Mistä tietää, että toinen on täysillä mukana?

[Kamiina]

Olen seurustellut vajaan vuoden sellaisen miehen kanssa, joka vei jalat alta heti. Alusta asti meillä on ollut hirmuisen kivaa yhdessä, sekä kemiat että huumori ovat natsanneet. Ollaan keskusteltu paljon ja kaikesta, pidetty hauskaa milloin mitenkin jne.

Minulla on takana 2 pitkää, vakavaa parisuhdetta. Molemmissa kyllästyin kumppaniin ennen mittaa, ja panin pelin poikki, kun tuntui ettei toimi. Tunnen siis itseni: tiedän, mikä viehättää, mikä ei. Tämän miehen kohdalla myös ne seikat, jotka voisivat ärsyttää ja ärsyttävätkin välillä, eivät vie viehätystä. Pidän miehestä sellaisena kuin hän on, hyvine ja huonoine puolineen. Näen hänessä loppuelämän kumppanin.

MUTTA. Mikä nyt on? Onko käynyt niin, että MINÄ en viehätä häntä? Onko hän menettänyt kiinnostuksensa vai mikä on, kun hän tuntuu nykyään poissaolevalta vähän väliä? Suhteessamme on yksi miinus: pitkä välimatka. Näemme n. 2 viikon välein + lomat. Kun näemme, näemme n. 4 päivää kerrallaan ja vietämme ne 24/7 yhdessä - tapaamme toki muitakin ihmisiä ja käymme kaikkialla. Eli tavallaan on oikea mega-annos toisiamme, ja välillä jo kaipaakin yksinäisyyttä (olemme siinäkin asiassa samanlaisia). Sitten on taas 2 viikon tauko, eikä edes Skype-puhuminen auta ikävään, joka iskee rajuna silloin tällöin. Useimmiten nuo 2 vkoa rientävät nopeasti töiden ja harrastusten ja "omasta ajasta nauttimisen" ansiosta.

Olin juuri taas miehen luona, ja meillä oli ihanaa. Välillä kuitenkin tuli suru puseroon, kun mies tuntui aivan todella poissaolevalta. Ihan kuin ei olisi täysillä mukana. Kysyin, onko stressiä tms. mutta mikään ei kuulemma ollut vikana. Seksiä ei halunnut kuten ennen. Skypessä hän murahtelee minulle vain muutamia sanoja ja surffailee netissä/katselee telkkaria samalla. Tällainen hän siis oli myös nähdessämme vastikään melkeinpä viikon ajan. Mikä kumma on? Vai onko mikään? Hän ei enää naura vitseilleni tai ota niin paljoa lähelle kuin ennen - välillä sitten taas ottaa/antaa kaikkensa. Jos menen vakavahkoksi/surulliseksi hänen "tilansa" takia, hän kyllä yhtäkkiä "herää" ja on taas kultainen.

En tajua. En vain tajua. Se tekee minusta hyvin epävarman ja hyvin surullisen. Pelkään, että mies, joka on niin kuin hän on, ei vain uskalla sanoa minulle suoraan, jos en enää kiinnostakaan häntä Vai olenko vain rakastunut hullusti, ja ylireagoin..? Luulin, ettei näin 30-vuotiaana enää tarvitsisi olla yhtä surkeana oman epävarmuuden takia kuin joskus teininä.

 

[peruskaura]

Mistä tietää, että toinen on täysillä mukana?

Eipä sitten niin mistään, eikä kukaan siihen kaikenaikaa pystyisikään, eikä tiedä mitä tuo edes tarkoittaa.

Vai olenko vain rakastunut hullusti, ja ylireagoin..?

Kyllä olet ja mukana sittenkin vaikket enää haluaisikaan. Paras mittari on rakastuminen, sen on kyllä suhteellisen luotettavasti tunnistettavissa.

Tuntee lähestyneensä vierasta kenttää, jota ei voi saavuttaa, mutta jonka vaikutuspiiristä ei pääse pois. (Tennov)

Tämän miehen kohdalla myös ne seikat, jotka voisivat ärsyttää ja ärsyttävätkin välillä, eivät vie viehätystä. Pidän miehestä sellaisena kuin hän on, hyvine ja huonoine puolineen.

