mä en jaksa enää.. mun elämä on niin solmussa eikä kukaan edes tiedä kuinka pahoin mä voin...

[heikko ihminen]

Voi luoja tästä tulee pitkä romaani jos mä alan selittämään ihan kaiken juurta jaksain.. Mutta taas jos lyhkäisyydessä kirjoitan saan varmaan vain typeriä vastauksia... Noh kokeilen kuitenkin.... Loppu tulos on kuitenkin sen että oma vika kaikki on.... Niinhän täällä kaikkeen aina todetaan...

Avoliitto on kovin huonossa kunnossa.. Kommunikaatio ei pelaa eikä kyllä mikään muukaan... Tilanne ollut huono jo reilu 3v.

Olen rahaton, työtön ja vailla tutkintoa, tutkinto on tosin kiinni vain lopputyöstä(kaikki ei edes tiedä ettei mulla ole tutkintoa, ei edes mies).
Koska ei ole tutkintoa ei tipu työmarkkinatukea ja koska mulla on hyvin tienaava avopuoliso ei tipu myöskään toimeentulotukea, elän lapsilisillä. Talous huolet painaa niin kovin päälle että ne on joka toinen tunti mielessä.

Terveys vaivaa... Tai no lienee enemmänkin luulotauti suuremmaksi osaksi.. taidan sairastaa masennusta, ahdistusta ja paniikkikohtauksiakin ollut joitakin. Lääkärin diagnoosia mulla ei noille ole mutta oireet aika selvät. Kynnys mennä lääkäriin näissä asioissa on todella suuri. Kun kyseessä hyvin pieni paikka jossa kaikki tk lääkärit jollainlailla tuttuja tai sukua.

Oikeat "sairaudet" on sitten jännitysniska, jännityspäänsärky, migreeni ja rytmihäiriöt. Kaikki nämä vaivat pahenee kun on henkisesti raskasta ja ahdistavaa elämäntilannetta.

Varsinkin mies tekee mun elämästä helvetin kun se kokoajan antaa ymmärtää etten ole tarpeeksi riittävä tai oikeanlainen. Tai ainakin koen saavani sellaisia "viestejä" hänen suunnalta ja joka lauseesta löytää jonkun "piilovittuilun". Enkai mä nyt kuitenkaan kuvittele kaikkea?

Lisäksi en tiedä mitä mies mua kohtaan tuntee, tunteeko mitään?
Itse olen jo katkeroitunut...

Nämä asiat vievät kohta järkeni ja mielenterveyteni on tainnut jo mennä...
Ehkä jonkun mielestä nää on pieni asioita mutta mulle hyvin hyvin suuria ja vaikeita...

 

[tekisin näin]

Rahattomuus masentaa.
sun pitää potkaista mies pihalle niin saat rahaa. et voi elää pelkillä lapsilisillä.
jos miehelle ei voi kertoa sitä että sulla ei ole sitä tutkintoa niin ei se ole sulle oikea mies.

tai no, menet nyt ja kerrot ja sanot että tarvitsette yhteisen tilin.
jos se ei käy, eroatte.

 

[tekisin näin]

tai ehkä ei nyt väsyneenä kannata, aamulla tai huomenna päivällä puhut.

 

["apua"]

Voin kuvitella miltä susta tuntuu, itselläkin todella vaikeaa nyt... Kirjoitin tuossa ketjussa jossa kyselin saako lapseni jäädä Suomeen. Kolme vuotta Turkissa, mieheni kanssa kaikki hyvin muttei mahda hulluille sukulaisilleen mitään eikä pysty suojelemaan minua heiltä, tulevat meille milloin vaan ja ovat tehneet paljon pahaa, en kertakaikkiaan jaksa enää. Olen raskaana ja tulin Suomeen vaan lomalle mutta alkoi sen verran pelottamaan että päätin jäädä tänne, oli puhetta että muutettaisiin tänne yhdessä mutta nyt pelkäänkin ettei mies suostu vaan alkaa vaatimaan takaisin sinne ja olen päättänyt itseni ja lapseni vuoksi olla menemättä. En vaan uskalla, liian suuri riski. Olen nyt sitten yksin, pelkään tulevaa, jos vaan voisin olla ihan tunteeton niin ei olisi väliä mutta mietin miten pahalta miehestäni tuntuu kun en suostu asumaan siellä enää enkä varsinkaan tuomaan lastamme sinne. Rakastan mutta en uskalla ottaa mitään riskiä lapseni vuoksi... En pysty.

Kunpa voisin jotenkin sua lohduttaa, moni mainitsemistasi asioista on mullekin tuttuja.. Et sentään joudu pelkäämään lapsesi puolesta, se on yksi pahimmista asioista. En oikein tiedä mitä sanoisin, itsestäkin tuntuu siltä ettei jaksa... Halauksia.

