Mitä mun kuuluu tehdä? Parku pääsi, kun on niin kovat kivut eikä kävely onnistu :`( *lääkärissä käyty, ei sisällä hyviä uutisia*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja chef
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Mä menisin sinua synnytys osastolle ja vaatisin, että katsovat tilanteen ja katsovat sitten mitä voi tehdä. Tuohan on jo ihmisrääkkäystä!

Sellasta se välillä on... Raskaana olo voi olla välillä ihan pirun vaikeeta, mut jos vauvalla kaikki ok niin kotiin pistävät....
Itseasiassa joskus ei välttämättä edes ole ok, mut silti laittavat kotiin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja höh:
Ei pahalla, mutta mä en usko että sun kivut oikeesti on sitä luokkaa ettet kävelemään pysty :whistle:
Liitoskipuja ollut mullakin ja olo onneton, mutta ei pidä liioitella.

Ääliö, sä et selvästi liitoskivuista tiedä yhtään mitään.

Ap:lle jaksamista...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jellonainen:
Alkuperäinen kirjoittaja Lissu:
Ap, saisitkohan lääkäriltä reseptin Panacodeihin? Niitähän saa ottaa raskausaikanakin lyhytaikaisessa käytössä.

Minusta olisi fiksumpaa käynnistää synnytys kuin alkaa syödä voimakkaita kipulääkkeitä.

Ilman muuta olisi mutta vaikuttaa vähän siltä että eivät aio siihen suostua, ainakaan lähipäivinä.
 
Sinulla ei ole pelkästään liitoskipuja vaan myös iskias jajajaja mikähän se joku hermopinnesairaus nyt olikaan. En muista sen nimeä, mutta se vie jalan alta ja tekee helvetillisen paljon enemmän kipeää kuin pelkät liitoskivut.

Minä menisin sairaalaan ja tekisin sinne istumalakon. Jään tänne sänkyyn makaamaan, koska en liikuntakyvyttömänä voi olla kotona. Kiikuttakaa alusastioita tai käynnistäkää synnytys mikä tämän vaivan parantaa, miten vaan.
 
En jaksanut koko ketjua lukea, mutta minulla oli häpliitoksen löystymä (mikä todennäköisesti myös ap:lla) ja minun lääkäri suositteli sectiota juuri sen takia. jos liitos pääsee halkeamaan synnytyksessä, on sen parantuminen hitaampaa ja tuskallisempaa, kuin sectiosta. En suostunut sectioon ja minulla meni heti käynnistykseen (rv.38). On tietty olemassa hyvin äkäsiä liitoskipuja ja sitten niitä aitoja löystymiä, jotka on helvetillisen tuskallisia. Ap:n tilnateessa vaatisin käynnistyksen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja anki:
Alkuperäinen kirjoittaja MakaPaka:
Eikös kaikenmaailman vaivat kuulu (viimeisillään) raskaanaolemiseen? Uskon, että kivut hellittävät synnytyksen jälkeen ja ei siihen pitkä aika, jos viikkoja kerta noin paljon.

:o Miten sä kehtaat? EI, tuollaiset kivut eivät kuulu normaaliraskauteenn ollenkaan, tuo ei ole mitenkään tavallinen olotila ja aivan kauheata, että joku joutuu tuosta edes muutaman tunnin kärsiä saatikka muutamia viikkoja. Että on niin kipeä, ettei edes vessaan meinaa päästä ja itku tulee silmään pienimmästäkin liikkeestä.

Tavallisesti raskauteen ei liity mitään ns vaivoja ellei nyt hieman tiheämpää virtsauksen tarvetta lasketa. Äärimmäisen kovat liitoskivut ovat harvinaisia eikä voi ajatella, että ne nyt vain ovat osa raskautta kun ne nimenomaan tarkoittavat sitä, ettei jokin pieni yksityiskohta EI ole mennyt oikein, ei edennyt normaalisti.

Ap, minäkään en osaa keksiä muita neuvoja ku vaippaa ja mahd yksinkertaistettua olemista :( Joku potta tms sängyn vierellähän voisi myös olla edes osittaishelpotus, ettei sinne vessaan asti tarvitse selviytyä vaan sängystä nouseminen riittää. Toivottavasti olo paranee pian :flower:

Pahoitteluni, jos sanoin kohtuuttomasti, mutta olen ollut aina siinä uskossa, että loppuraskauteen kuuluu pahojakin vaivoja. Itsellänikin oli. :attn: Ei ollut tarkoitus kuitenkaan alentaa ap:n kipuja vaan toivon, että helpotus löytyy. Aamen.
 