Täsmälleen samanlaisia subjektiivisia kokemuksia: Rakastunut huomioi vain rakastumisen kohteen positiiviset piirteet - rakastuminen tekee sokeaksi. Vaikka rakastumisessa tiedostetaan rakastumisen kohteen heikkoudet, ne eivät kuitenkaan aiheuta siinä tilassa epämiellyttävää tunnereaktiota. Puutteisiinkin suhtaudutaan "järjettömän" positiivisesti.
– merkillinen kyky ihailla rakastumisen kohteen hyviä puolia ja vähätellä heikkoja ominaisuuksia. Hänen virheensä kyllä tiedostetaan, mutta ne kuitenkin aistitaan positiivisina. (Tennov)

Tällainen hän siis oli myös nähdessämme vastikään melkeinpä viikon ajan… Sitten on taas 2 viikon tauko, eikä edes Skype-puhuminen auta ikävään, joka iskee rajuna silloin tällöin.

Ei ole rakastunut, ei valitettavasti ole.

Kun rakastuneen toiveet ovat täyttyneet, muuttuu ekstaasi joko "todelliseksi rakkaudeksi" tai sen korvaavat vähemmän positiiviset tunteet.
Rakastumisen ohimentyä ihminen vihaa itseään. 32 prosenttia Tennovin haastatelluista määritteli käyttäytymisensä "tyhmäksi", "idioottimaiseksi". Hän on ollut epäjohdonmukainen ja itsekäs, avuton ja riipuvainen ja hän on tuhlannut elämänsä tuottoisimmat vuodet ajatellen henkilöä, joka ei ollenkaan hänelle sopinut.
Hänen tulisi lopettaa kontaktimahdollisuudet rakastumisen kohteen kanssa, kun huomaa tämän reagoivan odotuksista poikkeavasti. (Tennov)

 

[no]

Mitähän ne negatiiviset asiat ovat? Epäilen miehellä jonkinasteista masennusta.

 

[no lopet jo]

Mitähän ne negatiiviset asiat ovat? Epäilen miehellä jonkinasteista masennusta.

Niin. Vastaus ihan kaikkeen on: Masennus, narsismi, leipä.

 

[no]

Niin. Vastaus ihan kaikkeen on: Masennus, narsismi, leipä.

Kiitos, että ymmärsit. Muuttaisin vielä järjestystä. Suomalainen leipä ei kuulu ihmisen ruokavalioon. Masennus on yleisin sairautemme ja mielensairauksista narsismi puree pahiten parisuhteeseen, siksi sitä puidaan täälläkin paljon, vaikka ei olisikaan yleinen sairaus. Yksinäinen narsisti tuskin valittaa olotilastaan, sillä hänhän on taivaassa, kun saa elää ja olla mielensä mukaan, mitä nyt vähän muita käy paimentamassa...

 

[ensi huuma]

Vaikuttaa siltä, että ensihuuma on miehen puolelta ohi. Sinulla se vielä jatkuisi.

Nyt on se aika, jolloin teidän parisuhteenne tulevaisuus punnitaan. Mies kaipaisi aikaa ajatella. Sitä hän ei saa, kun skype-yhteys pelaa koko ajan.

Mitä sinä odotat teidän suhteeltanne? Haluatko jatkaa kuten tähänkin asti, vai haluatko tiiviimpää yhdessäoloa? Yhteinen koti? Lapset?

On siis aika virittää keskustelu tulevaisuudesta. Älä suinkaan odota mieheltä vastausta heti. Isot asiat vaativat aikaa. Lisää kysymyksiä ja lisää pohdintaa.

 

[peruskaura]

Luulin, ettei näin 30-vuotiaana enää tarvitsisi olla yhtä surkeana oman epävarmuuden takia kuin joskus teininä.

