missä vaiheessa on ok vaihtaa tsemppaava kannustus siihen tylyyn pakottamiseen..?

[QUOTE="Neith";27158164]mitäs sitten kun luonne on sellainen ettei juurikaan mitään tekisi ilman että pakottaa, ei minkään kaltaista yritystä mihkäänkään suuntaan, kaikkeen saatuun tyydytään, enempää ei havitella ja toimitaan ikäänkuin olisi jo valmiiksi luovuttanut koko homman..?
lapseni ei tälläinen onneksi ole ihan täysin, haluaisi osata mutta se haluttomuus yrittää estää oppimasta (kuuluu niihin jotka haluavat osata kaiken heti ja jos ei osaa niin ei edes sitten yritä)
lapsi itse haluaa mennä kiekkokouluun, koska saman ikäinen serkkukin menee mutta siltikään ei yritä opetella niitä vaadittavia taitoja, itkee sitten sitä kun ei pääse osallistumaan johonkin kun ei osaa.[/QUOTE]



Tämäkin kuvauksesi sopii täydellisesti siihen mun oppositio poikaan, ihan kuin kuvailisit mun lasta Onpa jännä, kun ovat samanlaisia!

 

[QUOTE="mammax3";27158215][QUOTE="Neith";27158049]kyllähän tuo lapsi liikkuu, ongelmaksi muodostuu se että kun kaikki muut ikätoverit osaavat tai ainakin opettelevat noita niin auttamatta lapsi jää aina sitten porukan ulkopuolelle. ei ole välttämättä kovinkaan kiva lapselle jäädä pienten kanssa tarhanpihaan pulkkailemaan kun muut "isot" menevät luistelemaan









Ehkä ratkaisu ongelmaan on juuri tässä. Jäädä muutaman kerran pienten kanssa pulkkaileen kun isot lähtee jonnekki kivaan paikkaan. Jos se ite hoksais, et kannattaisko sitteki harjoitella, et pääsis muiden mukaan.
Jos sä hössäät liikaa sitä harjoittelemaan, se voi olla ihan kapinaa sua vastaan, ettei harjoittele. Kokeile ottaa vähän takapakkia ja unohtakaa vaikka koko jutut vähäks aikaa.
Mun yks poika on just sellanen, et se pitää vähän vaivihkaa juksauttaa johonki uuteen hommaan. Jos liikaa alkaa hössään ja painostaan vaikka positiivisestikkin, se lapsi on välittömästi oppositiossa, eikä varmasti toimi niin kuin toivoisin [/QUOTE]

sehän siinä onkin, kun se on jo jäänyt ja se harmittaa ja sitä itketään.
ja kun sitä nuoremmat osaa niin se harmittaa lisää ja lapsen ratkaisu tähän on yrittää kieltää muita osaamasta ja tekemästä asioita.
ja tosissaan tähän mennessä on mentyu lapsen tahdissa pakottamatta, on kannustettu ja kehuttu kun on edes yrittänyt tehdä on pistetty houkuttimia jne mutta ei, lapsi osas jos viime keväänä luistella kentältä ilman tuolia, ilman että kaatui, mutta kun pitäisi tehdä ryhmän mukana niin sitten ei onnistu eikä suostu yrittämään ja jos käsken pois kentältä niin sitten ulvoo ettei halua ja että haluaa luistella

 

Kuopus oli 6 v, kun siltä lähti apupyörät. Ja silloinkin vain sen vuoksi, että olin siivoamassa ulkovarastoa keväällä enkä pojan pyynnöistä huolimatta ehtinyt laittaa apupyöriä pyörään kiinni. Lapsi kyllästyi odottamaan, nappasi polkupyöränsä ja parin yrityksen jälkeen lähti polkemaan. Ei tarvittu apupyöriä enää.