Mulla oli ihan samanlaista kuin sulla, tuon nuorimman aikana... Eikä siihen kyllä apua saanut lääkäreiltä edes rukoilemalla. Ne vaan sanoi että ei ole mitään mikä vois auttaa,kärsi!

Tuohon nukkumis ongelmaan annan vinkiksi, että ÄLÄ MENE SÄNKYYN! Toppaa itsesi puoli-istuvaan asentoon sohvalle. Ei siinä tietenkään ole niin hyvä nukkua kuin sängyssä, mutta siitä on 100x helpompi päästä ylös.
Mä en itse päässyt sängystä ylös millään enää loppuraskaudesta. Mun mies on onneksi sen verran vahva että jaksoi nostaa mut ylös ja laskea varovasti jaloilleen (mutta silti itku tuli monta kertaa kun sattui niin lujaa)...
 
Kiitos kaikille vastauksista.

Ei tässä nyt valitettavasti ole kyse liioittelusta, kyllä mä olen viime yönä ja tänään ihan oikeasti itkenyt kovien kipujen johdosta. Ja jos sanon etten pysty kävelemään, niin en pysty. Yöllä pääsin eteenpäin mieheen tukeutuen ja vasenta jalkaa perässä raahaten. Lisäksi menin kaikkien mahdollisten huonekalujen kautta ja pyysin miestä tuomaan tuolin kesken sen 4 metrin kävelyn, kun en enää päässyt eteen taikka taakse kun teki niin kipeää.

Mulla on selässä välilevyn pullistuma, skolioosi ja liika notko sekä useampia noidannuolia on ollut, eli selkä ei anna periksi nukkua muutoin, kun makuulla. Puoli-istuva asento ei siis onnistu, vaikka se olisi nyt näiden liitosten kohdalla olisikin parempi.

Otin hetki sitten vissiin noin parin tunnin unet tuossa sohvalla ja toki taas kipeydyin lisää, mutta pääsin siitä itse ylös ja vessaankin saakka. Heräsin kyllä muutamaan otteeseen kipuihin, mutta sain nukahdettua uudestaan. Vasen jalka ei tahdo oikein toimia, mutta kun liikkeelle pääsi niin senkin sain mukana kuljetettu kuitenkin :) Vasen puoli selästä on aina välillä tulessa, eli jotenkin tää koko homma painottuu nyt vasemmalle puolelle enempi. Alavatsakin on aika hellänä, mutta suppareita ei kyllä näy.

Mua itseasiassa hirvittää se käynnistyskin koska tässä kunnossa se synnyttäminenkään ei varmasti ole kovinkaan mukavan tuntuista...meinaan että kun se vauva tulee ulos, niin ne liitoksethan liikkuu entisestään ja sehän se vissiin on se juttu, miksi ne sattuu...kun ne kerran liikkuu liikaa ja antaa periksi. Sectio kuulostaa toisaalta vielä hurjemmalta.

Nyt ottaa selkään senverran paljon, että ei näköjään onnistu koneella istuminen joten palailen taas myöhemmin uudelleen.

Toiveikkaana nyt toivon että ensi yö menisi edes vähän paremmin, kun kerran sain tuossa sohvalla hiiukan unta kuuppaan otettua. Meinaan varmaan siinä sohvalla koittaa ensi yön nukkua, jos vaan saan selän kestämään...katsellaan mihkä tämä iltaa kohden vie.

Ja jos pissa tulee housuun, niin sitten menen tosiaan sinne sairaalaan enkä suostu pois lähtemään ennen kuin vauva on maailmassa tai kivut sen tasoiset, etten enää housuihin kuseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Ja jos pissa tulee housuun, niin sitten menen tosiaan sinne sairaalaan enkä suostu pois lähtemään ennen kuin vauva on maailmassa tai kivut sen tasoiset, etten enää housuihin kuseksi.

No laita nyt hyvänen aika joku vaippa varoiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja höh:
Ei pahalla, mutta mä en usko että sun kivut oikeesti on sitä luokkaa ettet kävelemään pysty :whistle:
Liitoskipuja ollut mullakin ja olo onneton, mutta ei pidä liioitella.

Ihmiset ovat erilaisia, ja kipukynnyksiä on myös erilaisia! Jos liitoskivut eivät ole sinulla tuntuneet pahalta ei se tarkoita ettei jollain toisella tuntuisi!

