Minkälaisia ongelmia liittyy alle vuoden ikäisen lapsen viemiseen päivähoitoon?

tuota
Onko tästä jotain oikeitakin tutkimuksia olemassa vai ihan mutullako näin päättelet?

Mä rakastan lastani ihan varmasti yhtä paljon ellen jopa enemmänkin sitten kun vien hänet hoitoon 11:kk:n (hui!) iässä.
No huoh, kyllä siitä on todellakin ihan tutkimuksia tehty ja luulin sen olevan jo selvää kaikille että lapsen kehityksen 3 ensimmäistä ikävuotta on koko elämän perusta!
Voit ihan hyvin rakastaa lastasi vaikka kuinka paljon mutta samalla tuottaa hänelle sellaista vahinkoa että tajuat sen vasta myöhemmin.
Moni juoppokin rakastaa lastaan.
 
"mä"
kommentoin sen verran, että mut on 70-luvulla viety kokopäivähoitoon 5kk iässä. Olen hyvissä voimissa, äitisuhde on kunnossa ja terapiaakaan en ole tarvinnut. Omani ovat menneet pph:lle ongelmitta noin 1,5v iässä. Tässä asiassa ei ole yhtä oikeaa totuutta paitsi joidenkin putkinäköiösten mielestä!
 
  • Tykkää
Reactions: NipaNeutroni
ulkonainen
Suunnitelmasi kuullostavat hyvilta :).

Taalla Hollannissa suurin osa vauvoista menee jo 2-3 kuukautisina paivakotiin hoitoon. Ja tutkimuksien mukaan Hollannin lapset ovat maailman onnellisimpia, joten en usko etta hoito ainakaan negatiivisesti vaikuttaa.
 
vrs
Minut äiti dumppasi hoitoon 1v iässä, koska ura oli niin tärkeä. Minulla oli aina hienot vaatteet, paljon leluja ja tulevaisuus rahallisesti turvattu. Näin myös veljelläni. Alle parikymppisinä olimme jo niin rikki, että yritimme molemmat itsemurhaa, veljeni on alkoholisti ja minulla vuosien terapiat takana. Että kiitti vaan äiti!

Toki tuo on yksinkertaistettu kirjoitus, mutta tosi kuitenkin... Itse en koskaan veisi noin pientä hoitoon.
 
ulkonainen
Minut äiti dumppasi hoitoon 1v iässä, koska ura oli niin tärkeä. Minulla oli aina hienot vaatteet, paljon leluja ja tulevaisuus rahallisesti turvattu. Näin myös veljelläni. Alle parikymppisinä olimme jo niin rikki, että yritimme molemmat itsemurhaa, veljeni on alkoholisti ja minulla vuosien terapiat takana. Että kiitti vaan äiti!

Toki tuo on yksinkertaistettu kirjoitus, mutta tosi kuitenkin... Itse en koskaan veisi noin pientä hoitoon.
Provoilet varmaan? Luuletko oikeasti etta hoitoon vieminen vaikutti koko loppuelamaasi? Kenties aitisi ei muuten vaan valittanyt teista.

Myos mina menin hoitoon 6 kuukautisena ja olen erittain tyytyvainen elamaani.
 
Meillä 3,5v. ja 14kk lapset aloittivat hoidon päiväkodissa. Lyhyen aikaa ovat vasta olleet, joten ongelmia saattaa vielä ilmetä, mutta hyvin on mennyt. En olisi raaskinut alle 1-vuotiaana laittaa ja alunperin ajattelin, että hoitaisin kotona kunnes nuorempi on 2v. mutta en sitten jaksanut enää kotona oloa. Pelkkää hampaitten kiristelyä, kärttyilyä ja siivoamista päivät pitkät. Nyt olen käynyt koulussa ja vaikka väsyttää niin sisäisesti on paljon parempi olo.
 
Minut äiti dumppasi hoitoon 1v iässä, koska ura oli niin tärkeä. Minulla oli aina hienot vaatteet, paljon leluja ja tulevaisuus rahallisesti turvattu. Näin myös veljelläni. Alle parikymppisinä olimme jo niin rikki, että yritimme molemmat itsemurhaa, veljeni on alkoholisti ja minulla vuosien terapiat takana. Että kiitti vaan äiti!

Toki tuo on yksinkertaistettu kirjoitus, mutta tosi kuitenkin... Itse en koskaan veisi noin pientä hoitoon.
Tosi ikävä juttu kyllä. Itsellä ainakin toistaiseksi suunnitelmat vähän erilaiset. Minulla on nyt hyvä draivi päällä uralla, ja toisaalta hyvässä lastensaanti-iässä. Saamme rahaa säästöön kun en ole pitkiä aikoja poissa työelämästä. Näin ollen minulla on lasten ollessa koulu- tai murrosiässä helpompi jäädä vaikka vuorotteluvapaalle tukemaan heitä. Myöskin minun alalla uran edetessä työn joustavuus vain paranee entisestään.
 
vrs
Provoilet varmaan? Luuletko oikeasti etta hoitoon vieminen vaikutti koko loppuelamaasi? Kenties aitisi ei muuten vaan valittanyt teista.

