Mistä miehen raivarit syntyvät?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ymmällään vailla kunnon nimimerkkiä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Ymmällään vailla kunnon nimimerkkiä

Vieras
Alempana on viestiketju siitä, kuinka raivari paljasti miehen peittelevän pettämistään.

Oma mieheni saa raivareita myös aika usein, mutta olen ymmälläni mistä ne syntyvät. Tiedän, että mieheni ei petä. Olen myös seurannut, syntyvätkö ne esim. nälkäisenä ("hyvä ruoka parempi mieli" tai "puutteessa", mutta näinkään ei ole. Itse en kiukuttele vaan olen suht rauhallista sorttia.

Raivarit ovat yleistyneet ajan myötä. Ikää miehellä on yli 50 v ja yhdessä olemme olleet yli 20 v.
 
Ehkä mies on vain sen luontoinen, että pillastuu helposti. Toisilla se on vain yksi luonteenpiirre, sama on myös minulla ja isälläni. Isäni on äkkipikainen ja saman olen minäkin perinyt.

Eli eiköhän miehesi käytöksen syy ole se että ikää on tullut lisää, ja sitten vain se, että se kuuluu hänen luontoonsa.
 
miehelläsi verensokeri heittelee? Ainakin mieheni se teki tosi ärtyisäksi. Diabetes-lääkityksellä sokeriarvot korjaantui ja mielialakin tasaantui. Muina oireina oli erittäin paha väsymys.
Toinen sairaus mikä muuttaa ihmistä on alkava dementia tai alzhaimerin tauti.
Tässä taas pitäisi olla kyllä muistiongelmia myös ohessa. Aikoinaan mummuni kanssa samassa sairaalassa oli vähän alle 50v dementikko.
Ja muuten, miehilläkin voi olla vaihdevuodet.. sitä samaa kärttyisyyttä kuin naisilla aika ajoin. Itse kyllä valitsisin tämän viimeisen syyn; voihan se olla sitä yleistä tyytymättömyyttä vanhenemiseen ja oman kropan muutoksiin.
 
Alkavatko miehesi raivarit aivan ylläittäin ja ilman syytä, vai vasta sitten kun olet naputtanut hänelle muutaman tunnin tekemättömistä kotitöistä, kaljavatsasta, ohentuvista hiuksista, välinpitämättömyydestä parisuhteessa jne?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ymmällään vailla kunnon nimimerkkiä:
Alempana on viestiketju siitä, kuinka raivari paljasti miehen peittelevän pettämistään.

Oma mieheni saa raivareita myös aika usein, mutta olen ymmälläni mistä ne syntyvät. Tiedän, että mieheni ei petä. Olen myös seurannut, syntyvätkö ne esim. nälkäisenä ("hyvä ruoka parempi mieli" tai "puutteessa", mutta näinkään ei ole. Itse en kiukuttele vaan olen suht rauhallista sorttia.

Raivarit ovat yleistyneet ajan myötä. Ikää miehellä on yli 50 v ja yhdessä olemme olleet yli 20 v.
Tuntuuko sinusta, että miehesi on miehesi vai lapsesi?

 
Eikös witsinkin mies saanut raivareita niin että nyrkki heilui? En muista enää hemmon nimeä mutta netissä tapasitte ja ulkonäön ja munan mitan perusteella kilkattivat hääkellot. Pari kolme vuotta sitten menitte naimisiin. Loppuiko raivarit vai miten se mies nyt on niin kiltti ja hampaaton? Joskus kandeius katsoa muutakin kuin sitä ulkokuorta.
 
kolme ensimmäistä oli ihan omaa kokemaa ja näkemää. Miesten vaihdevuosista puhui terveyskeskuksen lääkäri mulle kun puhuin omista vaihdevuosioiresta.
Kun ap kuitenkin hakee ongelmaan ratkaisua, ei kai se haittaa jos hän pohtii kaikkia vaihtoehtoja,vai?
Jos täällä ei saa omista kokemuksistaan kertoa ilman että joku haukkumaan rupeaa, niin taitaa olla parempi poistua palstalta kokonaan.
 
No voinhan minä tuon kertoa. Iänmyötä kun ihminen väsyy helpommin, ja väsyneenä ihminen ärähtää jo pienestäkin asiasta, jos jotain pyydetään tekemään juuri kun pitäisi hiukanaikaa levätä.
 