Mitä tulee noin muutoin asiaan, niin onko täysin mahdoton ajatus, että lapsesi saisi olla joissakin asioissa erilainen kuin ikätoverinsa? Mulle tuli kirjoituksistasi tunne, että yrität puristaa lastasi johonkin tiettyyn muottiin, mutta lapsi ei siihen muottiin sovi eikä halua. Ei ikätoveruus tarkoita, että kaikkien pitäisi osata, haluta ja tehdä samoja asioita. Jotkut oppivat aikaisemmin, jotkut myöhemmin. Jotkut eivät opi jotain asiaa lainkaan, koska eivät pidä asian oppimista itselleen tärkeänä.

Harrastuksissa lasta tulee kannustaa ja joskus vähän pukatakin eteenpäin, mutta harrastuksen pitäisi silti olla lapselle mieluinen. Jos se muuttuu lapselle vastenmieliseksi, niin silloin lapsi ei saa harrastuksestaan sitä iloa, mitä varten ylipäätään harrastetaan. Siitä tulee lapselle pakkopullaa ja lapsi lopettaa harrastuksen heti, kun saa siihen tilaisuuden.

 

Niin ja tuli mieleen, että miten harjoittelette sitä luistelua? Ihan mielenkiinnosta sitäkin ajatellen, kun omaa esikoista voisi alkaa jo käyttämään talvella jäällä...

 

[QUOTE="hippi";27158234]5-vuotias ei ole mikään pieni aikuinen[/QUOTE]

no ei tietenkään ole, enhän mä nyt hyvänen aika oleta että se alkaa mitään voltteja ja kärrynpyöriä siellä jäällä tekemään, enkä ole sitä mihinkään jääkiekkojoukkueeseen heti ensi vuonna tyrkkäämässä, sinne saa mennä jos joskus haluaa
se mitä haluaisin on se että lapsi yrittäisi harjoitella erilaisia taitoja jotta ei jää paitsioon ja ulkopuoliseksi kun muut niitä tekevät
eihän se nyt lapsenkaan kannalta ole kivaa jos ei osaa ja muut sille sitten nauraa.. ja ei, me emme elä siinä täydellisessä ihanassa maailmassa jossa kiusaamista ei tapahtuisi ja mulla on hyvinkin paljon kokemuksia siitä millaista kiusaaminen voi olla, millaisista asioista ja millaisin seuraamuksin.

 

Meillä on juuri tuollainen tyttö, että heti pitäisi osata ja sitten kun ei onnistu niin alkaa huuto, että haluaa osata. Eikä suostu silti yrittään uudelleen. Meillä "potkitaan" aika paljon, eli siis apparit napattiin keväällä pois, meni 2 pyöräily kertaa kun osasi ja oli tosi ylpeä taidostaan ja pyöräilee innolla. Sanottiin vaan että nyt on opeteltava ja jos ei tietyssä ajassa opi niin katotaan sitten niitä appareita takaisin. Mie en jassa tyhjänpäiväistä venkulointia, jos näen että valmiudet on ja likkakin tietää sen.

Kaverin tyttö on samaa maata kuin omani. Heillä tosin "jaksetaan ymmärtää". Ja sitten kun leikitään yhdessä, kaverin tyttö käy omani pyöräilessä tuuppaisemassa mun tytön kumoon kun sitä harmittaa että ei osaa. (vaikka osais kyllä kun harjoittelis). Tai kun ei osaa kiipeillä samalla tavalla, niin repii omaani jaloista alaspäin. Ei sekään hyvä eikä kivaa ole, 5-vuotiaista kyse. Ja olen kyllä sitä mieltä, että tämäkin tyttö oppis paljon näitä asioita kun vähän "potkaistaisiin" harjoittelemaan.

 

Niin ja tuli mieleen, että miten harjoittelette sitä luistelua? Ihan mielenkiinnosta sitäkin ajatellen, kun omaa esikoista voisi alkaa jo käyttämään talvella jäällä...

