Tai no ei oikeastaan sitäkään, mulle on ihan sama kuka on väärässä, kuka oikeassa, mutta yritän vain keksiä ongelmaan rakentavaa ja aikuismaista ratkaisua.
No, juttu meni näin. Isäni tuli tiistaina kipeäksi, ja flunssassa siis keskiviikkona oli 39 jo kuumetta. Silloin hän mietti, pitäisikö mennä lääkäriin, tai oli oikeastaan jo menossakin, mutta äitini sanoi, ettei sinne pikku flunssien takia kannata mennä. Itse seuraavana päivänä (torstaina) neuvoin varsin sairaan oloista isääni ihan päinvastaiseen: että senkin ikäisen ja noin sairaan ihmisen pitää tuossa kuumeessa mennä jo lääkäriin. Hänellä on siis ikää melkein 70v, aikaisemmin pahoja keuhkokuumeita ja sydämessä läppävikaa, kuitenkin varsin virkeä ja hyvinvoiva eläkeläinen. No, perjantaina hän sitten meni lääkäriin, missä todettiin keuhkokuume ja kohonneet CRP-arvot ja päädyttiin aloittamaan antibiootit pistoksina kahtena perättäisenä päivänä ja sen jälkeen suun kautta. Torstaina olin tullut eräiden ystävieni luo kylään, jotka asuvat n. 30km:n matkan päässä vanhempieni luona, itse asun ihan muutamien kilometrien etäisyydellä heistä. Kun kuulin perjantaina, että isä on kipeä, soitin hänelle ja kyselin vointia, ja kysyin miten hän seuraavana päivänä pääsee lääkäriin koska tiesin äitini olevan töissä. Sanoin isälle, että voin tulla kuskaamaan häntä. Hän sanoi että ei, hän voi hyvin mennä taksilla (terveyskeskukseen parin kilometrin matka). Varmistin vielä, että voin oikeasti tulla kuskaamaan, siitä ei ole mitään vaivaa. Hyväntuulisesti totesi isä, että ei tarvitse, hän pärjää kyllä. Kerroin myös aikaisemmin päivällä äidilleni, että voin tulla kuskaamaan isää ja viettämää hänen kanssaan lauantaipäivää jos on tarpeen. No, kun isä kieltäytyi, lupasin soittaa vielä aamulla uudestaan ja varmistaa hänen vointinsa ja sanoin että katsotaan vielä sitten uudelleen, jos hän haluaakin sen kyydin.
Näin sovimme asiat ja mielestäni kaikki oli ok. No, sitten tulee lauantai aamuna kahdeksan maissa äidiltäni (töistä) syyllistävän sävyinen viesti: "Ovatko ystäväsi siellä sinulle siis tärkeämpiä kuin sairaan isäsi auttaminen ja kuskaaminen lääkäriin?" Olin ihan että :O Vastasin sitten jotakuinkin näin: ":O Kuinka niin? Juurihan eilen tarjosin isälle moneen kertaan kyytiä ja apua, mutta hän sanoi pärjäävänsä, väkisinkö olisi meidän pitänyt sinne tulla?"
Samoin tein soitin sitten isälleni, ja selitin uudestaan, että oikeasti haluan tulla viemään sinua lääkäriin jos haluat, ja ymmärsithän nyt varmasti, että siitä ei ole mitään haittaa ja voimme tulla sinne jne. Isä varsin hämmentyneenä vastasi, että ei kun hän ihan oikeasti pärjää ja voi mennä taksilla ja ymmärsi kyllä että tarjosin eilen kyytiä jne. Samaan aikaan tuli sitten äidiltä viesti että "ei tarvitse tulla sitten ollenkaan enää".
Eli... :O Nyt äiti on suuttunut mulle, koska ... ?? olen ystävieni luona lapsieni kanssa samaan aikaan kun sairas isäni ei halua eikä kaipaa apuani? Mitä mun pitäisi tehdä? Nyt en tietenkään enää edes voi mennä sinne, koska äiti minua kielsi menemästä.
