Minusta tuntuu, ettei tällä parisuhteella ole enää tulevaisuutta.

[erakkoko]

Tilanne on tämä: suhteemme ajautui kriisiin nyt, kun minä kieltäydyin enää antamasta "sääliseksiä" miehelleni. Olen siis viimeisen vuoden ajan antanut pelkästään velvollisuudesta, ilman minkäänlaista halua. Nyt tuli raja vastaan enkä halua enää antaa. Keskustellessamme mies sanoi, ettei saa minulta tarpeeksi hellyyttä ja läheisyyttä, ei ole kuulemma oikein koskaan saanut. Minun läheisyydentarpeeni on hyvin pientä kun miehen taas suurta. Kuitenkin mieheni on laiminlyönyt minua jo vuosien ajan ja tunteeni ovat kutakuinkin kuolleet. Mies ei ole ollut tukenani silloin kun sitä olisin eniten tarvinut. Hänen oma etunsa on aina ajanut edelle. Se on loukannut minua syvästi ja kasvattanut välillemme paksun muurin. Nyt mies alkoi "purkaa muuria" hänen puoleltaan, mutta minä tunnun sitä mukaa kasvattavan sitä omalta puoleltani. En halua tulla vastaan enää tässä asiassa. En halua alkaa antaa läheisyyttä "vastoin tahtoani". Tunnen, ettei mieheni ole rakkauttani ansainnut. Enkä minä tunnu rakastavan häntä enää. Välitän hänestä ja meillä sujuu hyvin noin niinkuin kaverillisesti, mutta romanttisessa mielessä ei ole enää mitään. Ei tässä varmaan ole mitään tehtävissä enää?

 

[SIPRIINA]

Tilanne on tämä: suhteemme ajautui kriisiin nyt, kun minä kieltäydyin enää antamasta "sääliseksiä" miehelleni. Olen siis viimeisen vuoden ajan antanut pelkästään velvollisuudesta, ilman minkäänlaista halua. Nyt tuli raja vastaan enkä halua enää antaa. Keskustellessamme mies sanoi, ettei saa minulta tarpeeksi hellyyttä ja läheisyyttä, ei ole kuulemma oikein koskaan saanut. Minun läheisyydentarpeeni on hyvin pientä kun miehen taas suurta. Kuitenkin mieheni on laiminlyönyt minua jo vuosien ajan ja tunteeni ovat kutakuinkin kuolleet. Mies ei ole ollut tukenani silloin kun sitä olisin eniten tarvinut. Hänen oma etunsa on aina ajanut edelle. Se on loukannut minua syvästi ja kasvattanut välillemme paksun muurin. Nyt mies alkoi "purkaa muuria" hänen puoleltaan, mutta minä tunnun sitä mukaa kasvattavan sitä omalta puoleltani. En halua tulla vastaan enää tässä asiassa. En halua alkaa antaa läheisyyttä "vastoin tahtoani". Tunnen, ettei mieheni ole rakkauttani ansainnut. Enkä minä tunnu rakastavan häntä enää. Välitän hänestä ja meillä sujuu hyvin noin niinkuin kaverillisesti, mutta romanttisessa mielessä ei ole enää mitään. Ei tässä varmaan ole mitään tehtävissä enää?

Mielestäni ihmisen ei pidä vasten tahtoaan tehdä parisuhteessa mitään jatkuvasti. Usein pariskuntien tarpeet ovat erilaisia ja tarvitaan paljon ymmärtämystä ja kompromissinteko taitoa, että kummankin tarpeet tulevat huomioiduksi.
Se vähän kuulostaa oudolta, että sinun rakkautesi pitää ansaita, voiko rakkaudella olla hinta?

 

[erakkoko]

Se vähän kuulostaa oudolta, että sinun rakkautesi pitää ansaita, voiko rakkaudella olla hinta?

No ei sitä ihan kirjaimellisesti ansaita, mutta miten voisin enää rakastaa, kun minua on laiminlyöty vuosia. Minua on poljettu maanrakoon ja hyväksikäytetty ja minä olen antanut sen tapahtua. Nyt kun tein stopin, niin mies muka rakastaakin niin paljon jne. En pysty enää antamaan miehelle mitä hän tarvitsee, enkä ilmeisesti ole koskaan pystynytkään.