Meillä kuopus oppi luistelemaan ihan vaan sillä, että exä lainasi veljenpojaltaan lätkävarusteet jalaitettiin ne kuopuksen päälle ja vietiin jäälle. Monella lapsella luistelemisessa on pelkona se, että kaatuu ja kaatuminen sattuu. Lätkävarusteet eivät estäneet kuopusta kaatuilemasta, mutta ne estivät satuttamasta itseään. Isänsä oli myös luistimet jalassa ja näytti, miten homma toimii. Parissa viikossa (pari kolme kertaa viikossa jällä) kuopus oppi pysymään pystyssä ja pääsemään eteenpäin. Ja hyvin pian sen jälkeen sai vauhtiakin luisteluunsa ja jossain vaiheessa alkoi testaamaan, kuinka lujaa voi luistella kaukalon seinää päin ilman, että se sattuu. Kun taito oli hankittu, ei tarvittu luistellessa enää niitä lätkävarusteita.

 

[QUOTE="Neith";27158241][QUOTE="mammax3";27158215]

sehän siinä onkin, kun se on jo jäänyt ja se harmittaa ja sitä itketään.
ja kun sitä nuoremmat osaa niin se harmittaa lisää ja lapsen ratkaisu tähän on yrittää kieltää muita osaamasta ja tekemästä asioita.
ja tosissaan tähän mennessä on mentyu lapsen tahdissa pakottamatta, on kannustettu ja kehuttu kun on edes yrittänyt tehdä on pistetty houkuttimia jne mutta ei, lapsi osas jos viime keväänä luistella kentältä ilman tuolia, ilman että kaatui, mutta kun pitäisi tehdä ryhmän mukana niin sitten ei onnistu eikä suostu yrittämään ja jos käsken pois kentältä niin sitten ulvoo ettei halua ja että haluaa luistella[/QUOTE]


Älkää haukkuko ap:tä, varmaan hän ajattelee lapsensa parasta!
Mutta mutta.. jos näin on jo mennyt lapsella temppuilu linjalle, kuin kirjoitat, ottaisin itse kovemmat keinot käyttöön ja sanoisin, ettei luistelemaan lähdetä ennen kuin käyttäytyy kunnolla ja suostuu harjoitteluun muiden mukana. Muutoin loppuu koko homma. Pysyisin myös tiukkana tässä, ei lapsi voi loputtomiin puljata ja pitää tommosta showta.

 

no minulla meni tuossa ohi vähän, en lukenut tarpeeksi tarkkaan aloitusta
Tajusin ja sain kuvaa vähän lisää.
Eli siinä on nyt se tilanne herkistäkin herkempi, juuri siis sellainen "lukko" on lapselle päässyt tulemaan. Hän on nyt lukossa tuon kanssa, ja kierre on valmis.

Yritin jo aikaisemmin koittaa linkkejä miettiä sulle jonnekin, en vaan nyt saa päähäni vieläkään. Pysyykö yhtään pystyssä niillä luistimilla, jos joku pitää kiinni käsistä?

Olisiko hyvä ajatus harjoitella ihan pienessä porukassa ensin, siis vain kaksi henkilöä paikalla.

sori, jos kyselin tyhmiä, eli jos nämä asiat olet jo maininnut ketjussa, on täällä päässä vähän aivotoiminta jumissa - -

 

Kuopus oli 6 v, kun siltä lähti apupyörät. Ja silloinkin vain sen vuoksi, että olin siivoamassa ulkovarastoa keväällä enkä pojan pyynnöistä huolimatta ehtinyt laittaa apupyöriä pyörään kiinni. Lapsi kyllästyi odottamaan, nappasi polkupyöränsä ja parin yrityksen jälkeen lähti polkemaan. Ei tarvittu apupyöriä enää.