Kaikkien selityksien tunnusomainen piirre on rakastumisen kontrolloimattomuus, tahdosta riippumattomuus. Rakastunut käyttää aikansa ja kiinnittää huomiotaan täysin merkityksettömiin yksityiskohtiin. Hänen tunteensa ovat labiileja. Ne vaihtelevat ilman havaittavaa syytä kaikenvoittavasta onnentunteesta kurjimpaan epätoivoon.
Vielä tunnistamaton vaisto, evoluutiossa mukana pysynyt perussubstanssi. vetää pakonomaisesti kahta ihmistä etsimään toistensa läheisyyttä. Biokemian alalla on rakastuminen todistettu kemialliseksi reaktioksi. (Tennov)

Bartelsin ja Zeki tutkivat 1990-luvun lopussa rakastuneita opiskelijoita. Tila oli samankaltainen kuin he olisivat juuri saaneet annoksen kokaiinia. Rakastuneitten ihmisten aivotoiminta muuttui. Marazzin tutkimuksen mukaan rakastuminen on pakkomielle. Serotoniin taso laskee kun ihminen rakastuu tai kun hän kärsii pakkoneuroosista tai mustasukkaisuudesta. Rakastuneen ihmisen ajatukset pyörivät vain yhden asian ympärillä. Kastin mukaan ristiriitainen ilmiö. Toisaalta ihminen on onnensa kukkuloilla, toisaalta hän on murheen murtama. Molemmille ilmiöille löytyy tieteellistä näyttöä. Kyseessä on siis tila, joka on samanlainen kuin pakkoneuroosi. Lisäksi heidän serotoniinin määrä laskee yhtä alas kuin neuroosipotilailla. Dopamiini saa puolestaan aikaan euforisen olotilan. Dopamiini herättää himon ja saa rakastuneet ekstaasiin (kirjoittelevat sähköposteja öisinkin).

Kun näemme, näemme n. 4 päivää kerrallaan ja vietämme ne 24/7 yhdessä - tapaamme toki muitakin ihmisiä ja käymme kaikkialla. Eli tavallaan on oikea mega-annos toisiamme, ja välillä jo kaipaakin yksinäisyyttä (olemme siinäkin asiassa samanlaisia).

Häiriötekijä? Kaikki ei oikein tunnu olevan kodallaan, kun ei tässä ajassa kuitenkaan pitäisi olla samanlaisia, ei varsinkaan rakastuneen!!!

<> Rakastuneesta ihmisestä tuntuu, ettei hän koskaan saa kylliksi toisesta. (Alberoni)

Utahin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa analysoitiin toisistaan erossa olleita pareja. Neljästä seitsemään päivään toisistaan erotetuilla pariskunnilla esiintyi lieviä uniongelmia, ärtyneisyyttä sekä ahdistuneisuutta.

Suhteessamme on yksi miinus: pitkä välimatka. Näemme n. 2 viikon välein + lomat.
Useimmiten nuo 2 vkoa rientävät nopeasti töiden ja harrastusten ja "omasta ajasta nauttimisen" ansiosta.

Scientific American -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kortisoliarvot kasvoivat myös niillä tutkimukseen osallistuneilla henkilöillä, jotka ennen testiä kertoivat, etteivät juuri stressaannu tai ahdistu rakkaansa poissaollessa. Tutkimustuloksissa todettiin kohonneiden kortisoliarvojen ja eristyneisyyden yhteys.

 

[No huh]

Luuletko, että tuo pakkotoisto antaa sinusta fiksun kuvan? Olet melkoisen monotominen pakkaus. Ja rasittava. Säälittäväkin. Ilmeisen yksinäinen. Vailla omaa elämää. Mene ulos happihyppelylle ja kehitä omia teorioita, hyväksikäyttäen muiden kliseitä. Kirjoita omin sanoin -jos osaat. En lue enää kopiopaskaasi, eikä luultavasti muutkaan. Nyt silmäilin sieltä täältä läpi ja samat lainaukset tuntuvat olevan copypastattuina aina vaan.

 

[Kamiina]

En usko, että mies on masentunut. Ja nuo hänen huonot puolensa eivät ole edes mainitsemisen arvoisia, ihan vain sellaisia pikkujuttuja, joita meissä kaikissa piilee.

Vaikuttaa siltä, että ensihuuma on miehen puolelta ohi. Sinulla se vielä jatkuisi.

Nyt on se aika, jolloin teidän parisuhteenne tulevaisuus punnitaan. Mies kaipaisi aikaa ajatella. Sitä hän ei saa, kun skype-yhteys pelaa koko ajan.

Mitä sinä odotat teidän suhteeltanne? Haluatko jatkaa kuten tähänkin asti, vai haluatko tiiviimpää yhdessäoloa? Yhteinen koti? Lapset?

