S
"sofie"
Vieras
Olin eilen mieheni kanssa menossa kaupungille katsomaan alennusmyyntejä, mutta heti kun pääsimme ostoskeskukseen minua alkoi ahdistaa hirveästi. Minulle tuli sellainen tunne, että pakko päästä pois. Kävimme ostamassa uudet lamput niin kuin oltiin suunniteltu - muita "pakollisia" ostoksia ei ollut. Lamppukaupassa jo minua alkoi ahdistaa ja halusin sieltä mahdollisimman nopeasti pois.
Kun lamput oli ostettu, minulle tuli järkyttävä kylmähiki ja kuumia "aaltoja". Halusin vain kotiin mahdollisimman äkkiä. Sanoin miehelle että nyt mennään pois ja häntä vähän ihmetytti - juoksin liukuportaat alas ja metrossakin olin jatkuvasti ihan äimänä ja mietin että on pakko päästä kotiin, mahaani alkoi sattua aivan järkyttävän pahasti ja olin varma etten kykene kotiin asti. Minua oksetti, itketti, kuumotti ja mahaa sattui.
Kun odotimme ratikkaa olin ihan hermona ja katselin vain ympärellini ihan paniikissa kun en olisi halunnut odottaa, tuli aina sellainen tunne että en selviä - mitä jos maha toimii nyt yms.
Kun vihdoin päästiin kotiin otin vain kaikki vaatteet pois ja menin peiton alle itkemään. Mieheni tuli siihen sitten lohduttamaan ja katsomaan mikä minulla oli, sitten se meni pikkuhiljaa ohi.. Yöllä sitten heräsin siihen että mahaani koski niin älyttömän paljon aaltomaisesti ja oli ummetusta ja ripulia vuorotellen..
Kokemus oli todella pelottava ja kauhea - ja nyt minulle jäi tosi paha "kammo" mennä kaupunkiin tai yleiselle paikalle joka on edes kilometrin kotiovesta pois.
Kun lamput oli ostettu, minulle tuli järkyttävä kylmähiki ja kuumia "aaltoja". Halusin vain kotiin mahdollisimman äkkiä. Sanoin miehelle että nyt mennään pois ja häntä vähän ihmetytti - juoksin liukuportaat alas ja metrossakin olin jatkuvasti ihan äimänä ja mietin että on pakko päästä kotiin, mahaani alkoi sattua aivan järkyttävän pahasti ja olin varma etten kykene kotiin asti. Minua oksetti, itketti, kuumotti ja mahaa sattui.
Kun odotimme ratikkaa olin ihan hermona ja katselin vain ympärellini ihan paniikissa kun en olisi halunnut odottaa, tuli aina sellainen tunne että en selviä - mitä jos maha toimii nyt yms.
Kun vihdoin päästiin kotiin otin vain kaikki vaatteet pois ja menin peiton alle itkemään. Mieheni tuli siihen sitten lohduttamaan ja katsomaan mikä minulla oli, sitten se meni pikkuhiljaa ohi.. Yöllä sitten heräsin siihen että mahaani koski niin älyttömän paljon aaltomaisesti ja oli ummetusta ja ripulia vuorotellen..
Kokemus oli todella pelottava ja kauhea - ja nyt minulle jäi tosi paha "kammo" mennä kaupunkiin tai yleiselle paikalle joka on edes kilometrin kotiovesta pois.