Mitä tulee noin muutoin asiaan, niin onko täysin mahdoton ajatus, että lapsesi saisi olla joissakin asioissa erilainen kuin ikätoverinsa? Mulle tuli kirjoituksistasi tunne, että yrität puristaa lastasi johonkin tiettyyn muottiin, mutta lapsi ei siihen muottiin sovi eikä halua. Ei ikätoveruus tarkoita, että kaikkien pitäisi osata, haluta ja tehdä samoja asioita. Jotkut oppivat aikaisemmin, jotkut myöhemmin. Jotkut eivät opi jotain asiaa lainkaan, koska eivät pidä asian oppimista itselleen tärkeänä.

Harrastuksissa lasta tulee kannustaa ja joskus vähän pukatakin eteenpäin, mutta harrastuksen pitäisi silti olla lapselle mieluinen. Jos se muuttuu lapselle vastenmieliseksi, niin silloin lapsi ei saa harrastuksestaan sitä iloa, mitä varten ylipäätään harrastetaan. Siitä tulee lapselle pakkopullaa ja lapsi lopettaa harrastuksen heti, kun saa siihen tilaisuuden.

en mä mihinkään muottiin sitä yritä survoa
jos kyse olisikin siitä ettei lapsi halua tehdä asioita niin se olis sitten sillä selvä, mutta kun sillä on halua tehdä asioita mutta ei halua opetella niitä ja siitä tulee vain paljon pahaamieltä ja kiukkua kun ei sitten pääse tekemään niitä tai ei pärjää niissä kun ei osaa.
pyöräily tyssää kohta siihen että pyörä on liian pieni ja isompaan taas ei saa apupyöriä kiinni ja sitä uutta isompaa pyörää en ala rikkomaan jotta siihen saisi asennettua jotenkin ne apupyörät.
lapsi tykkää pyöräilystä mutta pienessä pyörässä tulee polvet kipeäksi ja isommalla se ei suostu ajamaan koska siinä ei ole apupyöriä, apupyörien kanssa se ei voi mennä samoja reittejä kuin serkut ja se harmittaa ja sitten kiukutaan ja yritetään kieltää muilta niiden reittien käyttö ja kun tietenkään tämä ei onnistu niin sitten kiukutaan lisää.. ja se on todistettavasti ajanut ilman apupyöriä kaatumatta mutta se ei suostu yrittämään ilman niitä jotta voisi huomata että osaa, mieluummin on pyöräilemättä sitten ja sekin harmittaa sitä itseään
sama se on luistelun kanssa.

jos nämä asiat olisivat yhden tekeviä lapselle niin asiassahan ei olisi ongelmaa

 

aha mä huomasinkin tuolta sen, että osasi jo kerran mutta ei ryhmän mukana halua -
niin, että pelkkää kiukuttelua?
vähän vaikea sitäkään nyt uskoa kyllä.

 

Tuli mieleeni vielä, että kuinka paljon lapsi harrastaa sellaisia asioita, joissa hän on hyvä? Joissa saa siis onnistumisen kokemuksia ilman sen suurempia ponnisteluita? Joissa oppii uusia ja vaativampia asioita kohtuullisen helposti? Tällaisia nimittäin pitäisi olla määrällisesti enemmän kuin niitä, joissa kokee jatkuvia epäonnistumisia. Muutoin käy helposti niin, että lapsi lannistuu ja luovuttaa.

 

Onko toimintaterapeutti arvioinut lapsen?? Omani suhtautui vastaavasti karkeamotoriikkaa vaativiin taitoihin ja taustalta paljastui sensorisen integraation häiriö. Mitä olen palstaa taustalta seurannut, poikasi muistuttaa muutenkin hieman omaani eli olisko muutenkin oirekuvausta vastaava...

 

pyöräilyssä on nyt sitten muutenkin tulossa talvitauko -
en keksi muuta ratkaisua, kuin - jos löytyisi joku uusi ihminen kenen kanssa suostuisi paremmin harjoittelemaan.
siinä on joku psykologinen lukko.