On siis aika virittää keskustelu tulevaisuudesta. Älä suinkaan odota mieheltä vastausta heti. Isot asiat vaativat aikaa. Lisää kysymyksiä ja lisää pohdintaa.

Niin, voi olla, että ensihuuma on ohi, mikä on tietysti odotettavissa kaikissa suhteissa. Surullista vain, kun itsellä se vielä on päällä.
Pitäisikö minun siis antaa hänelle enemmän aikaa? Emme me aivan joka päivä ehdi olla yhteyksissä skypenkään kautta, kun kummallakin on omia menoja..Mutta niin, voi olla, että omaa aikaa hän kaipailee sitten.

Minä odotan meidän suhteeltamme vain sitä, että voisimme katsoa tulevaisuuteen yhdessä - ja sitä hän kyllä tekeekin kanssani. En halua vielä lapsia tai yhteenmuuttoa, ihan vain varmuuden siitä, että kun kerran itse olen niin rakastunut, hänkin tahtoisi olla kanssani kenties koko loppuelämän. Tai varmuuden edes siitä, ettei tämä rakastuminen ole yksipuolista..

 

[Läpikäytävä]

"Minä odotan meidän suhteeltamme vain sitä, että voisimme katsoa tulevaisuuteen yhdessä - ja sitä hän kyllä tekeekin kanssani. En halua vielä lapsia tai yhteenmuuttoa, ihan vain varmuuden siitä, että kun kerran itse olen niin rakastunut, hänkin tahtoisi olla kanssani kenties koko loppuelämän. Tai varmuuden edes siitä, ettei tämä rakastuminen ole yksipuolista..[/QUOTE]"

On olemassa yksi ainoa luotettava keino vastaus mieltäsi askarruttaviin kysymykseen. Se on suora ja rehellinen keskustelu miehen kanssa. Omista tunteista ja toiveista kertominen, asialliset ja suorat kysymykset, mitä hän ajattelee ja toivoo. Mitä mies ajattelee tulevaisuudesta ja nykyhetkestä, elämänarvoista jne.

Se on avointa keskustelua, avointa toisen kuuntelemista ja uskallusta kysyä myös kipeitä kysymyksiä. Jos vastaukset eivät olekaan omien toiveiden mukaisia, sekin on kestettävä.

Emme olisi oman mieheni kanssa tässä, jollemme olisi aikanaan pystyneet tuohon. Mekin asuimme kaukana toisistamme. Epävarmuus koetteli kumpaakin, mutta puhumalla niistä selvittiin. Ne keskustelut toivat luottavaisuutta ja varmuutta kummallekin, kun tiesi, missä mennään.

Poissaolevuus voi merkitä montakin asiaa. Siksi siitä ei kannata ryhtyä tekemään johtopäätöksiä, kun kaikki on arvausta.

 

[no]

On olemassa yksi ainoa luotettava keino vastaus mieltäsi askarruttaviin kysymykseen. Se on suora ja rehellinen keskustelu miehen kanssa. Omista tunteista ja toiveista kertominen, asialliset ja suorat kysymykset, mitä hän ajattelee ja toivoo. Mitä mies ajattelee tulevaisuudesta ja nykyhetkestä, elämänarvoista jne.

Se on avointa keskustelua, avointa toisen kuuntelemista ja uskallusta kysyä myös kipeitä kysymyksiä. Jos vastaukset eivät olekaan omien toiveiden mukaisia, sekin on kestettävä.

Emme olisi oman mieheni kanssa tässä, jollemme olisi aikanaan pystyneet tuohon. Mekin asuimme kaukana toisistamme. Epävarmuus koetteli kumpaakin, mutta puhumalla niistä selvittiin. Ne keskustelut toivat luottavaisuutta ja varmuutta kummallekin, kun tiesi, missä mennään.

Poissaolevuus voi merkitä montakin asiaa. Siksi siitä ei kannata ryhtyä tekemään johtopäätöksiä, kun kaikki on arvausta.

Upea vastaus. Painostaa ei saa. Kyllä mies sanoo toiveistaan, vaikka hän ei niitä juuri nyt pystyisikään toteuttamaan. Anna aikaa. Arvaamalla pilaa tosiaan helpoiten kaiken ja siihen liitettynä hätiköidyt johtopäätökset.

