Minä ymmärrän hyvin tuota äitiä. Varmaankin hänen lapsensa on vilkas tapaus. Minun kaksivuotias poikani on vilkas ja lisäksi helposti pitkästyvä ja voimakastahtoinen, ja uhmaa pukkaa päivittäin. Koskaan ei tiedä milloin poika alkaa hankalaksi. En käy kovin mielelläni hänen kanssaan kahdestaan kaupassa, ainakaan ostamassa ruokaa useammaksi päiväksi, pieniä ostoksia voin tehdä.
Yksi ikimuistoinen kauppareissuni pojan kanssa minun on pakko nyt kertoa. Ajattelin että ostan muutaman päivän ruuat, niitä tuli 2 täyttä muovikassillista. Poika istui ostoskärryissä siinä istuimessa, ja huusi ja kitisi enemmän tai vähemmän koko ajan. Laskin hänet kerran maahan ja ajattelin että jos hän olisi nätisti kävellyt kärryjen vierellä. Mutta ei, hän lähti heti juoksemaan pitkin poikin, ja sai raivarit kun otin hänet kiinni ja laitoin takaisin kärreihin. Kitinä ja huuto jatkui, ja oli pakko yrittää mennä mahdollisimman keskellä käytävää, koska pojan kädet pyörivät kuin helikopterin lavat, tuhoa kylväen. Kun kerran erehdyin pitämään kärrejä liian lähellä hyllyjä, johan poika lappoi urakalla hyllystä tavaraa kärryyn. Ja kun laitoin ne takaisin, alkoi ihan kamala huuto. Ja tuollaista vastaavaa koko ajan. Karkkihyllyjen kohdalla vaan yltyi, vaikka koitin olla itse edessä ettei hän huomaisi niitä.
Kassajono oli pitkä, ja hän kyllästyi jo heti kättelyssä odottamiseen. Hän alkoi kirkua niin kimeästi ja lujaa kuin kurkusta lähti. Ihan kaikki katsoivat, ja minä naama punaisena koitin sihistä että SHHHHHH, heh eipä auttanut.
Olin sitkeä ja hoidettiin kauppareissu loppuun. Jos ollaan miehen kanssa kumpikin, toinen lähtee yleensä pojan kanssa ulos kun menee hankalaksi. Mutta en jättänyt ostoksia ja lähtenyt, olin päättäväinen.
Pojalla on erilaisia päiviä, joskus pakollisten asioiden hoito sujuu erittäin hyvin, joskus huonommin, ja joskus ei ollenkaan. Minusta se on aika normaalia, ellei ole todella rauhallinen lapsi kyseessä.
Tuolloin oli pojalla uhma vasta alkamassa, ja ekoja noin hankalia kauppareissuja. Nyt olen jo oppinut, että esim. se mihin kellonaikaan ollaan liikenteessä, on aika ensiarvoisen tärkeä, sen täytyy olla mahdollisimman pian pojan heräämisen jälkeen, niin että hän on täysin pirteä, ei ole nälkä tai jano tms.
Jos perheessä on kaksi aikuista ja vilkas taapero/leikki-ikäinen, ei se ole keltään pois jos kauppareissut tehdään joko porukalla tai toinen yksin, ilman lasta. Minusta on aika ihmeellistä että tuo menettelytapa on jonkun mielestä ihmeellinen.