 

[Tallu -]

Asia kerrallaan kuntoon. Ehkä kuitenkin aloittaisin siitä lääkärissä käynnistä, vaikka se tutun luokse menemistä vaatisikin. Pyytäisin päästä mahdollisimman ei-niin-tutun lääkärin vastaanotolle. Siinä sivussa yrittäisin parantaa avoliiton tilaa keskustelemalla... avioliittoon vihkimisessä pappi sanoo jotain myötä- ja vastoinkäymisistä, niin sitähän voisi soveltaa myös avoliittoon ja nämä sun asiat ovat nyt niitä vastoinkäymisiä, niin yhdessähän niitäkin on käytävä läpi.

Sitten vähitellen aloitat lopputyön tekemistä, sillä keskeneräiset asiat kannattaa hoitaa loppuun, että ne lakkaavat vaivaamasta mieltä =)

Tsemppiä! Susta itsestäsi se vain on kiinni =)

 

[mutsi vaan]

No voi voi....mulla on kaikki ihan oikeasti päin vittua, mitä siinä valitat. Ulosottomies vie palkastaleijonanosan, muita velkoja on riittämiin, kuussa jää noin 50€ omiin menoihin. Parisuhde päin vittua, erotakaan tässä taloustilanteessa ei kannata. Mielenterveys on huonolla jamalla; sairastan skitsofreniaa ja masennusta ja somaattisella puolella on alkava diabetes, kysta odottaa leikkausta ja rasvamaksa. Lisäksi krooninen ripuli. Opiskelen uuteen ammattiin, silloin kun voimavarat riittää. Että revi vittu siitä.

 

[Tolle]

Voi surku... Ehkä kuitenkin kannattaisi aloittaa siitä, että puhut miehesi kanssa ja kerrot rehellisesti tilanteen. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se helpottaa jo pahimpaan oloon (jos miehesi rakastaa sinua, ymmärtää varmasti ja haluaa olla tukenasi). Jos taas ei, sinuna harkitsisin eroa. Ja kuten joku jo edellä mainitsi, varaat sen lääkäriajan, jolloin he pystyvät arvioimaan hoidontarpeesi. Mutta, älä hyvä ystävä, jatka tuota tilannetta enää. Apua saa ja pitää pyytää.
Kaikkea hyvää elämääsi!

 

[Äiti x2]

Mene yksityiselle lääkärille johonkin toiselle paikkakunnalle?

Kyllä ne asiat selviävät, yksi kerrallaan. Aika tavallista että tutkinnon saaminen jää roikkumaan jostain lopputyön tekemisestä tms. Ei se ole maailmanloppu. Lopputyö on vain yksi työ muiden koulutöiden joukossa. Nyt pitää vain päästä siinä alkuun.

Järjestäkää miehen kanssa yhteistä aikaa? Olet avoin miehellesi ja katsot mihin se johtaa.

 

["a.p"]

Niin lääkäri juu... tosin en tiedä mitä lääkäri mulle voi tehdä... masennuslääkettä en kuitenkaan halua ensisijaisesti en ole niin huonossa kunnossa...

Voimat on vaan niin totaalisen lopussa että lääkärin järjestäminenkin tuntuu niin isolta asialta... ensin pitää järjestää lapsille hoitopaikka sitten pitää saada mieheltä kyyti sinne lääkäriin.. Mikä taas johtaa siihen että pitää keksiä joku tekosyy miks meen lääkäriin... En luota mieheeni ollenkaan joten mistään masennuksesta tai paniikkikohtauksista en pysty hälle kertomaan...

 

["Vieras"]

No eihän se nyt auta kuin tehdä jotain tilanteelle. Keksit vaikka ihan vaan muutaman pienen askeleen oikeaan suuntaan, ja sitten tee ne yksi kerrallaan. Ihan ekaksi vaikka googlaa netistä masennustesti ja tee se. Jos testi antaa masennukseen viittaavan tuloksen, niin tulostat ne tulokset ja viet ne lääkärille. Jos ei ole tulostinta, niin kopioit kynällä paperille. Varaat lääkäriajan. Lapsen voit hätätilassa ottaa mukaan lääkäriin. Lievän masennuksen hoidattaminen ei ole noloa, sukupuolitaudin hoidattaminen on noloa - ja siitäkin selviää hengissä. Ja luota lääkäriin hoidon suhteen, älä laita hanttiin.

Parisuhteen tilaa kannattaa tietty miettiä, mutta sen aika on ehkä sitten, kun voimasi eivät ole ihan loppu. Sama opintojen loppuunsaattamisen kanssa.

 

["Vieras"]

[QUOTE="a.p";26639324]Niin lääkäri juu... tosin en tiedä mitä lääkäri mulle voi tehdä... masennuslääkettä en kuitenkaan halua ensisijaisesti en ole niin huonossa kunnossa...

