Mitä mieltä olette jos lapsenne menee salaa naimisiin?

[Wanha-Rouva]

Kertokaa nyt oma mielipiteenne. Ja saako siitä suuttua?

 

[Keittiönoita]

Riippuu siitä, kumpi lapsistani. Jos tytär, niin loukkaantuisin. Jos poika, niin ajattelisin, että jaahas.

 

[ikoako]

No kyllä mä loukkaantuisin vähäsen. Mieleen tulisi varmaankin se, että noinko vähän mä merkitsen, kun mulle ei tuollaista asiaa voi kertoa.

 

["vieras"]

Riippuu siitä, kumpi lapsistani. Jos tytär, niin loukkaantuisin. Jos poika, niin ajattelisin, että jaahas.

Ai, miksi suhtautuisit noin eri tavoin?

 

["vieras"]

Se on oma valinta. Jos lapse menee rakkaudesta naimisiin ja harkitusti eikä hetken mielijohteesta, niin saa mennä salaakin naimisiin. Sehän voi olla hyväkin ratkaisu. He voivat silloin keskittyä toisiinsa ja itse naimisiin menoon eikä tarvitse hermoilla turhien asioiden vuoksi eikä laittaa rahaa menemään enempää kuin mitä itse haluavat.

 

[Tallu -]

Ihan vapaasti, kunhan eivät vielä tee sitä (9v, 12v ja 15v ) Heidän elämänsähän se on.

 

["vieras"]

Itse en loukkaantuisi, vaan pitäisin sitä lapseni omana asiana. Jos haluaisin mieheni kanssa mennä joskus naimisiin, menisimme mekin vaivihkaa maistraatissa vihille.

 

["höh"]

No on ihan heidän asiansa. Mekin mentiin maistraatissa kun kumpikin niin haluttiin. Ilmotettiin sit heiti muille.

 

[OK]

Itse menin salaa naimisiin neljä vuotta sitten. Asiasta tiesi etukäteen vain todistajiksi pyydetyt kaksi ystäväämme. Vihkiminen tapahtui kirkossa ja tilaisuuden jälkeen laitoimme vain viestit lähimmille; vanhemmille, sisaruksille ja lähimmille ystävillemme. En edes ajatellut, että siitä kukaan voisi suuttua, koska se on ihmisen oma valinta. Edelleen olen tyytyväinen tekemäämme ratkaisuun, enkä olisi halunnut muunlaista vihkitilaisuutta. Tilaisuus oli kaunis ja perinteinen, emme vaan kumpikaan ole sellaisia ihmisiä, että haluaisimme suuria häitä ja tämä oli meille juuri oikea ratkaisu. Itse en suuttuisi, jos oma lapseni tekisi saman ratkaisun.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22328688]Ai, miksi suhtautuisit noin eri tavoin?[/QUOTE]
Koska lapseni ovat luonteiltaan hyvin erilaisia. Tytölle naimisiin meno olisi - tai tulee siis olemaan - iso ja tärkeä asia, jonka hän haluaa jakaa myös hänelle tärkeiden ihmisten kanssa. Tyttö on siis enemmän tunneihminen. Pojalle taas naimisiin meno olisi parisuhteen virallistaminen, joka on tietyistä lainsäädännön kiemuroista johtuen ihan järkevää tehdä varsinkin, jos aikoo hankkia lapsia. Poika on siis enemmän järki-ihminen eikä hän muihinkaan juridisiin sitoutumisiinsa kaipaa läheisiään paikalle. Voisin kuvitella pojan suusta sanat "No hei haloo, mä menin naimisiin...mitä sä vouhkaat asiasta?"

 

[Saraldo]

Loukkaantuisin, jos me oltais ainoita joita ei olisi häihin kutsuttu. Mutta jos menisi kaikilta salassa ja kertoisi sentään myöhemmin, niin mikä ettei. Pääasia, että menee sitten sellaisen kanssa, joka oikeasti tuntuu siltä oikealta eikä vaan hetken mielijohteesta jossain Vegasissa.

 

[Hopss]

Vastaan, vaikka en ole äiti-osapuoli vaan salaa naimisiin mennyt.
Miun äiti loukkaantui. Miehen äiti loukkaantui lähinnä siitä, että emme ole hakeneet siunasusta liitollemme. Kävimme siis maistraatissa.

Itse taas ajattelemme, että olimme jo monta vuotta puhuneet naimisiin menosta ja siitä, että emme halua juhlia, joten oli luontevinta vain käydä maistraatissa muuttamassa siviilisäätyä. Emme kokeneet menneemme salaa naimisiin, avioliitolla ja avoliitolla on vain juridinen ero, ei meistä juhlan paikka.

 

[Madicken04]

Vähän riippuu millä lailla salaa ja miksi. Ei se nyt varmaan hirveän kivaa olisi, mutta toisaalta jos tiedän etteivät esim halua mitään häitä viettää vaan ainoastaan tyyliin nopean vihkimisen pakollisten todistajien läsnäollessa niin uskoisin kyllä ymmärtäväni.