 

[A-lukija]

Upea vastaus. Painostaa ei saa. Kyllä mies sanoo toiveistaan, vaikka hän ei niitä juuri nyt pystyisikään toteuttamaan. Anna aikaa. Arvaamalla pilaa tosiaan helpoiten kaiken ja siihen liitettynä hätiköidyt johtopäätökset.

Tähän lisäisin vain sen että voi olla hyvä jos pyytää selkeitä vastauksia mutta ei vaadi niitä nyt ja heti vaan selkeän ajan päästä. Harva pystyy muutenkaan "yllätettynä" kertomaan omasta ajatuksistaan niin selkeästi kuin haluaisi. Anna siis miehellä vaikka viikonlopun yli aikaa, mutta korosta että sinä ihan oikeasti haluat vastauksia. Sano että vastaus voi tietysti olla että mies ei tiedä mitä ajattelee, mutta sekin vastaus kertoo sinusta paljon. Et siis halua kuulla vaan tavallista "en tiedä mitä haluan" selittelyä vaan ihan oikeita ajatuksia vaikka ne olisivatkin miehestä itsestä sekaisia ja jäsentymättömiä.

 

[hyvä vastaus]

Tähän lisäisin vain sen että voi olla hyvä jos pyytää selkeitä vastauksia mutta ei vaadi niitä nyt ja heti vaan selkeän ajan päästä. Harva pystyy muutenkaan "yllätettynä" kertomaan omasta ajatuksistaan niin selkeästi kuin haluaisi. Anna siis miehellä vaikka viikonlopun yli aikaa, mutta korosta että sinä ihan oikeasti haluat vastauksia. Sano että vastaus voi tietysti olla että mies ei tiedä mitä ajattelee, mutta sekin vastaus kertoo sinusta paljon. Et siis halua kuulla vaan tavallista "en tiedä mitä haluan" selittelyä vaan ihan oikeita ajatuksia vaikka ne olisivatkin miehestä itsestä sekaisia ja jäsentymättömiä.

Kertoo jo paljon sekin, miten mies suhtautuu kysymyksiin. Haluaako hän keskustella, miettiä ja pohtia yhteistä tulevaisuutta ja omia toiveitaan. Ei tarvita varmaankaan valmiita vastauksia. Ne voisivat tuollaisessa tilanteessa ja olosuhteiden epävarmuudessa olla jopa epäuskottavia. Mutta keskustellen on mahdollista rakentaa yhteistä tulevaisuutta, jos siihen löytyy tarpeeksi halua.

Jo tuo eri paikkakunnilla asuminen edellyttää kovaa halua yhteiseen tulevaisuuteen, sillä siihen tulee mukaan myös luopuminen tutusta elinympäristöstä - ainakin toiselle tai molemmille. Tarkoittaa samalla melkoista stressiä, jota seuraa myös rakastumisesta, mahdollisesta työpaikan vaihdosta ja perheen perustamisesta. On hyvä muistaa, että parisuhteen rakentamisessa on monia stressitekijöitä, vaikka asiat etenisivät myönteisesti. Kaikilla ei ole vahva stressinsieto, mikä sitten jossain muodossa ilmenee. Ehkäpä sekin on hyvä huomioida, ettei jatkossa tule yllätyksiä.

 

[peruskaura]

Näen hänessä loppuelämän kumppanin.

Rakastuneet saattavat viettää jopa tuntikausia kertomalla yksityiskohtaisesti elämästään, nykyisyydestään ja menneisyydestään, johon he haluavat myös toisen osallistuvan.
Rakastuminen pyrkii yhteensulautumiseen, kahden erilaisen ihmisen yhteensulautuneeseen fuusioon. Oma minuus tai elämäntilanne tuntuu puutteelliselta. Rakastumisen avulla se näyttäisi täydentyvän. Paratiisin kokeminen mahdollistuu, jos osapuolilla on vastavuoroisesti kykyä regression symbioottisiin muotoihin. (Alberoni)

Nyt ei selvästi sitten kykene!