 

no minulla meni tuossa ohi vähän, en lukenut tarpeeksi tarkkaan aloitusta
Tajusin ja sain kuvaa vähän lisää.
Eli siinä on nyt se tilanne herkistäkin herkempi, juuri siis sellainen "lukko" on lapselle päässyt tulemaan. Hän on nyt lukossa tuon kanssa, ja kierre on valmis.

Yritin jo aikaisemmin koittaa linkkejä miettiä sulle jonnekin, en vaan nyt saa päähäni vieläkään. Pysyykö yhtään pystyssä niillä luistimilla, jos joku pitää kiinni käsistä?

Olisiko hyvä ajatus harjoitella ihan pienessä porukassa ensin, siis vain kaksi henkilöä paikalla.

sori, jos kyselin tyhmiä, eli jos nämä asiat olet jo maininnut ketjussa, on täällä päässä vähän aivotoiminta jumissa - -

Mulla tuli ihan sama ajatus mieleen. Ensin lapsen kanssa ilman muita lapsia treenaamaan, sitten kun onnistuu paremmin -> muiden sekaan. Ja nimenomaan niin, että aikuinen on ensin apuna.

Keittiönoita, kiitti vinkistä!

 

Hö. Ei osaa minunkaan viikon päästä 5-vuotias ajaa ilman apupyöriä. Mikä ongelma se nyt on? Jos ei vielä tasapaino ole kunnossa, niin se ei ole. Luistelemisesta en tiedä, että milloin oppii. Viime talvena päiväkodin kanssa kävivät luistelemassa, poika kuulemma mieluummin vielä katseli ja luisteli tuolin kanssa, eikä se tuntunut olevan ongelma. Minä opin luistelemaan esikouluiässä (kahdessa illassa), sitä ennen en ollut edes ollut ikinä luistimet jalassa.

 

[QUOTE="Neith";27158317]en mä mihinkään muottiin sitä yritä survoa
jos kyse olisikin siitä ettei lapsi halua tehdä asioita niin se olis sitten sillä selvä, mutta kun sillä on halua tehdä asioita mutta ei halua opetella niitä ja siitä tulee vain paljon pahaamieltä ja kiukkua kun ei sitten pääse tekemään niitä tai ei pärjää niissä kun ei osaa.
pyöräily tyssää kohta siihen että pyörä on liian pieni ja isompaan taas ei saa apupyöriä kiinni ja sitä uutta isompaa pyörää en ala rikkomaan jotta siihen saisi asennettua jotenkin ne apupyörät.
lapsi tykkää pyöräilystä mutta pienessä pyörässä tulee polvet kipeäksi ja isommalla se ei suostu ajamaan koska siinä ei ole apupyöriä, apupyörien kanssa se ei voi mennä samoja reittejä kuin serkut ja se harmittaa ja sitten kiukutaan ja yritetään kieltää muilta niiden reittien käyttö ja kun tietenkään tämä ei onnistu niin sitten kiukutaan lisää.. ja se on todistettavasti ajanut ilman apupyöriä kaatumatta mutta se ei suostu yrittämään ilman niitä jotta voisi huomata että osaa, mieluummin on pyöräilemättä sitten ja sekin harmittaa sitä itseään
sama se on luistelun kanssa.

jos nämä asiat olisivat yhden tekeviä lapselle niin asiassahan ei olisi ongelmaa[/QUOTE]
No tuossa luultavasti ongelma ratkeaa ihan itsestään, kun uuteen pyörään ei voi laittaa apupyöriä. Vanha pyörä apupyörineen pois ja sen jälkeen on enää uusi pyörä ilman apupyöriä. Ajaa tai on ajamatta, mutta luultavasti jossain vaiheessa ottaa pyöränsä ja lähtee ajamaan. Ihan ilman kehottamistakin, koska haluaa serkkujensa mukaan. Sinuna siis heivaisin vanhan pyörän appareineen nyt mäkeen ja jättäisin vain uuden pyörän käyttöön. Riittävä motivaatio luultavasti syntyy serkkujen kautta ja kun paluuta vanhaan pyörään ei enää ole, lapsesi ottaa uuden pyörän käyttöönsä.

