Missä vaiheessa voin ruveta miehelle avautumaan? Ollaan tapailtu hetki ja mulla on aika isoja "luurankoja kaapissa"

[Anonyyminä]

Olemme siis nähneet kolme kertaa. Aika intiimeissä merkeissä viimeksi. Minä ainakin olen korviani myöten ihastunut. Uskon, että myös mies.
Yhteyttä olemme noin muuten pitäneet jo kauan.

Mulla on aika iso erosotku meneillään. Erottu ollaan jo siis kyllä talvella. Miehellä on ilmeisesti se käsitys, että tämä on minun talo, minun auto yms. Oikeasti talosta ja autosta on puolet edelleen edellisen mieheni. Tässä on siis aikamoinen sotku kesken noin taloudellisesti. Meillä on exän kanssa vielä paljon käytännön asioita selvittämättä.
Lisäksi mulla on taustalla yksi "henkinen trauma" liittyen nuorempana koettuun seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tämä trauma nousee aina enemmän mieleeni, kun tapaan jonkun uuden miehen. Vaikuttaa moneen asiaan.

Nämä asiat ovat minusta sellaisia, jotka minä haluaisin ainakin tietää jo ennen, ennen kuin mitään on edes kunnolla alkanut. Voi siis olla, että tälle uudelle tuttavuudelleni nämä asiat ovat ylipääsemättömiä. Ymmärrän, että kaikki eivät halua aloittaa suhdetta, jos toisella on näin paljon sekaisin olevia asioita.
Toisaalta jos kerron asiasta myöhemmin, vaikkapa nyt kuukauden kuluttua. Mies voi kokea tulleensa jollain tapaa huijatuksi, kun ei ole tiennyt minusta näin isoja juttuja.
Taas toisaalta... jos rupean nyt avautumaan, mies voi säikähtää ja kokea asian ahdistavana. Siis tavallaan siten, että ajattelee mun olevan meidän suhteessa jo niin pitkällä, että avaudun tällaisista ja nyt enää papin aamenta odottelemaan.

Mitä siis teen?

 

[noup]

En kertoisi mitään. Ei sille sun asiat kuulu ja onko noita lapsuuden traumoja pakko kaikille mainostaa.

 

["vieras"]

Kerro vaan miehelle nuo mahdollisimman pian. Eiväthän nuo asiat mitään "luurankoja" ole, noissa ei ole mitään hävettävää todellakaan.

 

["vieras"]

Ènemmän ihmiset yleensä kokee vaivaannuttavana sen että avautuu liian pian asioistaan. Ihmiset kyllä yleensä ymmärtää että omista henkilökohtaisista, kipeistä asioista ei heti alata tilittämään. Olette tavanneet 3 kertaa. TOdennäköisesti tunnet sun työkavereita paremmin kuin hänet.

 

["noh"]

Joo, minunkaan mielestä nuo asiat eivät ole sellaisia luurankoja joista ei voisi kertoa. Talosta ja autosta ainakin kertoisin heti. Tuskin mies niihin on ihastunut? Ja kun tietää, että olet eronnut niin luulisi hänen luonnostaan ajattelevan että ne eivät ole sinun kokonaan.
Traumasta taas kertoisin vasta vähän myöhemmin. Ensin kuulostelisin, millainen mies on. Että voiko häneen luottaa. Aikanaan kyllä kertoisin. Ei siinäkään mitään hävettävää ole, mutta pitää toinen tietää ensin luottamuksen arvoiseksi.

 

["milka"]

mikä hitto sua vaivaa? missä vaiheessa sä oot käsitellyt eron? osaatko oikeesti rakastaa vai haetko vaan sitä alkuhuumaa aina uudelleen? ethän sinä ole käytännössä edes eronnut kunnolla jos kerran kaikki on noin vaiheessa,onko edes harkinta-aika mennyt umpeen,tuskin. eli jos olet miehesi kanssa naimisissa,niin erilleen muutto ja harkinta-aika ei ole sama-asia kuin avioero! harkinta-aikana ollaan vielä naimisissa..

 

[øøøøøøøøø]

[QUOTE="milka";29068665]mikä hitto sua vaivaa? missä vaiheessa sä oot käsitellyt eron? osaatko oikeesti rakastaa vai haetko vaan sitä alkuhuumaa aina uudelleen? ethän sinä ole käytännössä edes eronnut kunnolla jos kerran kaikki on noin vaiheessa,onko edes harkinta-aika mennyt umpeen,tuskin. eli jos olet miehesi kanssa naimisissa,niin erilleen muutto ja harkinta-aika ei ole sama-asia kuin avioero! harkinta-aikana ollaan vielä naimisissa..[/QUOTE]

ei, vaan mikä SUA vaivaa? Miksi hyökkäät ap:n kimppuun väitteinesi?

 

[Anonyymina]

Emme olleet naimisissa.

 

["Anonyymi"]

Vaikka siis naimisissa emme olleet, niin talo, auto yms ostettu yhdessä. Isojen yhteisten hankintojen takia siis tämä ns. iso erosotku.

 

["vieras"]

No niinpä. Ihan käsittämättömiä kommentteja joillakin. En tajua miten joku saa jotain sairasta tyydytystä siitä että on toisille mahdollisimman ilkeä.

 

["joku vaan"]

No ei noissa mun mielestä ole mitään hävettävää. Itse mietin, että jos jonkin kivan miehen tapaisin, niin miten ihmeessä pystyisin kertomaan omista, ihan oikeesti isoista luurangoista kaapissani. Eli löytyy menneisyydestä myös hyväksikäyttöä, näpistelyä, abortteja, kaksi avioeroa, mielenterveyden vakava sairaus+ 12 vuoden terapia+lääkitys, peliriippuvuus, ulosottovelat+luottotietojen menetys. Näistä kaikista huolimatta olen kuitenkin mukava, kaunis nainen, jolla on monia hyviä luonteenpiirteitä. Eli minusta ei noita asioita päällepäin näe. En voisi kuvitella oikein sellaista miestä enää, joka oikeasti voisi hyväksyä minut sellaisena kuin olen tai olen ollut. Eli ei sulla ole hätää