No voi jumalauta, jos välillä ärjyy, niin heti on alzheimeriä tai dementtiaa! Ei oo todellista.

Jos noin olisi, niin sitten varmaan joka toisella suomalaisella ois jompikumpi noista taudeista. Älkää nyt hemmetti viitsikö liioitella aina kaikkea.

Olette varmaan jotain vainoharaisia lääkärikirjojen lukijoita, jotka tunnistavat itsessään ja läheisissään kaikki mahdolliset taudit sikainfluenssasta kuppaan ja syfiliksestä vaihdevuosiin.

Todella typerää alkaa väittämämään, että sillä ja tällä on suurinpiirtein alzheimer ja dementiakin on jo loppuvaiheessa.
 
Kiitos tähän mennessä tulleista vastauksista!
Raivo Roosnalle ja Sivupersoonalle vastaan, että en naputa miehelle tekemättömistä kotitöistä KOSKAAN. Myös kaljamahasta tms huomauttelu olisi mielestäni ala-arvoista. Jos kotitöistä naputtaisin, minulle tulisi tunne, että olisin hänen äitinsä. Nimimerkille Witchie totean, että kyllä minusta valitettavasti välillä tuntuu siltä, kuin hän olisi lapseni eikä mieheni. Vaikka itse aina suhtaudun häneen kumppanina/puolisona enkä (nalkuttavana) "äitinä".
Mielenkiintoiselta vaikuttavat eri vastaajien ehdotukset mm. dementiasta, miesten vaihdevuosista yms. Täytyy kaivaa lisää tietoa näistä.
 
Melkoista hakuammuntaa tämä on. Saattaa olla tosiaan jotain mielen päällä vain, tai sitten jokin fyysinen vaiva.

Itselleni sattui tulemaan ensimmäisenä mieleen mieshormoni. Voi olla sen verran vähentynyt, että aiheuttaa väsymystyä ja ärtyneisyyttä. Ei kukaan kyllä oikeasti voi tietää näin pienillä tiedoilla, mistä kenkä puristaa.
 
Oma velipoika on muuttunut kiukkusemmaksi viisissäkymmenissä. Syö nykysellään lääkitystä eturauhasvaivoihin. Samoin omalla ukolla tilanne, tosin hän sai eturauhasvaivat jo vieläkin nuorempana.

Molemmat ovat rauhallisia luonteita, mutta joissakin asioissa pikkutarkkoja. Pikkutarkkuuskin on lisääntynyt ja tullut enemmän "päälle". Ärtyvyyskynnys noissa asioissa on mataloitunut.

Miehet eivät ihan vähällä kummalla yleensä mene lääkäriin, kun alapäässä alkaa vaivata. Kannattaa kuitenkin toimittaa urologille ärisevä ukko. Jos ei muutoin lähde, sano, jotta se on hana kiinni siiheksi, kunnes ikämiestarkastus on tehty. Kaikki kukot pitää tarkastaa tuossa iässä.
 
"Nimimerkille Witchie totean, että kyllä minusta valitettavasti välillä tuntuu siltä, kuin hän olisi lapseni eikä mieheni.."

"saa raivareita myös aika usein, mutta olen ymmälläni mistä ne syntyvät."

Mitä sinä tuollaisia mietit miehestäsi? Noin minä mietin lasteni kohdalla.

"Olen myös seurannut, syntyvätkö ne esim. nälkäisenä ("hyvä ruoka parempi mieli" tai "puutteessa.."

Näin minäkin toimin seuratessani lapsiani. Tiedän, että mieheni - ja mieheni tietää, että minä - on kiukkuinen nälkäisenä, mutta yhdelläkään aikuisella ihmisellä ei ole oikeus saada raivareita MISTÄÄN syystä.