 
Mä en edes viime raskaudessa tajunnut ettei nuo kivut ole normaaleja :ashamed:
Mulla ON korkea kipukynnys mutta liitoskivut oli niin kovat etten pystynyt käytännössä liikkumaan juuri lainkaan, kodin sisäpuolella pakolliset. Ja mä luulin ja luulen kyllä edelleen että suht normaalia nuo on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä en edes viime raskaudessa tajunnut ettei nuo kivut ole normaaleja :ashamed:
Mulla ON korkea kipukynnys mutta liitoskivut oli niin kovat etten pystynyt käytännössä liikkumaan juuri lainkaan, kodin sisäpuolella pakolliset. Ja mä luulin ja luulen kyllä edelleen että suht normaalia nuo on.

Onhan ne normaaleja sinänsä että joillekin niitä tulee enemmän ja joillekin vähemmän. Mulle enemmän, eikä varmastikaan se asia ole helpottava osatekijä, että kahden viimeisen raskauden välissä (edellisessäkin kovia liitoskiouja) ehti olla väliä vain 5kk.

Makoilin tuossa noin 30-45 min ja nyt olen taas todella kipeänä. Mua ottaa ensi yö jo valmiiksi ihan suunnattomasti pattiin, mutta minkäs teet.

Jos mä pystyisin käymään vessassa (eli hoitamaan ne pakolliset asiat kodin sisäpuolella) niin en näin tätä asiaa näin pahana ottaisi. Mutta kun se vessareissu saa todella itkun tulemaan ja viime yönä uskon loppumaan, niin koen että en lähestulkoon kykene niihin pakollisiin asioihin ja se tässä nyt mättää. Ei ole kivaa joutua pohtimaan että pystyykö sitä virtsaamaan sinne minne kuuluu vai ei. Jos ensi yönäkin pääsen vessaan, niin kyllä tämä tästä vaikka sitten itkun kanssa, mutta ei tosiaan ole kiva pelätä ihan tosissaan sitä, etten kykene sinne vessaan menemään.

Mä voin kyllä ostaa pussin Tena leidejä, vuorata sängyn muovitetulla froteella jne. mutta se ei poista sitä, että mun mielestä ihmiselle pitäisi tarjota jokin muu vaihtoehto kuin vaippoihin kuseminen.

Jos joku kerran on saanut kipupiikin, niin en käsitä miksen minä saanut. Lähinnä tuntuu siltä, että lääkäri ottaa tilanteeni yhtä vakavasti kuin osa teistä...eli että en oikeasti ole kipeä. Sitä mä vaan en ymmärrä että jos valitukseni on hatusta revittyä, niin mitä mä tällä yritän saavuttaa?

En toivo ikäänkuin salaa käynnistystä, enkä sectiota. Kipulääkettä toivon, mutta en ole lääkeriippuvainen, joten en siitä muuta saa kuin sen avun kipuun. Mikä syy mulla siis olisi valehdella tjtn?
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä en edes viime raskaudessa tajunnut ettei nuo kivut ole normaaleja :ashamed:
Mulla ON korkea kipukynnys mutta liitoskivut oli niin kovat etten pystynyt käytännössä liikkumaan juuri lainkaan, kodin sisäpuolella pakolliset. Ja mä luulin ja luulen kyllä edelleen että suht normaalia nuo on.


Jos mä pystyisin käymään vessassa (eli hoitamaan ne pakolliset asiat kodin sisäpuolella) niin en näin tätä asiaa näin pahana ottaisi. Mutta kun se vessareissu saa todella itkun tulemaan ja viime yönä uskon loppumaan, niin koen että en lähestulkoon kykene niihin pakollisiin asioihin ja se tässä nyt mättää.

Niin mä tarkoitin sitä, että kotona liikuin makuuhuoneen, keittiön ja olohuoneen välit ne mitä oli pakko, mutta mulla olikin jo ihan lantion löystymistä ja kipuja jäi synnytyksen jälkeen. Pystythän sä näköjään koneella istumaan ettet täysin liikuntakyvytön ole?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä en edes viime raskaudessa tajunnut ettei nuo kivut ole normaaleja :ashamed:
Mulla ON korkea kipukynnys mutta liitoskivut oli niin kovat etten pystynyt käytännössä liikkumaan juuri lainkaan, kodin sisäpuolella pakolliset. Ja mä luulin ja luulen kyllä edelleen että suht normaalia nuo on.


Jos mä pystyisin käymään vessassa (eli hoitamaan ne pakolliset asiat kodin sisäpuolella) niin en näin tätä asiaa näin pahana ottaisi. Mutta kun se vessareissu saa todella itkun tulemaan ja viime yönä uskon loppumaan, niin koen että en lähestulkoon kykene niihin pakollisiin asioihin ja se tässä nyt mättää.