Onko käynyt niin, että MINÄ en viehätä häntä? Onko hän menettänyt kiinnostuksensa vai mikä on, kun hän tuntuu nykyään poissaolevalta vähän väliä? Välillä kuitenkin tuli suru puseroon, kun mies tuntui aivan todella poissaolevalta.

On luultavaa, että tässä on kyse varhaisesta vastavuoroisuuteen pyrkimisestä, johon lapsella on sisäsyntyinen ja pakottava tarve. Seuraukset olivat dramaattiset kokeessa, jossa äitejä kiellettiin vastaamasta lapsen katsekontaktiin ja hymyyn. Heidän piti olla mahdollisimman ilmeettömiä. Ensimmäisten kertojen jälkeen vauvat hämmentyivät silmin nähden, mutta "kokosivat itsensä" pian uuteen yritykseen. Kun nytkin vastaus oli hymytön ilmeettömyys, lapset purskahtivat itkuun.

Monet uskovat, että romanttinen rakkaussuhde ja vanhemman ja lapsen välinen suhde eroavat toisistaan merkittävästi. Kuitenkin molemmissa suhteissa on pitkälti kysymys tarpeesta ja halusta hoivata toista ja välttää pitkiä erossaolojaksoja, tutkimusta johtanut Lisa Diamond sanoo.
Tutkijoiden mukaan pariskuntien välillä oleva vahva side on peruja vanhempien ja lapsen välisestä siteestä, joka tiedemiesten mukaan selittää rakastuneiden parien välisen voimakkaan yhteenkuuluvuuden tunteen. (Scientific American)

Skypessä hän murahtelee minulle vain muutamia sanoja ja surffailee netissä/katselee telkkaria samalla. . Jos menen vakavahkoksi/surulliseksi hänen "tilansa" takia, hän kyllä yhtäkkiä "herää" ja on taas kultainen.

Lapsella on pakottava tarve löytää äitinsä katse. Katseiden kohdatessa äidin spontaani reaktio on yleensä onnellinen ja tyytyväinen hymy. Vähitellen lapsikin vastaa tuohon hymyyn omalla hymyllään. Kaikki tämän omakohtaisesti kokeneet äidit tietävät, kuinka voimakas ja sykähdyttävä tuo kokemus voi olla.

Sanoisin että joko tervettä petkutusta tai aitoa narsistista käyttäytymistä.
Löytyisikö teeskentelylle ja noinkin perusteelliselle vaivannäölle realistista motiivia?
Narskuhan taipuu symbioosiin samalla sekunnilla kuin sattuu mieleen juolahtamaan, tai itseasiassa ei muuhun pystykään, mutta eihän ihmisen joka hetki jokaisen ruumiinjäsenen mukanaoloa kuulukaan huomata.

Minuudeltaan heikon ihmisen kyky olla yksin on huono. Lapsuuden vanhemman rauhoittavan läsnäolon puutetta yritetään korvata täydentävän toisen konkreettisella läsnäololla. Täydentävän toisen tarve voi olla niin voimakas, että siihen ei oikeastaan kukaan pysty vastaamaan. Läsnäolon täytyisi olla melkein jatkuvaa, pienikin erossa olo voi tuntua sietämättömältä ja herättää erilaisia ahdistuksia, joille kuitenkin on yhteistä minuuden hajoamisen uhka. Tällä tavoin narsistisesti vammautunut joutuu pakostakin kokemaan sietämätöntä itsensä menettämisen uhkaa tai kipua, joka puolestaan voi laukaista masennuksen.

Tunnen siis itseni: tiedän, mikä viehättää, mikä ei. MUTTA. Mikä nyt on? Mikä kumma on? Vai onko mikään? En tajua. En vain tajua.

Mitäs muuta tämä voi olla kuin nimenomaan tätä??? Ei saa toisesta tolkkua. Narskun motiiveja ei osaa arvata jos ei niitä poikkeaviksi osaa ajatella.
Narsistisessa persoonallisuushäiriössä tunteettomuus tarkoittaa, että ihmiseltä puuttuu kyky kokea tunteita eikä hän näin kykene kommunikoimaan tunteiden avulla. Tällainen ihminen on sokea omille tunteilleen, eikä hän myöskään ymmärrä toisten tunteita. On selvää, että tällaisessa tilanteessa kiintyminen tai rakastuminen on vaarallista.