Itse mentiin tavallaan salaa naimisiin eli yllätyksenä kuopuksen ristiäisissä. Oltiin kyllä kutsuttu molempien suvut paikalle ja miehen suku olikin hyvin edustettuna, omat vanhempani ja kukaan sisaruksista ei kuitenkaan päässyt paikalle. Vanhemmat eivät tunnustaneet loukkaantuneensa, mutta siskoni kyllä sitäkin enemmän... Erityisesti siksi että olin kertonut vihkimisestä kummitädille (ainoa vieras joka tiesi etukäteen) mutten näille läheisimmille ihmisilleni.

 

[lol]

Joo, mekin mentiin ko itse haluttiin - ja anoppi suuttu verisesti. Siitä asti on ollu mulle ihan kauhee. Me sentäs oltiin oltu yhdes yli 10v ja haluttiin ilman hössötyksiä tms. juhllistaa. Mutta näköjään tää ois pitäny kysyä anopilta miten SOPII mennä jne. Varmaan lapsistakin pitäs kysyä hältä...että saadaako tehdä...

 

[Wanha-Rouva]

Periaatteessa ei asialle väliä missä naimisiin menevät/menivät, mutta minusta vanhempien olisi pitänyt tietää asiasta, jos suuri joukko kavereitakin tiesi asiasta ja sitten vaan nauraa hihiteltiin kun tärkeämmät ihmiset olivat vailla tietoa. Mutta joo tiesin että tämä asia ei niin itsestään selvää ole kaikille, että toiset siis hyväksyy asian ihan lunkisti ja toisille se taas on vaikeampi asia. Itse lukeudun jälkimmäiseen ryhmään.

 

["sipsi"]

Asia ei vielä ole ajankohtainen, mutta uskoisin olevani enemmän kuin yllättynyt jos "hölö-Iita" saisi noin ison asian salattua

Toki mielelläni olisin ainokaiseni häissä, jos hän joskus naimisiin menee- tällä hetkellä elämän täyttää ponit :heart:

 

["ppp"]

Periaatteessa ei asialle väliä missä naimisiin menevät/menivät, mutta minusta vanhempien olisi pitänyt tietää asiasta, jos suuri joukko kavereitakin tiesi asiasta ja sitten vaan nauraa hihiteltiin kun tärkeämmät ihmiset olivat vailla tietoa. Mutta joo tiesin että tämä asia ei niin itsestään selvää ole kaikille, että toiset siis hyväksyy asian ihan lunkisti ja toisille se taas on vaikeampi asia. Itse lukeudun jälkimmäiseen ryhmään.

No, kasva aikuseks - et sä enää täysikäisten lastes asioita MÄÄRÄÄ. Ne tekee ja elää kuten parhaaksi näkee. Äippä määrää alaikäsistä mutta haloo, aikuisista! Suutu ja loukaannu vaan, voi olla että vierotat ittes niiden elämästä - mutta jos pitää olla jäärä, ole sitten - mutta älä esitä marttyyria sitten kuten mun anoppi. V'tuttaa se ihminen suunnattomasti kun veti just tollasista herneet nokkaan.

 

[Keittiönoita]

Periaatteessa ei asialle väliä missä naimisiin menevät/menivät, mutta minusta vanhempien olisi pitänyt tietää asiasta, jos suuri joukko kavereitakin tiesi asiasta ja sitten vaan nauraa hihiteltiin kun tärkeämmät ihmiset olivat vailla tietoa. Mutta joo tiesin että tämä asia ei niin itsestään selvää ole kaikille, että toiset siis hyväksyy asian ihan lunkisti ja toisille se taas on vaikeampi asia. Itse lukeudun jälkimmäiseen ryhmään.

Mä ajattelen poikani kohdalla kuten Hopss tuossa ylempänä sanoi, että avoliitolla ja avioliitolla on vain juridinen ero. Tyttäreni kohdalla tiedän, että hänelle avoliitolla ja avioliitolla on muutakin eroa.

 

["heh"]

[QUOTE="ppp";22328782]No, kasva aikuseks - et sä enää täysikäisten lastes asioita MÄÄRÄÄ. Ne tekee ja elää kuten parhaaksi näkee. Äippä määrää alaikäsistä mutta haloo, aikuisista! Suutu ja loukaannu vaan, voi olla että vierotat ittes niiden elämästä - mutta jos pitää olla jäärä, ole sitten - mutta älä esitä marttyyria sitten kuten mun anoppi. V'tuttaa se ihminen suunnattomasti kun veti just tollasista herneet nokkaan.[/QUOTE]

Ehkä sinunkin pitäisi kasvaa aikuiseksi, tuosta mesoomisesta ja asenteestasi päätellen. Se, että ap olisi halunnut tietää asiasta, ei tarkoita sitä, että ap olisi halunnut määrätä asiasta. Hän ei ole missään vaatinut edes sitä, että hänet olisi pitänyt kutsua paikan päälle. Hän olisi halunnut vain TIETÄÄ asiasta.