Helvetti noita sukulaisia :headwall:
No, juttu meni näin. Isäni tuli tiistaina kipeäksi, ja flunssassa siis keskiviikkona oli 39 jo kuumetta. Silloin hän mietti, pitäisikö mennä lääkäriin, tai oli oikeastaan jo menossakin, mutta äitini sanoi, ettei sinne pikku flunssien takia kannata mennä. Itse seuraavana päivänä (torstaina) neuvoin varsin sairaan oloista isääni ihan päinvastaiseen: että senkin ikäisen ja noin sairaan ihmisen pitää tuossa kuumeessa mennä jo lääkäriin. Hänellä on siis ikää melkein 70v, aikaisemmin pahoja keuhkokuumeita ja sydämessä läppävikaa, kuitenkin varsin virkeä ja hyvinvoiva eläkeläinen. No, perjantaina hän sitten meni lääkäriin, missä todettiin keuhkokuume ja kohonneet CRP-arvot ja päädyttiin aloittamaan antibiootit pistoksina kahtena perättäisenä päivänä ja sen jälkeen suun kautta. Torstaina olin tullut eräiden ystävieni luo kylään, jotka asuvat n. 30km:n matkan päässä vanhempieni luona, itse asun ihan muutamien kilometrien etäisyydellä heistä. Kun kuulin perjantaina, että isä on kipeä, soitin hänelle ja kyselin vointia, ja kysyin miten hän seuraavana päivänä pääsee lääkäriin koska tiesin äitini olevan töissä. Sanoin isälle, että voin tulla kuskaamaan häntä. Hän sanoi että ei, hän voi hyvin mennä taksilla (terveyskeskukseen parin kilometrin matka). Varmistin vielä, että voin oikeasti tulla kuskaamaan, siitä ei ole mitään vaivaa. Hyväntuulisesti totesi isä, että ei tarvitse, hän pärjää kyllä. Kerroin myös aikaisemmin päivällä äidilleni, että voin tulla kuskaamaan isää ja viettämää hänen kanssaan lauantaipäivää jos on tarpeen. No, kun isä kieltäytyi, lupasin soittaa vielä aamulla uudestaan ja varmistaa hänen vointinsa ja sanoin että katsotaan vielä sitten uudelleen, jos hän haluaakin sen kyydin.
Näin sovimme asiat ja mielestäni kaikki oli ok. No, sitten tulee lauantai aamuna kahdeksan maissa äidiltäni (töistä) syyllistävän sävyinen viesti: "Ovatko ystäväsi siellä sinulle siis tärkeämpiä kuin sairaan isäsi auttaminen ja kuskaaminen lääkäriin?" Olin ihan että :O Vastasin sitten jotakuinkin näin: ":O Kuinka niin? Juurihan eilen tarjosin isälle moneen kertaan kyytiä ja apua, mutta hän sanoi pärjäävänsä, väkisinkö olisi meidän pitänyt sinne tulla?"
Samoin tein soitin sitten isälleni, ja selitin uudestaan, että oikeasti haluan tulla viemään sinua lääkäriin jos haluat, ja ymmärsithän nyt varmasti, että siitä ei ole mitään haittaa ja voimme tulla sinne jne. Isä varsin hämmentyneenä vastasi, että ei kun hän ihan oikeasti pärjää ja voi mennä taksilla ja ymmärsi kyllä että tarjosin eilen kyytiä jne. Samaan aikaan tuli sitten äidiltä viesti että "ei tarvitse tulla sitten ollenkaan enää".
Eli... :O Nyt äiti on suuttunut mulle, koska ... ?? olen ystävieni luona lapsieni kanssa samaan aikaan kun sairas isäni ei halua eikä kaipaa apuani? Mitä mun pitäisi tehdä? Nyt en tietenkään enää edes voi mennä sinne, koska äiti minua kielsi menemästä.
Helvetti noita sukulaisia :headwall:
