Mistä tietää milloin on aika erota?

["mä"]

[QUOTE="Milja";26551428]En usko, että on varaa pitää mökkiä jos molemmilla on sitten omat asunnot ja menot niistä.
Kyllä mä oikeasti haluaisin vielä yrittää. Nyt on vaan ahidstus päällänsä, kun tosiaan se, että kiinnostaa jo muut miehet niin sai mut viimein myöntämään itselleni sen missä mennään. Vaikka olen yli 3 vuotta jo tuntenut, ettei kaikki ole hyvin enkä ole kokenut enää rakkautta ja olemme olleet ilman seksiä niin silti itselle tämä kiinnostus muihin on se iso juttu, en koskaan ajatellut... tai luulin olevani immuuni sellaiselle, voivani elää vain lapsille arkea pyörittäen.[/QUOTE]

ööö siis sähän puhuit alotuksessa, että omaisuutta on teillä kertynyt mukavasti, joten ei kai silloin ole ongelma hankkia kahta erillistä asuntoa ja pitää kesämökki yhteisenä... tehdä siitä vaikka paperit, että ei ositeta vaan jätetään elinikäinen käyttöoikeus molemmille ja jää suoraan lapsille perintönä teidän molempien kuollessa.

 

["Milja"]

[QUOTE="mä";26551838]ööö siis sähän puhuit alotuksessa, että omaisuutta on teillä kertynyt mukavasti, joten ei kai silloin ole ongelma hankkia kahta erillistä asuntoa ja pitää kesämökki yhteisenä... tehdä siitä vaikka paperit, että ei ositeta vaan jätetään elinikäinen käyttöoikeus molemmille ja jää suoraan lapsille perintönä teidän molempien kuollessa.[/QUOTE]

No sitten puhuin aloituksessa väärin, tarkoitin vaan että on yhteistä omaisuutta, mikä ei tietenkään eron jälkeen enää olisi yhteistä tai siis pitäis monesta asiasta luopua.

 

["Milja"]

Esim. nyt on iso omakotitalo, mutta ei mulla yksin olisi varaa omakotitaloon ja sen ylläpitoon ollenkaan. En nyt tiennyt että tämä tälläinen on uutta täällä palstalla.

 

[FreezeCat]

:hug:

Kuulepas nyt, hyvä ap. Otapas itsestäsi kaikella rakkaudella niskasta kiinni ja keskity saavuttamaan elämääsi tasapaino ja onnellisuus. Hoida itsesi lievä masennus kuntoon, se on nyt tärkein juttu, koska hoitamattomana se ei kauaakaan ole vain lievää ja oirehtiessaan saa kaiken näyttämään ja vaikuttamaan huonommalta kuin todellisuudessa onkaan.

Faktaahan on se, että sulla on rinnallasi mies, joka jakaa arkesi niin, että se on sujuvaa ja siltä osin palkitsevaa. Ja se on iso, hyvä juttu! Arvosta sitä. Sinulla on miehesi kanssa yhteiset ihanat lapset, jotka tuovat elämäänne niin paljon sisältöä ja sitä rakkauttakin. Eivät enää niin pieniä? Kun arki on sujuvaa ja yhteistyönne siinä on saumatonta, niin ota siitä sitten osa itsellesi paranemisprosessiin ja osa esim. yhteiselle uudelle harrastukselle miehesi kanssa, parisuhdeterapiaa unohtamatta - se on pieni mutta tärkeä lisä siinä. Suosittelen esim. lavatanssikursseja lämpimästi .

Ota selkävoitto masennuksestasi ja negatiivisesta ajattelutavastasi. Sulla on elämässäsi paljon hyviä asioita ympärilläsi, ei sinun tarvitse kuin käsi ojentaa .

 

["Milja"]

:hug:

Kuulepas nyt, hyvä ap. Otapas itsestäsi kaikella rakkaudella niskasta kiinni ja keskity saavuttamaan elämääsi tasapaino ja onnellisuus. Hoida itsesi lievä masennus kuntoon, se on nyt tärkein juttu, koska hoitamattomana se ei kauaakaan ole vain lievää ja oirehtiessaan saa kaiken näyttämään ja vaikuttamaan huonommalta kuin todellisuudessa onkaan.

Faktaahan on se, että sulla on rinnallasi mies, joka jakaa arkesi niin, että se on sujuvaa ja siltä osin palkitsevaa. Ja se on iso, hyvä juttu! Arvosta sitä. Sinulla on miehesi kanssa yhteiset ihanat lapset, jotka tuovat elämäänne niin paljon sisältöä ja sitä rakkauttakin. Eivät enää niin pieniä? Kun arki on sujuvaa ja yhteistyönne siinä on saumatonta, niin ota siitä sitten osa itsellesi paranemisprosessiin ja osa esim. yhteiselle uudelle harrastukselle miehesi kanssa, parisuhdeterapiaa unohtamatta - se on pieni mutta tärkeä lisä siinä. Suosittelen esim. lavatanssikursseja lämpimästi .

Ota selkävoitto masennuksestasi ja negatiivisesta ajattelutavastasi. Sulla on elämässäsi paljon hyviä asioita ympärilläsi, ei sinun tarvitse kuin käsi ojentaa .

Kiitos, kaunis kirjoitus.

Jota lukiessa oivalsin senkin, että meillä ei ole miehen kanssa yhteistä harrastusta tai muuta yhteistä, itse haluaisin ihan hirveesti että mies lähtisi edes joskus kanssani lenkille, lähdettäis koko perhekin vaikka joskus metsään (asutaan metsn vieressä eli ei pitäis olla paha rasti), käytäis vaikka kaupassa yhdessä mutta ei... mies ei mitään tollaista tee. Ja se harmittaa ja tunnen niin kateutta kun näen jossain kauppakeskuksessa perheet yhdessä tai kun näen pariskunnan lenkillä yhdessä. Olen usein ehdottanut ja kertonut että tunnen nuo asiat tärkeäksi, mutta ei mies lähde. Hän puuhaa ns. miesten hommia lasten kanssa, korjaa ruohonleikkuria, ajaa mönkijällä tms. Eli hyvä isä kyllä on ja lapset mukana, mutta liekö vika sitten mussa niin en taas noihin hommiin osaa tai halua mukaan mennä. Ei vaan ole mitään yhteistä, paitsi koti ja lapset. Se on toki paljon, mutta ei tarpeeksi.

 

["Milja"]

Ja mies tekee paljon töitä eli on paljon pois ja sen tiedän, ettei siihen muutosta tule. Ei ole tullut näiden vuosien aikana eikä tule, olen sen jo oppinut. Eli ei edes ole aikaa olla enempää yhdessä tai harrastaa yhdessä. Kun hän tulee kotiin niin hän panostaa lapsiin, mikä tietysti on hienoa, mutta se vaan on niin näkyvää ettei meillä ole mitään keskinäistä.

 

[Criminal Mind]

Siinä vaiheessa kun ei vain ole muuta vaihtoehtoa. Kun toinen pelottaa perkeleesti.

Teillä (sulla) taitaa olla jotain tympääntymistä. Etsikää se yhteinen sävel, pariterapia tms.

 

[Reesu<3]

[QUOTE="Minä";26551368]Silloin on aika erota, jos voit katsoa itseäsi peiliin ja sanoa rehellisesti, että olet tehnyt kaiken minkä voit pelastaaksesi avioliiton.[/QUOTE]

Näin juuri.

 

[FreezeCat]

[QUOTE="Milja";26552014]Kiitos, kaunis kirjoitus.

Jota lukiessa oivalsin senkin, että meillä ei ole miehen kanssa yhteistä harrastusta tai muuta yhteistä, itse haluaisin ihan hirveesti että mies lähtisi edes joskus kanssani lenkille, lähdettäis koko perhekin vaikka joskus metsään (asutaan metsn vieressä eli ei pitäis olla paha rasti), käytäis vaikka kaupassa yhdessä mutta ei... mies ei mitään tollaista tee. Ja se harmittaa ja tunnen niin kateutta kun näen jossain kauppakeskuksessa perheet yhdessä tai kun näen pariskunnan lenkillä yhdessä. Olen usein ehdottanut ja kertonut että tunnen nuo asiat tärkeäksi, mutta ei mies lähde. Hän puuhaa ns. miesten hommia lasten kanssa, korjaa ruohonleikkuria, ajaa mönkijällä tms. Eli hyvä isä kyllä on ja lapset mukana, mutta liekö vika sitten mussa niin en taas noihin hommiin osaa tai halua mukaan mennä. Ei vaan ole mitään yhteistä, paitsi koti ja lapset. Se on toki paljon, mutta ei tarpeeksi.[/QUOTE]

Miehet ! Putkinäkö on putkinäkö mutta sitä on joskus hiukan ravisteltava . Onko sinulla voimia esim. organisoida kaikessa hiljaisuudessa perhepicnic - laitat eväskorin valmiiksi tykötarpeineen, on viltit ja juomat ja tietysti aurinkoinen sää tilattuna. Ja sitten ehdotat ex tempore miehellesi salaperäistä automatkaa, kun niin taitava on autoa käsittelemään , ja annat ajo- ohjeet mutkan kautta suoraan esim. läheiselle rauhalliselle uimarannalle tai puistoon - mitä teillä siinä likellä onkaan - ja yllätät kaikki! Miehen voit saada koukutetuksi kauppaan esim. sillä, että sanot, että haluaisit tehdä miehellesi todella hyvää ruokaa ja hän saisi tulla mukaan valitsemaan antimet! Tai - hommatkaa lapsillenne toviksi hoitaja paikalle (mieheltä salaa, esim.) ja karatkaa yhteiselle mönkkäriajelulle pienen matkan päähän ihan vain oleilemaan kaksin ja herättelemään liekkiä ...