 

[Ruma, ilkeämielinen mies]

No ei sitä ihan kirjaimellisesti ansaita, mutta miten voisin enää rakastaa, kun minua on laiminlyöty vuosia.

Me kuulemme asiasta vain sinun versiosi. Ja valitettavasti on todettava, että naiset ovat eteviä keksimään motiiveja käytökselleen.

Olisiko todellinen syy tuntemuksiisi yksinkertaisesti se, että tahdot erota, mutta et pysty siihen, jos et keksi erolle jotain yleisesti hyväksyttyä syytä?

Koeta pohtia, onko kysymys oikeasti miehestäsi vai sinusta. Omaa kriisiä ei kannata ulkoistaa miehen syyksi.

 

[Sipriina]

No ei sitä ihan kirjaimellisesti ansaita, mutta miten voisin enää rakastaa, kun minua on laiminlyöty vuosia. Minua on poljettu maanrakoon ja hyväksikäytetty ja minä olen antanut sen tapahtua. Nyt kun tein stopin, niin mies muka rakastaakin niin paljon jne. En pysty enää antamaan miehelle mitä hän tarvitsee, enkä ilmeisesti ole koskaan pystynytkään.

Niinhän siinä usein käy, että kun toinen ei enää suostukaan mihin tahansa ja viimein uskaltaa asettaa rajan´, niin hyväksikäyttäjälle tulee hätä. Olen itse elänyt vuosia manipuloivan, henkistä väkivaltaa käyttävän miehen kanssa, en tällä hetkellä, enkä toivottavasti koskaan enää, joten uskoisin ymmärtäväni tilanteesi. Minulla on myös ollut se kokemus, etten koskaan pystynyt antamaan miehelle mitä hän tarvitsi, nyt ajattelen, että sen luulon tai uskon ylläpitäminen on yksi henkisen väkivallan muoto. Se murentaa itsetunnon.
Minulle ero on ollut ehdottomasti paras ratkaisu, vaikka en itse sitä aikoinaan hakenutkaan.
Voimia.

 

[KaijaLiisa]

Me kuulemme asiasta vain sinun versiosi. Ja valitettavasti on todettava, että naiset ovat eteviä keksimään motiiveja käytökselleen.

Olisiko todellinen syy tuntemuksiisi yksinkertaisesti se, että tahdot erota, mutta et pysty siihen, jos et keksi erolle jotain yleisesti hyväksyttyä syytä?

Koeta pohtia, onko kysymys oikeasti miehestäsi vai sinusta. Omaa kriisiä ei kannata ulkoistaa miehen syyksi.

Parisuhde on KAHDEN kauppa. Jos toinen kärsii ei kumpikaan voi olla onnellinen, siis jos kyseessä on normaali suhde eikä mikään alistussuhde. Jos asiat eivät keskustelemalla muutu /parane kannattaa kärsimykselle tehdä loppu.

 

[Monimutka]

...Keskustellessamme mies sanoi, ettei saa minulta tarpeeksi hellyyttä ja läheisyyttä, ei ole kuulemma oikein koskaan saanut. Minun läheisyydentarpeeni on hyvin pientä kun miehen taas suurta. Kuitenkin mieheni on laiminlyönyt minua jo vuosien ajan ja tunteeni ovat kutakuinkin kuolleet. Mies ei ole ollut tukenani silloin kun sitä olisin eniten tarvinut. Hänen oma etunsa on aina ajanut edelle. ...

Hyvin tyypillinen tilanne. Sinä et ole pystynyt asettumaan miehesi asemaan hänen hellyydentarpeittensa kanssa eikä hän ole pystynyt asettumaan sinun asemaasi kun sinä olisit tarvinnut tukea. Tuossa tilanteessa ei auta yhtään että etsitään syitä yhdestä tai toisesta. Suhde ei toimi jos toista ei pysty kuuntelemaan eikä auttamaan. Nyt joko opettelette ihan oikeasti ymmärtämään toisianne tai sitten eroatte.