 

no minulla meni tuossa ohi vähän, en lukenut tarpeeksi tarkkaan aloitusta
Tajusin ja sain kuvaa vähän lisää.
Eli siinä on nyt se tilanne herkistäkin herkempi, juuri siis sellainen "lukko" on lapselle päässyt tulemaan. Hän on nyt lukossa tuon kanssa, ja kierre on valmis.

Yritin jo aikaisemmin koittaa linkkejä miettiä sulle jonnekin, en vaan nyt saa päähäni vieläkään. Pysyykö yhtään pystyssä niillä luistimilla, jos joku pitää kiinni käsistä?

Olisiko hyvä ajatus harjoitella ihan pienessä porukassa ensin, siis vain kaksi henkilöä paikalla.

sori, jos kyselin tyhmiä, eli jos nämä asiat olet jo maininnut ketjussa, on täällä päässä vähän aivotoiminta jumissa - -

koitettiin viime talvena käydä perheenvoimin luistelemassa mutta ei tuo sielläkään suostunut yrittämään kun ei ole tuolia, jäähallin yleisövuoroon olisi tarkoitus nyt mennä jos siellä suostuisi yrittämään, joskin ilman tuolia (pidän nyt siitä kiinni ettei siinä käy samalla tavalla kuin apupyörien kanssa)
jotenkin on vaan niin turhauttavaa kun tietää että lapsi pystyisi mutta se estää itse itseään yrittämästä ja mitä kauemmin aikaa menee niin sitä vaikeampaa se yrittäminen ja osallistuminen on. noissa luistelu ja kiekkokouluissa mennään toki taitotason mukaisesti, mutta kyllähän se ikä näkyy mm koossa ja erottuuhan se aika selvästi jos 5-6v on 3-4v seassa ja se nimenomaan sitten haittaa lasta ja aiheuttaa enemmän sitä ettei halua enää edes yrittää (hyvin viheliäinen kierre) ja tietenkään sen ei ole pakko osallistua niihin kouluihin mutta kun se haluaa

 

[QUOTE="Neith";27158375] ei tuo sielläkään suostunut yrittämään [/QUOTE]

Suostuihan.

Halusi lähteä ja lähti myös.

 

No tuossa luultavasti ongelma ratkeaa ihan itsestään, kun uuteen pyörään ei voi laittaa apupyöriä. Vanha pyörä apupyörineen pois ja sen jälkeen on enää uusi pyörä ilman apupyöriä. Ajaa tai on ajamatta, mutta luultavasti jossain vaiheessa ottaa pyöränsä ja lähtee ajamaan. Ihan ilman kehottamistakin, koska haluaa serkkujensa mukaan. Sinuna siis heivaisin vanhan pyörän appareineen nyt mäkeen ja jättäisin vain uuden pyörän käyttöön. Riittävä motivaatio luultavasti syntyy serkkujen kautta ja kun paluuta vanhaan pyörään ei enää ole, lapsesi ottaa uuden pyörän käyttöönsä.

tätä mä nyt vähän hain tuolla tylyllä pakottamisella, olen harkinnut nimenomaan tätä että vanha pieni pyörä vaan lähtee ja sitten on joko opeteltava tai oltava ajamatta..