Tuntuuko sinusta, että miehesi olisi lapsesi?
 
lukaisin kuitenkin keskustelupalstan vielä näin kesäloman viimeisenä päivänä, enkä voi jättää asiaa tähän.
En todellakaan lue lääkärikirjoja, en ole lääkäri enkä sellaiseksi aio ruveta. En väittänäyt että ap:n miehellä on nämä vaivat. Kerroin omat kokemukseni! Kun kerran ylilyönneistä epäillään, tässä taustaa.
Kuten sanottu, Fakta 1. mieheni aikuisiän kakkosdiabetes (todettu 4 vuotta sitten) oireili niin että hän oli tosi ärtynyt ja oikeasti ihan ilman näkyvää syytä. Muita oireita ei ollut kuin väsymys. Asia on kunnossa kun lääkitys on kohdallaan.
Fakta 2. 12 vuotta sitten mummuni oli pitkäaikaissairaalan vuodeosastolla sänkypotilaana kolmen hengen huoneessa 8 kk ennen kuolemaansa. Kävin mummuni luona lähes joka päivä. Hän oli tosi hidas syömään eikä hoitajilla ollut aikaa aina tarpeeksi, joten kävin syöttämässä mummulle klo 16.00 ruoan. Menin töistä suoraan kun se kerran mulle ja sairaalalle sopi. Mummini hoiti minua, kun minä olin pieni. Näin sain annettua takaisin hänelle sitä lämpöä ja rakkautta mitä olin itse häneltä saanut.

Viereisessä punkassa oli alle 50V rouva. Ei puhunut, äänteli kyllä, käveli hissuttaen, oli myös tosi huono syömään, nieleminen oli vaikeaa. Rouvan mies oli siellä samaan aikaan ihan samoissa ruokkimispuuhissa kuin minäkin, lähes joka päivä.
Väkisinkin siinä tuli juteltua kuukausien kuluessa. Istuttiin muutama kerta esim. käytävällä kun huoneessa oli välillä hoitotoimenpiteitä menossa. Rouvan sairaus oli puhjennut vähän yli 40 vuotiaana. Luonne oli muuttunut, tarmokkaasta ja toimeensaavasta ihmisestä oli tullut päättämätön, ärtynyt ja huonotuulinen. Näin oli mennyt vuosia ennen kuin diagnoosiin oli päästy. Muutos ei ollut tullut tuosta noin vain nappia painaen. Sairaalassa rouva oli ollut jo pari vuotta.
Mies sanoi että he olivat vihkivalassaan luvanneet rakastaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä kunnes kuolema heidät erottaa. Hän kampasi vaimonsa tukan, piti vaimoaan kädestä, suukotti mennen tullen ja puhui ihan normaaleista asioistaan,normaalilla äänensävyllä. Siinä oli sellainen mies jota minä arvostan ja kunnioitan.
Tuttavuutemme päättyi siinä vaiheessa kun mummuni siirrettiin yksityishuoneeseen noin viikkoa ennen kuolemista.
Jos tämä ei olisi jäänyt minun mieleeni, niin aika kylmä ihminen olisin.
Niin ja rouvan diagnoosi oli siis Alzhaimerin tauti.
 
Käsitin, että nämä raivarit on alkaneet vasta viime aikoina. Ivasta (lienee kirjoittaja miespuolinen) huolimatta miettisin myös tuota vaihdevuosijuttua: kun lääkäreiden mukaan miehen penteleilläkin tämmöistä vaivaa esiintyy, tiedä sitten... Mitenkäs on pikkuveitikka toiminut, tavalliseen tapaanko - mikä se sitten onkin? Niin sitä, että onko alkoholiannokset (hassu tuo, harvoinpa niitä tavallinen tallaaja laskeskelee perjantai/lauantaipulloa tyhjentäessään) lisääntyneet? Jos on niin sitähän ei sitten tiedä, onko kyse syystä vai seurauksesta, mutta pinna niissä hommissa saattaa ajoin kiristyä.

Sitten tietysti se viidenkympin kriisi, jota villitykseksikin sanotaan. Turhautumista, elämättömän elämmän haikailua jne., joka joillakin johtaa aisan yli potkimiseen. Riippuu tietysti asuinpaikastakin ja taitaa olla helppoutensa (ei naapureiden ja tuttavien silmiä ja korvia aina lähellä) vuoksi yleisempää täällä pk-seudulla.

Jos miesten ikääntymisvaivoja niin veikkaanpa, että lääkäriin ei mene ennenkuin pissimisen kanssa tulee todella vaikeuksia. Jaksamista sinulle!
 

Yhteistyössä