Voimat on vaan niin totaalisen lopussa että lääkärin järjestäminenkin tuntuu niin isolta asialta... ensin pitää järjestää lapsille hoitopaikka sitten pitää saada mieheltä kyyti sinne lääkäriin.. Mikä taas johtaa siihen että pitää keksiä joku tekosyy miks meen lääkäriin... En luota mieheeni ollenkaan joten mistään masennuksesta tai paniikkikohtauksista en pysty hälle kertomaan...[/QUOTE]

Kuinka huonoon kuntoon sun pitää itsesi saada, ennen kuin lääkkeet kelpuutat? Minusta silloin on aika huonossa kunnossa, kun lääkärikäynnin järjestäminenkin tuntuu lähes ylivoimaiselta. Jaksatko hoitaa lapsiasi, olla heille läsnä?

 

[rakas ihminen]

Jostainhan tuota vyyhtiä on ryhdyttävä purkamaan.
Masennus ja fyysiset oireet voivat olla syy tai seuraus. Tee nyt alkuun se, kumpi tuntuu helpommalta: kerrot miehellesi totuuden, tai menet lääkärin juttusille masennuksesta.
Tuo tutkinnon puuttuminenhan ei tosiaankaan ole mikään maailmanloppu, mutta voin kuvitella, että sen salaaminen ahdistaa kovasti. Kirjoita vaikka miehellesi sähköposti, jos et saa sitä ääneen sanottua. Saatat yllättyä positiivisesti. Miehesihän saattaa vaistota salailun ja epäillä jotain ihan muuta. Uskon, että suurin osa noista ongelmistasi johtuu salailusta ja siitä kokemastasi syyllisyydentunnosta.
Puhu asiasta jollekin, joko miehellesi tai vaikka sitten lääkärille. Siitä se lähtee, usko minua
Jonain päivänä voit vielä nauraa koko jutulle!

 

["madame"]

Ainoat todelliset ongelmasi näyttävät olevan huono parisuhde sekä asioiden pakoilu, josta mahdollisesti johtuu masennus.

Onko kyse opinnäytetyöstä? vai jostain vaativammasta?

Ja miksi hitossa sun pitää järjestää lapsille hoitaja? jos miehes voi sut lääkäriin viedä niin eikö se ole päivänselvää että hän myös hoitaa lapset sillä aikaa?

Nyt lopetat sen kynnysmattona olemisen, miehellä on velvollisuus hotiaa myös jälkikasvuaan.

Tiekkö mä oon huomannut omissa tutuissa sen että just tollaset jotka pakoilee konflikteja asioiden ottamista esille, jsut ne on masentuneita. Ei ne jotka ns. nostaa kissan heti pöydälle kun tuntuu siltä.

Mut oikeesti a. mitä sä mentät siinä jos kerrot miehelle totuuden? mitä sä itseasiassa menetät vaikka menettäisit koko äijän? ei kuulosta kovin hyvältä mieheltä/isältä

 

[Silja.S]

1. Käy kysymässä työvoimatoimistossa mahdollisuuksia päästä johonkin tuettuun työhön tai edes työharjoitteluun. Jos sellainen löytyy: OTA SE VASTAAN. Älä keksi tekosyitä miksi ei, äläkä jää viivyttelemään asian kanssa.

2. Kun on varma, että rahaa alkaa tulla, ilmoita miehellesi, että muutatte erillenne. Tarvitsen tilaa järjestää oman elämäsi ja omat tunteesi kuntoon, etkä ole täysipainoisesti suhteessanne mukana. Älä syyllistä miestäsi, vaikka katkera oletkin. Sano, että olet päätöksesi tehnyt ja sinun kannaltasi lähteminen on elintärkeää. Myöhemmin voitte sitten analysoida syitä ja miettiä tulevaisuutta.

3. Muuta tarpeeksi kauas miehestäsi. Valitse työ tai työharjoittelupaikka toiselta paikkakunnalta ja muuta työn perässä sinne. Saat happea, tuuletut. Silloin ajatteleminenkin on helpompaa ja näet selkeämmin eri vaihtoehdot. Osaat paremmin hahmottaa oman paikkasi.

4. Älä takerru masennusajatukseen vaan muuta elämääsi niin, että masennus siirtyy taka-alalle. Juuri nyt suurin syy ahdistuksellesi on ympäristö, elämäntilanteesi, ja jämähtäminen negatiiviseen liikkumattomuuteen. Sinulla on mahdollisuus löytää elämänilo, kunhan polkaiset itsesi irti kaikesta siitä, mikä pitää sinut aloillaan nyt. Tiedän, että itsetuntosi on lytyssä ja itseluottamus nolla, mutta käytä sitä hyväksesi, kun käyt työvoimatoimistossa: kerro siellä, ettet enää tiedä mitä osaat ja mihin kykenet, olet muuttamassa erilleen miehestäsi, ja tarvitset tekemistä ja tulon lähteen AIVAN EHDOTTOMASTI. Kyllä siellä autetaan!

5. Iso sympatiahali :hug: Kun pyörät lähtee pyörimään, nauti muutoksesta, ota siitä kaikki irti! Parempi mieli on vain sen ensimmäisen askeleen takana!