 

[QUOTE="Neith";27158375]koitettiin viime talvena käydä perheenvoimin luistelemassa mutta ei tuo sielläkään suostunut yrittämään kun ei ole tuolia, jäähallin yleisövuoroon olisi tarkoitus nyt mennä jos siellä suostuisi yrittämään, joskin ilman tuolia (pidän nyt siitä kiinni ettei siinä käy samalla tavalla kuin apupyörien kanssa)
jotenkin on vaan niin turhauttavaa kun tietää että lapsi pystyisi mutta se estää itse itseään yrittämästä ja mitä kauemmin aikaa menee niin sitä vaikeampaa se yrittäminen ja osallistuminen on. noissa luistelu ja kiekkokouluissa mennään toki taitotason mukaisesti, mutta kyllähän se ikä näkyy mm koossa ja erottuuhan se aika selvästi jos 5-6v on 3-4v seassa ja se nimenomaan sitten haittaa lasta ja aiheuttaa enemmän sitä ettei halua enää edes yrittää (hyvin viheliäinen kierre) ja tietenkään sen ei ole pakko osallistua niihin kouluihin mutta kun se haluaa[/QUOTE]
Oiskohan koko luistelemisen opettelusta syntynyt liian suuri asia? Lapsi haluaa luistella, muttei halua opetella vaan odottaa, että vanhemmat tekisivät jotain asialle? Lapsi veivaa asiaa edestakaisin, koska se hänelle sallitaan. Entäpä jos seuraavalla kerralla sanoisitte, että jos lapsi tämän luistelutunnin pistää läskiksi, niin se jää viimeiseksi luistelutunniksi? Ja myös pitäisitte kiinni siitä, mitä sanoitte. Vaikka olenkin aika kärsivällinen luonne, niin mun kärsivällisyys ei lasten ollessa pieniä riittänyt mihinkään jatkuvaan temppuiluun. Kokeiltiin muutama kerta ja jos meni pelleilyksi, kokeiltiin myöhemmin, esim vuoden päästä uudestaan. Kyllähän nuokin "marakatit" olisivat hyppyyttäneet mua oman mielensä mukaan, jos olisin hyppelyyn suostunut.

 

[QUOTE="Neith";27158408]tätä mä nyt vähän hain tuolla tylyllä pakottamisella, olen harkinnut nimenomaan tätä että vanha pieni pyörä vaan lähtee ja sitten on joko opeteltava tai oltava ajamatta..[/QUOTE]
Oukei, mä ajattelin tylyn pakottamisen olevan jotain vähän radikaalimpaa kuin helpomman vaihtoehdon (= apparit) eliminoiminen.

 

Entäpä jos seuraavalla kerralla sanoisitte, että jos lapsi tämän luistelutunnin pistää läskiksi, niin se jää viimeiseksi luistelutunniksi?

Ei siitä kannata tehdä lapsen syytä. Jättää se uhkaamisen ja syyllistämisen pois kokonaan. Jos ei onnistu, niin toteaa vain, että myöhemmin uudestaan.

 

[QUOTE="hippi";27158433]Ei siitä kannata tehdä lapsen syytä. Jättää se uhkaamisen ja syyllistämisen pois kokonaan. Jos ei onnistu, niin toteaa vain, että myöhemmin uudestaan.[/QUOTE]

Eli toisin sanoen viisi vuotiaan pitää pystyä täyttämään vanhempiensa häneen kohdistamat odotukset. Aina.

 

[QUOTE="hippi";27158433]Ei siitä kannata tehdä lapsen syytä. Jättää se uhkaamisen ja syyllistämisen pois kokonaan. Jos ei onnistu, niin toteaa vain, että myöhemmin uudestaan.[/QUOTE]
Riippuu tilanteesta. Mä en pidä lapsenkaan syyllistämistä pahana asiana, jos syy on lapsessa. Ts sen sijaan, että lapsi yrittäisi opetella, lapsi pistääkin koko homman läskiksi. Mulla tuo kuopus teki sitä aikoinaan jalkapalloa harrastaessa ja ihan oli oma vikansa, että harrastus pistettiin jäihin. Ja lapsi myös tiesi oikein hyvin, että oli oma vikansa, että harrastus pistettiin jäihin. Tekemisillä ja tekemättä jättämisillä kun on seurauksensa ja omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään on turha alkaa vinkua, kun kerran on etukäteen asiasta varoitettu. Toimii monessa asiassa