 

[Wanha-Rouva]

[QUOTE="heh";22328837]Ehkä sinunkin pitäisi kasvaa aikuiseksi, tuosta mesoomisesta ja asenteestasi päätellen. Se, että ap olisi halunnut tietää asiasta, ei tarkoita sitä, että ap olisi halunnut määrätä asiasta. Hän ei ole missään vaatinut edes sitä, että hänet olisi pitänyt kutsua paikan päälle. Hän olisi halunnut vain TIETÄÄ asiasta.[/QUOTE]

Juuri näin.

 

["vieras"]

minä menin salaa naimisiin. sitten seuraavana päivänä kerroin.

 

["vieras"]

Periaatteessa ei asialle väliä missä naimisiin menevät/menivät, mutta minusta vanhempien olisi pitänyt tietää asiasta, jos suuri joukko kavereitakin tiesi asiasta ja sitten vaan nauraa hihiteltiin kun tärkeämmät ihmiset olivat vailla tietoa. Mutta joo tiesin että tämä asia ei niin itsestään selvää ole kaikille, että toiset siis hyväksyy asian ihan lunkisti ja toisille se taas on vaikeampi asia. Itse lukeudun jälkimmäiseen ryhmään.

No kyllä mäkin olisin tuollaisessa tilanteessa harmistunut, jos muut olisivat saaneet tietää, mahdollisesti kutsuttukin, mutta meitä vanhempia ei, ja sille olisi vielä jotenkin naurettu että me ei tiedetä.

Itsekin tahtoisimme mennä ihan kaksin naimisiin. Olemme molemmat tosi ujoja, koemme olomme aina tuontyylisissä sukujuhlissa epämukavaksi ja olisi ihan helvettiä joutua siellä vielä olemaan huomion keskipisteenä koko päivä. En halua kertoa äidille koska koko äidinpuolen suku odottaa kuumeisesti seuraavia häitä ja voisivat hyvinkin järkätä meille häät sitten ihan väkisin paremman hääparin puutteessa ihan vaan päästäkseen häihin. Ja nimenomaan semmoiset häät, jotka olisivat enemmän sukulaisten kuin meidän juhlat. Nuo sukulaiset nimittäin ovat lievästisanottuna jyrääviä luonteeltaan. Tähän mennessä äiti on pakottanut mut pitämään rippijuhlat ja ylppärit ja menemään vanhojentansseihin. Juhlissa tietysti tarjoiltiin sitä mitä äiti halusi ja ajatteli sukulaisten mieluiten syövän (viis siitä, mistä itse pidin - kasvissyöjänä en olisi halunnut mitään lihaa juhlapöytään) ja pukunikin päätti äiti. Häiden kohdalla en kyllä aio enää joustaa, vaan haluan kerrankin omannäköiset juhlat, jonne ei tartte kutsua ketään kelle meidän tyyli ei kelpaa.

En kuitenkaan kertoisi siitä kellekään muullekaan etukäteen. Tai ehkä enintään jollekin parhaalle kaverille tai siskolle. Mielummin ilmoittaisin kaikille kerralla vasta jälkeenpäin esim. häämatkalta lähetetyllä postikortilla, että mentiin naimisiin. Ei olisi kivaa, jos joku saisi tietää muiden tietäneen jo ennemmin.

 

["torsti"]

mennään salaa naimisiin ja syy on yksinkertaisesti se että ollaan oltu pitkään yhdessä, on kohta 2 lasta ja yhteinen asuntolaina. Meitä ahdistaa ajatuskin jäykistä sukujuhlista, missä kaikki vain pönöttäisivät tekohymy naamallaan. Lahjojakaan emme halua, eikä mennä häämatkallekaan. Tylsää ehkä, mutta toivon että lähimmät ihmiset ymmärtävät eikä suutu. Se on MEIDÄN "juhla".

 

["vieras"]

Varmaan vähän harmittais ja olisin surullinen, etten olisi voinut todistaa omien lapsien elämän yhtä merkkipaalua. Jotain sellaista mitä vanhemmat yleensä odottaa sitä, että löytää sielunkumppanin ja perustaa perheen. Harmittais mua silloinkin jos vaikka veli menis naimisiin salaa. Haluan todistaa rakkautta

 

["vierailija"]

en loukkaantuisi oma asiansa olisi. Itsekin menin salaa naimisiin ja ilmoitimme vasta naimiisinmenon jälkeen että aviossa ollaan. En käsittänyt enkä edelleenkään käsitä sitä järjetöntä vouhotusta ja rahankulutusta yksien häiden takia. Eikä käsitä miehenikään. Päätimme siis, että paljon helpommalla pääsee kun "karkaa" vain vaivihkaa naimisiin ilman mitään älyttömiä vieraslistoja, ruokia, järjettömiä hääpukuja ym.