lukaisin kuitenkin keskustelupalstan vielä näin kesäloman viimeisenä päivänä, enkä voi jättää asiaa tähän.
En todellakaan lue lääkärikirjoja, en ole lääkäri enkä sellaiseksi aio ruveta. En väittänäyt että ap:n miehellä on nämä vaivat. Kerroin omat kokemukseni! Kun kerran ylilyönneistä epäillään, tässä taustaa.
Kuten sanottu, Fakta 1. mieheni aikuisiän kakkosdiabetes (todettu 4 vuotta sitten) oireili niin että hän oli tosi ärtynyt ja oikeasti ihan ilman näkyvää syytä. Muita oireita ei ollut kuin väsymys. Asia on kunnossa kun lääkitys on kohdallaan.
Fakta 2. 12 vuotta sitten mummuni oli pitkäaikaissairaalan vuodeosastolla sänkypotilaana kolmen hengen huoneessa 8 kk ennen kuolemaansa. Kävin mummuni luona lähes joka päivä. Hän oli tosi hidas syömään eikä hoitajilla ollut aikaa aina tarpeeksi, joten kävin syöttämässä mummulle klo 16.00 ruoan. Menin töistä suoraan kun se kerran mulle ja sairaalalle sopi. Mummini hoiti minua, kun minä olin pieni. Näin sain annettua takaisin hänelle sitä lämpöä ja rakkautta mitä olin itse häneltä saanut.
Viereisessä punkassa oli alle 50V rouva. Ei puhunut, äänteli kyllä, käveli hissuttaen, oli myös tosi huono syömään, nieleminen oli vaikeaa. Rouvan mies oli siellä samaan aikaan ihan samoissa ruokkimispuuhissa kuin minäkin, lähes joka päivä.
Väkisinkin siinä tuli juteltua kuukausien kuluessa. Istuttiin muutama kerta esim. käytävällä kun huoneessa oli välillä hoitotoimenpiteitä menossa. Rouvan sairaus oli puhjennut vähän yli 40 vuotiaana. Luonne oli muuttunut, tarmokkaasta ja toimeensaavasta ihmisestä oli tullut päättämätön, ärtynyt ja huonotuulinen. Näin oli mennyt vuosia ennen kuin diagnoosiin oli päästy. Muutos ei ollut tullut tuosta noin vain nappia painaen. Sairaalassa rouva oli ollut jo pari vuotta.
Mies sanoi että he olivat vihkivalassaan luvanneet rakastaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä kunnes kuolema heidät erottaa. Hän kampasi vaimonsa tukan, piti vaimoaan kädestä, suukotti mennen tullen ja puhui ihan normaaleista asioistaan,normaalilla äänensävyllä. Siinä oli sellainen mies jota minä arvostan ja kunnioitan.
Tuttavuutemme päättyi siinä vaiheessa kun mummuni siirrettiin yksityishuoneeseen noin viikkoa ennen kuolemista.
Jos tämä ei olisi jäänyt minun mieleeni, niin aika kylmä ihminen olisin.
Niin ja rouvan diagnoosi oli siis Alzhaimerin tauti.