Elämäntilanteet voi muuttua.
Ekan lapsen saatuamme asuimme omakotitalossa ja olin vakituisessa työpaikassa. Aloin odottamaan toista lasta. Äitiyslomalla sitten iski paniikki, että kohta pitää palata siihen paskaduuniin. Päätinkin lähteä opiskelemaan. Meillä piti olla siihen varaa kun mieskin kävi töissä. No, sitten tuli vähän hiljaista miehen työpaikalla ja tulot väheni. Myytiin talo ja nyt asutaan vuokralla. Miehellä hirveät velat niskassa, en tiedä miten tästä selviää. Ainoa lohtu tässä tilanteessa on se, että valmistun vuoden päästä ja työpaikka on varma.
Mutta tästä ei selvitä, elleivät appivanhemmat auta meitä rahallisesti. Sossussa emme ole käyneet, mutta anoppi antaa joka kuukausi meille rahaa, lisäksi minulla on opintolainaa.
Saamme asumistukea kun miehen tulot on niin huonot. En minä tälläistä tilannetta ikinä itselleni kuvitellut, niin vain kävi. Älkää syyllistäkö kaikkia jotka saavat yhteiskunnan tukia, joillekin tilanteille ei vain voi mitään.
Ja lisään vielä, että vaikka olisin jatkanut siinä vakityöpaikassa opiskelun sijaan, niin tarvitsisimme silti vähän tukea, koska palkka oli niin huono...
No, tää meni nyt vähän, en tiedä tätäkö tarkoitettiin, mutta kuiteskin. Kyllä meillä lasten menoihin osallistuu joku ihan muu kuin me vanhemmat ja kyllä minä ainakin poden siitä huonoa omatuntoa