Niin mä tarkoitin sitä, että kotona liikuin makuuhuoneen, keittiön ja olohuoneen välit ne mitä oli pakko, mutta mulla olikin jo ihan lantion löystymistä ja kipuja jäi synnytyksen jälkeen. Pystythän sä näköjään koneella istumaan ettet täysin liikuntakyvytön ole?

Mullakin jäi kivut edellisen synnytyksen jälkeen, mutta pelkkä liitoskipu oli tuolloinkin diagnoosina. Eli mulla on ollut näitä syksystä 2008 lähtien, mutta nyt vaan kaikkein pahimpina, mitä ikinä.

En tietenkään ole täysin liikuntakyvytön, enhän mä niin ole väittänytkään. Ongelma on pahimmillaan silloin, kun olen maannut paikoillani ja siitä lähden liikkeelle. Eli käytännössä yö ja yön aikana tapahtuvat wc-reissut. Nyt päivällä koitan maata mahdollisimman vähän, jotta pysyn liikuntakuntoisena.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ??:
entäs sellainen alusastia?? Saisitko lekurista lainaksi? Mies kävis tyhjentämässä

Tätä mä pohdin itsekin. Mutta ei tullut silloin vielä aamusta mieleen. Jos ensi yö on yhtä vaikea niin koitan josko semmoisen saisi kotiin lainaksi.
 
Chef, koita kestää, mulla on llut tässä raskaudessa ihan mielettömiä kipuja joka puolella, ja kaikki sanoo että kuuluu asiaan. Jo noin viikolla 24+ alkoi mieletön särky vatsassa ja lonkissa, enkä päässyt vessaan kunnolla, miehen täyty tulla nostamaan ylös. Asun myös Turussa, ja TYKS:stä sanottiin että on normaalia, kun lihakset antavat periksi. Eli _mitään_ helpotusta en saanut. Kivut olivat niin kovia että oksensin. Pissasin pottaan, joka asetettiin vessanpöntön kannelle, ettei tarvinnut kyykkiä. Luojalle kiitos appiukosta, on lääkäri, ja antoi jotain pahimman yli. Nytkin kvut ovat pahat, mutta ei mitään verrattuna siihen helvettiin, jota kesti ikuisuus...
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
En tietenkään ole täysin liikuntakyvytön, enhän mä niin ole väittänytkään. Ongelma on pahimmillaan silloin, kun olen maannut paikoillani ja siitä lähden liikkeelle. Eli käytännössä yö ja yön aikana tapahtuvat wc-reissut. Nyt päivällä koitan maata mahdollisimman vähän, jotta pysyn liikuntakuntoisena.

Niin, mä tiedän tuon mutta ei siinä oikein muu auta kuin ottaa särkylääkettä ja odottaa että vauva syntyy. Oletko laittanut isoa tyynyä jalkojen väliin? Se auttoi mulla vähän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
En tietenkään ole täysin liikuntakyvytön, enhän mä niin ole väittänytkään. Ongelma on pahimmillaan silloin, kun olen maannut paikoillani ja siitä lähden liikkeelle. Eli käytännössä yö ja yön aikana tapahtuvat wc-reissut. Nyt päivällä koitan maata mahdollisimman vähän, jotta pysyn liikuntakuntoisena.

Niin, mä tiedän tuon mutta ei siinä oikein muu auta kuin ottaa särkylääkettä ja odottaa että vauva syntyy. Oletko laittanut isoa tyynyä jalkojen väliin? Se auttoi mulla vähän.

Ja yritin lohduttautua sillä, että kun paikat antaa hyvin periksi niin synnytys on helpompi. Ja niin olikin, ponnistusvaihe lyhyt, ei tullut tikkejä jne :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja efg:
Chef, koita kestää, mulla on llut tässä raskaudessa ihan mielettömiä kipuja joka puolella, ja kaikki sanoo että kuuluu asiaan. Jo noin viikolla 24+ alkoi mieletön särky vatsassa ja lonkissa, enkä päässyt vessaan kunnolla, miehen täyty tulla nostamaan ylös. Asun myös Turussa, ja TYKS:stä sanottiin että on normaalia, kun lihakset antavat periksi. Eli _mitään_ helpotusta en saanut. Kivut olivat niin kovia että oksensin. Pissasin pottaan, joka asetettiin vessanpöntön kannelle, ettei tarvinnut kyykkiä. Luojalle kiitos appiukosta, on lääkäri, ja antoi jotain pahimman yli. Nytkin kvut ovat pahat, mutta ei mitään verrattuna siihen helvettiin, jota kesti ikuisuus...

Kuulostaa ihan helvetilliseltä :(
 

Yhteistyössä