No tuota... :xmas: En nyt tiedä miten tuohon diplomaattisesti vastaisin
No enemmänkin äiti kai on jo kasvanut kulttuurissa, jossa omien tunteiden näyttäminen ja omista asioista puhuminen ylipäänsä oli tabu. Isä sen sijaan on hyvin avoin ja suorapuheinen, isään on helppo luottaa sen suhteen, että kaikki mitä hän sanoo, on just niin eikä tartte justiinsa jälkikäteen odotella mitään viestejä. Äidin toimintatapa on sensijaan tämä: kun joku ottaa aivoon, siitä ei sanota mitään, mutta jälkeenpäin alkaa kännykkä laulaa. Tästä johtuen mä olen ajoittain jopa pelännyt puhelimia, kun sitä ei voi tietää millaisia viestejä sinne lähetellään. Äiti ei ole koskaan pyytänyt anteeksi eikä asioita suoraan nokakkain selvitellyt, hän ei myöskään yleensä positiivista palautetta pysty antamaan nokikkain vaan viestittelee. Tämän tyyppisiä tilanteita on paljonkin hänen kanssaan ollut, ja ne vaan yleensä kuihtuu menemään sitten kun vaan odotan että hän ns. leppyy ja ottaa itse yhteyttä.