A
ap
Vieras
Ja yrittänyt miettiä syitä miksi, miksi, miksi. Kaikki nykyisessä suhteessa tuntuu paskalta, koska ajattelen toisenlaista elämää. Että on isä ja äiti ja lapsi. Kun nyt on vain mies, äiti ja lapsi. Tuntuu, että silti olen niin yksin lapsen kanssa, vaikka mulla on mies. Hän ei ota mitään vastuuta tai ole lapseni kanssa ja sopii omia menoja vähän väliä. Mutta silloin, kun mulle suodaan joka toinen viikonloppu vapaa ( lapsi isällään ) niin en saisi tehdä mitään, eli siis nähdä kavereita. Ja siihen on syy, koska voin nähdä niitä silloinkin kun lapsi on kotona. En jumalauta tajua. No on kyllä ollut painavat syyt, miksi lapsen isästä eron yli vuosi sitten otin, mutta silti kaipaan sitä elämää, kun oltiin vain kotona ja kumpikaan ei sinkonut mihinkään suuntaan, kun vain joskus.
Olen saanut kuulla yhdeltä tutulta, että exä on vieläkin mustasukkainen minusta ja haluaisi puhua minulle. Mutta en tiedä, onko noi paikkaansa pitäviä. Exän näin nimittäin eilen lapsen asioiden merkeissä ja kun ei ollut hänen naisensa tai minun mieheni lähettyvillä niin taas vain haukkui mun nykyistä miestä ja naljaili kaikesta :/ Ja otan niin itseeni ja tuntuu paskalta
Vaikeaksi tässä tekee tilanne, että hänelläkin on joku niin ei uskalla avautua, mitä tunnen ja mitä ajattelen. Ja sit kysyä hänen ajatuksia. Selviäisi varmasti paljon asioita ja saisin pääni selväksi kaikesta.
Nykyisen kanssa pitäisi lähtee huomenna viikoksi vierailulle hänen sukulaisiin ja mua ei kiinnosta sitten yhtää. Mulle se on kaikkee muuta, kun ihanaa. Joudun yksin vain lapsen kanssa sielläkin olemaan ja vahtimaan. Tietysti tulee heti mieleen lapsen isä, että asiat oisivat toisin. Lastani katsoisi myös hän. Meillä suhde vain muuttui ystäviksi ja kumpikaan ei näyttänyt olevan valmiita jatkamaan ja yrittämään. Oli hätäinen ero kuitenkin ja se nyt jälkeepäin harmittaa, että MIKSI en itse pystynyt silloin avata silmiä ja näkemään tilannetta.
Olen aika voimaton. Yksin yritän vain elämää rakentaa lapsen ympärille. Tuolta exältä tosiaan kysyin, voisiko ottaa lapsen viikko/viikko systeemillä niin kuulemma ei onnistu. Kaikkeni yritän, että oisin hyvä äiti, mutta voimat ovat ihan loppu
Olen saanut kuulla yhdeltä tutulta, että exä on vieläkin mustasukkainen minusta ja haluaisi puhua minulle. Mutta en tiedä, onko noi paikkaansa pitäviä. Exän näin nimittäin eilen lapsen asioiden merkeissä ja kun ei ollut hänen naisensa tai minun mieheni lähettyvillä niin taas vain haukkui mun nykyistä miestä ja naljaili kaikesta :/ Ja otan niin itseeni ja tuntuu paskalta
Vaikeaksi tässä tekee tilanne, että hänelläkin on joku niin ei uskalla avautua, mitä tunnen ja mitä ajattelen. Ja sit kysyä hänen ajatuksia. Selviäisi varmasti paljon asioita ja saisin pääni selväksi kaikesta.
Nykyisen kanssa pitäisi lähtee huomenna viikoksi vierailulle hänen sukulaisiin ja mua ei kiinnosta sitten yhtää. Mulle se on kaikkee muuta, kun ihanaa. Joudun yksin vain lapsen kanssa sielläkin olemaan ja vahtimaan. Tietysti tulee heti mieleen lapsen isä, että asiat oisivat toisin. Lastani katsoisi myös hän. Meillä suhde vain muuttui ystäviksi ja kumpikaan ei näyttänyt olevan valmiita jatkamaan ja yrittämään. Oli hätäinen ero kuitenkin ja se nyt jälkeepäin harmittaa, että MIKSI en itse pystynyt silloin avata silmiä ja näkemään tilannetta.
Olen aika voimaton. Yksin yritän vain elämää rakentaa lapsen ympärille. Tuolta exältä tosiaan kysyin, voisiko ottaa lapsen viikko/viikko systeemillä niin kuulemma ei onnistu. Kaikkeni yritän, että oisin hyvä äiti, mutta voimat ovat ihan loppu