Mitä hyvää lapselle on vuoroviikko asumisesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Reppuelämää-äidin koti-isän koti. Missä lapsen koti? Moni vastaa nyt että lapsen koti on molemmissa paikoissa. Mutta jos lapselta kysyy; Onhän aina menossa joko isälle-tai äidille. Ei kotiin
 
Rehellinen mielipide mulla tohon asiaan on, että enemmän haittaa kun hyötyä. haluisitko itse rehata joka viikko kahden kodin väliä? Mä en ainakaan haluaisi.
 
[QUOTE="Sirkkeli";23497003]Mun lapsi vastaisi kans, että kotiin isille, kotiin äidille. Mitä hyvää? No kummatkin vanhemmat on paljon lapsen elämässä, arjessa ja juhlassa.[/QUOTE]

Jaksaisitko itse reissata kahta kotia kokoajan? Kaikki toki vastaa nyt että lapsi sanoo kotiin äidille ja isälle. En ole työssäni kuullut yhdenkään eroperheen lapsen vastaavan noin, vaan aina: - Meen äidille tai meen isälle
 
Ihanteellisempaa olisi varmasti se, että vanhemmat asuisivat vuoroviikoin lapsen luona, eikä lapsi vuoroviikoin vanhempien luona. Vanhemmat vaihtaisivat kotia, ei lapsi!
 
No erossahan ei ole mitään hyvää, paitsi että vanhemmat saattavat olla paremmin tasapainossa sen jälkeen.
Lapsikin joutuu tuossa uhrausten eteen, mutta säilyttää silti molempien vanhempien kontaktin.
 
Siinä on paljonkin hyvää. Tietysti parasta olisi että äiti ja isä asuisi saman katon alla mutta aina ei ole mahdollista. Vuoroasuminen mahdollistaa että lapsi saa aina olla kotona, hoitopäivät jne lyhyempiä kun vanhemmat voivat tehdä rästityöt ym "lapsivapaina" aikoina, lapsen suhteet vanhempiinsa pysyvät läheisinä. Lapsen elämä on rauhallisempi kuin ei tarvitse pomppia kodista toiseen parin päivän välein (vkl/arkitapaamiset).
 
Siinä on paljonkin hyvää. Tietysti parasta olisi että äiti ja isä asuisi saman katon alla mutta aina ei ole mahdollista. Vuoroasuminen mahdollistaa että lapsi saa aina olla kotona, hoitopäivät jne lyhyempiä kun vanhemmat voivat tehdä rästityöt ym "lapsivapaina" aikoina, lapsen suhteet vanhempiinsa pysyvät läheisinä. Lapsen elämä on rauhallisempi kuin ei tarvitse pomppia kodista toiseen parin päivän välein (vkl/arkitapaamiset).

Hoiropäivät lyhyemmät? Siis sulla?
 
Ei mitään hyvää :( ja tästä on myös asiantuntija lausuntoja ken haluaa niitä etsiä mm. Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen sekä Jari Sinkkonen on noista lapsen kidutusmuodoista kirjoittaneen miten siinä ei todellakaan toteudu lapsen etu vaan vanhempien halu saada kirsikat kakusta.
 
Mä en keksi yhtään hyvää asiaa :|

Mikä on sitten parempi vaihtoehto? Lapsi elää uupuneen yksinhuoltajan kanssa, pitkät hoitopäivät, ikävöi toista vanhempaansa, toinen vanhempi taas katkeroituu että on menettänyt lapsensa ja joutuu vielä maksamaan siitä hyvästä. Lapsi elää reppuelämää ja käy vierailemassa katkeroituneen etävanhemman luona ja lapsi kokee itseään ulkopuoliseksi.
 
Ei mitään hyvää :( ja tästä on myös asiantuntija lausuntoja ken haluaa niitä etsiä mm. Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen sekä Jari Sinkkonen on noista lapsen kidutusmuodoista kirjoittaneen miten siinä ei todellakaan toteudu lapsen etu vaan vanhempien halu saada kirsikat kakusta.

Olen täysin samaa mieltä asiantuntijoiden kanssa. Vanhempien itsekkyys, oma aika sieltä paistaa läpi
 
Ei mitään hyvää :( ja tästä on myös asiantuntija lausuntoja ken haluaa niitä etsiä mm. Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen sekä Jari Sinkkonen on noista lapsen kidutusmuodoista kirjoittaneen miten siinä ei todellakaan toteudu lapsen etu vaan vanhempien halu saada kirsikat kakusta.

Monet asiantuntijat taas pitävät järjestelyä erittäin hyvänä (Silven, Linnavuori jne). Samoin tutkimustulokset Ruotsista missä on seurattu näitä lapsia.
 
Mä en keksi yhtään hyvää asiaa :|

en mäkään, se on hyvä asia vain vanhemmille, kumpikin saa viettää lapsen kanssa aikaa ja elää arkea. lapselle raskasta.

mun toinen lapsi on nyt jonkin aikaa viettänyt isänsä luona useita 5-6 päivän pituisia jaksoja aika usein, jopa välillä viikon välein. lapsi menee tosi mielellään ja tahtoo mennä. kuitenkin näen, että tämä on ollut lapselle henkisesti tosi raskasta. itkee usein koko illan kun tulee kotiin, kantaa huolta siitä milloin kenelläkin on ikävä vaikka olen sanonut, että aikuiset kestää ikävän kyllä ja hänellä on monta rakastavaa aikuista. näen kuitenkin lapsestani, että tilanne on nyt pidempään jatkuneena ollut hänelle tosi raskas vaikkakin mieluinen. en tiedä mikä olisi oikein. en aio kuitenkin tapaamiiin puuttua vaan lapsi saa mennä tahtonsa mukaan, kun ei ole vielä koulussa ja tällainen on mahdollista.
 
Mikä on sitten parempi vaihtoehto? Lapsi elää uupuneen yksinhuoltajan kanssa, pitkät hoitopäivät, ikävöi toista vanhempaansa, toinen vanhempi taas katkeroituu että on menettänyt lapsensa ja joutuu vielä maksamaan siitä hyvästä. Lapsi elää reppuelämää ja käy vierailemassa katkeroituneen etävanhemman luona ja lapsi kokee itseään ulkopuoliseksi.

Reppuelämää lapsi joutuu elämään jokaviikko muutenkin
 
meillä ainakin lapset 10v ja 12v itse haluavat edelleen jatkaa vuoroviikkoasumista!! eli kai siinä jotain hyvääkin täytyy olla...mahdollisuus annettu myös toisenlaiseen asumiseen!
 
Mikä on sitten parempi vaihtoehto? Lapsi elää uupuneen yksinhuoltajan kanssa, pitkät hoitopäivät, ikävöi toista vanhempaansa, toinen vanhempi taas katkeroituu että on menettänyt lapsensa ja joutuu vielä maksamaan siitä hyvästä. Lapsi elää reppuelämää ja käy vierailemassa katkeroituneen etävanhemman luona ja lapsi kokee itseään ulkopuoliseksi.

Ihan miten vaan. Mun mielipide on silti että vuoroviikkohuoltajuus on vain ja ainoastaan vanhempien itsekkyyttä.
 

Yhteistyössä