V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:Mulle rakkaus johonkin lapseen syntyy vuorovaikutuksesta, Kuulun niihin naisiin, jotka olisivat voineet luovuttaa munasolujaan pitämättä ensimmäistäkään niistä alkunsa saanutta lasta omana lapsenaan. Ikävä kyllä esikoiseni oli vammainen enkä munasolujen luovuttajaksi ole koskaan kelvannut. Tyttären tai pojan lapset eivät ole sen rakkaampia tai vähemmän rakkaita, oleellista on, kuinka usein näitä lapsia tulen aikanaan tapaamaan.Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:Mutta onko tyttären lapset rakkaampia kuin pojan lapset?
Mulla on ehkä aika kummalinen ajatusmaailma. mutta en tosiaan aio millaan tavalla puuttua sen paremmin tyttäöreni kuin poikanikaan elämään. He elävät omaa elämäänsä, valitsevat puolisonsa, hankkivat sen määrän lapsia kuin haluavat jne. Se on heidän asiansa. Jos he haluavat, että olen jollain tavalla heihin yhteydessä, heidän pitää se mulle kertoa ja olla myös valmiita tekemään jotain sen eteen. En aio mummona hyppiä jonkun toisen pillin mukaan vain siksi, että hänen lapsessaan sattuu olemaan mun geenejäni. Jos minusta joskus tulee mummu, pallo on kokonaan lastenlasteni vanhemmilla.
Nyt en ymmärrä, mutta ei kai sillä väiä...Siis ap.han on harmistunut, koska lapsenlapsi kaipaa mummon seuraa ja on tämän myös mummolle ilmaissut. Siltikään mummolta ei aikaa liikene.
Omasta puolestani voin sanoa, etten välitä tuon taivaallista ovatko omat mahdolliset lapsenlapseni aikanaan tyttäreni vai poikieni lapsia. Toivon, että saan olla läheinen mummo heille ihan kaikille.