes sais rauhassa jatkaa tuunailujaan autotallissa. Eiköhän ensimmäinen askel ole nyt se, että mies alkaa osallistumaan enemmän lasten arkeen ja sovitte, kuka tekee mitäkin. Toisekseen, toive säännöllisestä vuorokausivapaasta kuulostaa aika utopistiselta. Mulle tulee tunne, että sä oot kuvitellut, että kun teet lapsia, niin muilla ihmisillä on jotenkin velvollisuus auttaa, jotta saisit levätä. Eihän se noin mene. Onni on niillä, joilla on kunnon tukiverkostot ympärillä, mutta kyllä nuo sunkin yövapaat kuulostaa jo ihan ruhtinaalliselta.
 
[QUOTE="väsynyt äiti";29221054]Juu tarttis saada asennettanikin muutettua vaikka väsyttääkin. Nyt on olo niinkun mies oiskin saanu jonkun ahaa elämyksen.. äsken syötti ekaa kertaa pojan ihan vaan kun pyysin etttä pääsen tupakille sit rauhas :O ja nyt lähtivät pojan kans mettään ajelemaan. Mähän siis saan kun saankin nyt hetken olla ihan yksin kotona :) sen verran voin sanoa että olen varsinais-suomesta.. :/ nyt täytyy alkaa kyl siivoilee kun saa rauhassa sen tehdä ja jos vaik kerkeis hetken sit viel vaan olla ja rentoutua..[/QUOTE]

Siis eikös sulla ookkaan kuin yksi lapsi, mihin se toinen hävisi, jos nyt olet yksin kotona?
 
Kainkenlaisia laiskoja miehiä ja naisia maa päällään kantaakin.

Vai että raskasta kotona 1 ja 4 vuotiaiden kanssa? Vai että nykyään kotihommat on raskaita kun on pyykinpesukoneet, imurit, astianpesukoneet, mikrot..

Kasvattakaa lapsianne, se yleensä auttaa. Ja sano sille miehelle että osallistuu. Oma on valintasi kun olet suostunut siihen että mies nysvää autotallissa illat pitkät.

Tosin päivällä kyllä ehtii hyvin tekemään kotihommat. Miksette jaa iltoja niin että kumpikin saa huiliaikaakin.

Nykyään on vallalla jännä käsitys, ettei omia lapsia tarvitsekaan jaksaa hoitaa, vaan on oikeutettu lepoaikaan joka vähintään viikonloppu. Siitä harhaluulosta kannattaa nyt ensiksi irrottautua.
 
"Onko pakko olla aina sympaattinen, myötäillä joka asiassa ja olla aina aloittajan kanssa samaa mieltä?"

Ei tietenkään. Voi olla hiljaa tai sanoa asiansa rakentavasti.

"Tiedätkö että joissakin tapauksissa parasta apua on se kun joku katsoo asioita objektiivisesti ja realistisesti eikä tunteile sokeasti? Palstalla pääsääntöisesti aina halutaan tukea naisnäkökulmasta ja jos mahdollista, syyllistää miestä ja kannustaa siihen ja samaan suuntaan tässäkin ketjussa ollaan oltu menossa. "

Ja sä ajattelit, että syyllistäminen on sitten paras apua sitä uupunutta äitiä ajatellen?

"Uupumusta voi toki jokainen kokea eri tavalla ja tasoilla ja eri asioiden johdosta. Mutta aikuisen ihmisen joka hankkii lapsia pitäisi myös kyetä olemaan siinä määrin vahva että ei vedä uupumuskorttia esiin turhan takia ja pahimmassa tapauksessa suggeroi itseään pilaamaan parisuhteensakin sen takia että uskottelee itselleen kokevansa suurta vääryyttä tilanteessa jossa sellaista ei oikeasti ole."

Sinä tuskin olet se oikea henkilö diagnosoimaan kokeeko ap nyt olevansa uupunut turhan takia vai ihan syystä. Jätetään ne arvioinnit ensisijaisesti henkilön itsensä arvioitavaksi ja loppukädessä lääkärille. Jos joku kokee olevansa uupunut, se pitää ottaa vakavasti.

Mitä tulee parisuhteeseen, ap:n kirjoituksen perusteella mies ei kovinkaan paljon tue vaimoaan, tai ole kovin halukas edes kuuntelemaan tämän murheita. Syyllistäminenkään ylipäätään ei ole kovin jees juttu "sä et tee sitä etkä tätä" tms.
 
Ja nyt päätin päästää irti ajatuksesta että mieheni ei pärjäisi lasten kanssa yksin ja ottaa puheeksi että voisin lähiaikoina lähteä kavereitten kanssa jotain tekee vaikka sit selvinpäin tanssii ja lallattelee.. ja ehdottaa sitä että vkl saisin yhtenä aamuna nukkua vähän pidempään.. ja muutenkin vois enempi sit olla lasten kans pistää vaiks vaatteet pääl ja ottaa mukaan autotalliin tyyliin 1-2krt viikos alkuun ainakin.. :) saas nähä mitä meinaa.
 
Eipä sit tarvinnu keskustella miehen kanssa enkä edes halunnut pilata hyvää vkl sillä. Koska nyt löytyi miehelle ja lapsille harrastus josta minä en niin välitä, vkl aikana olivat kaikkines varmaan 8h offroadii ajelemas metikös ja mä olin iiiihan yksin kotona tekemäs omia juttuja. Ja aikovat jatkossakin mennä :) sit vaan kun aika sopiva meinaan ehdotella josko mies sillon tällön olisi lasten kanssa illan/yön jotta voin rentoutua kavereiden kanssa..
 

Yhteistyössä