Miehen houkuttelu muuhun toimintaan vaatii välillä aikamoisia koukutuksia ja vehkeilyjä - ja joskus jopa sukeltamista siihen miehen oman kiinnostuksen pariin. Ja joskus se vaatii sitä rautalangan taivutteluakin. Kyllä sinä naisena konstit keksit, mihin vieheeseen miehesi tarttuu - käytä sitä ja omia vahvuuksiasi sureilematta hyödyksi. Muistele, mikä oli se juttu, mikä silloin aikanaan sai mieheesi vipinää tossuihin..ja muuallekin .

Mutta - mikään ei ole myöhäistä. Jokaisella on nuo kuvailemasi ja elämäsi parisuhteen arkitylsyysvaiheet läpikäytävänään. Kaikki lähtee siitä, että tiedostaa mitä itse elämältään haluaa ja lähtee sitä työstämään. Pidä itsestäsi huolta - olet arvokas lenkki teidän perheketjussanne . Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, sekä parisuhteellenne!

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Milja";26552014]Kiitos, kaunis kirjoitus.

Jota lukiessa oivalsin senkin, että meillä ei ole miehen kanssa yhteistä harrastusta tai muuta yhteistä, itse haluaisin ihan hirveesti että mies lähtisi edes joskus kanssani lenkille, lähdettäis koko perhekin vaikka joskus metsään (asutaan metsn vieressä eli ei pitäis olla paha rasti), käytäis vaikka kaupassa yhdessä mutta ei... mies ei mitään tollaista tee. Ja se harmittaa ja tunnen niin kateutta kun näen jossain kauppakeskuksessa perheet yhdessä tai kun näen pariskunnan lenkillä yhdessä. Olen usein ehdottanut ja kertonut että tunnen nuo asiat tärkeäksi, mutta ei mies lähde. Hän puuhaa ns. miesten hommia lasten kanssa, korjaa ruohonleikkuria, ajaa mönkijällä tms. Eli hyvä isä kyllä on ja lapset mukana, mutta liekö vika sitten mussa niin en taas noihin hommiin osaa tai halua mukaan mennä. Ei vaan ole mitään yhteistä, paitsi koti ja lapset. Se on toki paljon, mutta ei tarpeeksi.[/QUOTE]
Voisitko kokeilla sellaista, että kiinnostuisit ensin itse niistä asioista, jotka miestäsi kiinnostavat? Tekisitte niitä yhdessä. Kun mies huomaa, että puuhastelu kanssasi on mukavaa, hän saattaisi ihan vaikka vain sinua ilahduttaakseen innostua myös yhteisistä kauppareissuista ja metsäretkistä.

 

[saman kokenut]

Kerrot ihan kun mun elmästä puolivuotta sitten.. minusta tuntui juuri sana tarkasti tuolta mitä sinä kirjoitit. Ajattelin eroa jatkuvasti vaikka tiedostin, että mikään ei tule muuttumaan kenenkään muunkaan kanssa. Sitten päätin, että tähän tulee nyt jotain muutosta ja kerroin miehelle suoraan, että ällöttää hänen olemus, vituttaa hänen jutut. Kerroin, että en todellakaan halua seksiä hänen kanssa jne.. Luulin, että mies ei kestäisi mitä sanon ja pakenee marttyyri viitan alle mutta hämpä olikin tyytyväinen, että sanoin ihan suoraan. ja alkoi huomioimaan minua enemmän ja muutenkin tajusi hänkin, että parisuhteen eteen pitää tehdä työtä. Nyt kun on kulunut reilut puolivuotta kriisistä, niin kaikki on ihan erilaista ja uutta saman mihen kanssa. tosin kyllä edelleen kaipaan joskus huomiota muilta miehiltä mutta se on minun ongelmani, ei mieheni... ja kyllä joskus voi olla jotain pientä seikkailua sen sallin puolisollekin

 

["Milja"]

Tähän väliin kiitos teille kaikille, jotka olette vastanneet, oloni helpottui isosti ja tosi ihania ja arvokkaita ajatuksia teillä. Kiitos <3