Myos mina menin hoitoon 6 kuukautisena ja olen erittain tyytyvainen elamaani.
Sanoinhan, että tuo oli yksinkertaistettu kirjoitus.

Äidilleni oli ura lapsia tärkeämpi, eikä hän oikeastaan lapsita edes pidä. Hänelle olimme vain yksi meriitti lisää. Hänen kaltaisen ihmisen ei olisi pitänyt hankkia lapsia ollenkaan ja kun hän niin kuitenkin teki, oli peli jo aika selvä.
 
eräs vaan
[QUOTE="pk:n täti";24499437]No, ei nyt ehkä ongelma mutta... tollanen 10 kk lapsi elää usein vielä eri rytmissä kuin ne isommat lapset. Usein myös nukkuu vaunuissa. Joten voi olla, että se vauva viettää suuren osan päivästään vaunuissa. Siis syö aamupalan, jaksaa valvoa ehkä hetken. Menee aamupäiväunille. Herää syömään. Valvoo kun isommat nukkuu päiväunet, saattaa viettää sen aika yksin, kun aikuinen vieressä täyttää kasvunkansioita, on tietokoneella, valmistelee askarteluja, laittaa vaatteita kuivuriin jne. Syö välipalan. Menee nukkumaan ku muut leikkii.Herää iltapäiväulkoiluun. Ja jos ei oikein osaa liikkua, saattaa viettää sen suurimmaksi osaksi istuen rattaissa tai pulkassa. Itse en omaa vauvaani vie hoitoon, ennen kuin nukkuu yhet päikkärit ja osaa kävellä. Mutta siis, ei se näin aina ole. Ja pph:n luona on enemmän varmasti pienelle aikaa ja syliä.[/QUOTE]

Minusta tuossa ei vauvan elämä paljoakaan eroa siitä että ois kotona. En mäkään jaksa 100 % huomiota antaa vauvalleni kotona 24/7, vaan siinä se on vieressä istuskelemassa tai lattialla leikkimässä hereillä ollessaan kun teen töitä eli kotihommia ja nukkuu silloin kun nukkuu. Tosin ei 10 kk ikäiset kaikki nyt koko aikaa nuku, meilläkin nukkuu 8 kk ikänen kahdet päikkärit, ja liikkuu ite. Parhaimmillaanhan siellä hoidossa voi mennä puolet ajasta nukkuen joten mitä ihmeen säälimistä siinä on vauvan osalta? Onko se jotenkin maailman tärkeintä että se äiti on siinä vieressä kun vauva nukkuu?
 
just joo
Sanoinhan, että tuo oli yksinkertaistettu kirjoitus.

Äidilleni oli ura lapsia tärkeämpi, eikä hän oikeastaan lapsita edes pidä. Hänelle olimme vain yksi meriitti lisää. Hänen kaltaisen ihmisen ei olisi pitänyt hankkia lapsia ollenkaan ja kun hän niin kuitenkin teki, oli peli jo aika selvä.
Eli sä et siis toivois ikinä eläneesikään? Miten muutenkaan tuon kommentin ymmärtäis...??
 
Mut on viety perhepäivähoitoon 8kk iässä ja suht tervejärkinen minustakin tuli. :)
Minä palasin töihin osa-aikaisesti pojan ollessa 1v1kk. Hoidossa on isoäidillään ja loistavasti on mennyt. Iloisena aina jää mummolle hymyjen ja lentosuukkojen kera ja illalla juoksee kiljuen halaamaan, kun haetaan.

En kadu päätöstä, vaikka kaikki menikin aivan eri tavalla, kuin olin ensin suunnitellut.
 
  • Tykkää
Reactions: NipaNeutroni
Mut on viety hoitoon perhepäivähoitajalle 4kk ikäisenä :) Ja voin vaan todeta että sain ko hoitajasta yhden "oman isovanhemman" lisää (myös hänen miehestään sain vara-papan) ja kyseisellä mummolla on edelleen oma erityinen lämmin paikka sydämesäni. ja tiedän että minä ja siskoni olimme hänelle lopulta enemän kun "vaan hoitolapsia", olemme pitäneet ko hoitotädin kanssa edelleen yhteyttä (olen nyt siis 28 vuotias) :heart: Aivan erityisen lämmin ja ihana ihminen :heart:

Minun lapsuuden perheellä kävi aikamoinen tuuri kun äitini sai mut ja siskon hoitoon juurikin tuolle pph:lle :) Jonkun toisen hoitamana tarina voisi olla täysin erilainen.

Meillä lapset aloitti hoidossa 4 vuotiaana ja vajaa 1½ vuotiaana kun minä lähdin lopulta kouluttamaan itseäni uuteen ammattiin. Kyllä se tuntui aika haikealle ja vaikealle tuo pienempi saatella päiväkoti maailmaan, mutta elämä on valintoja.
Tärkeää on olla läsnä lapselle silloin kun lapsen kanssa on, oli sitten lapsi kotihoidossa tai hoidossa kodin ulkopuolella.
 
EJK
Liian nuorena hoitoonlähtö voi altistaa lapsen kehityksen riskialttiiksi nimenomaan psyykkisen kehityksen puolella. Kiintymyssuhde on voimakkaimillaan hieman alta vuoden iässä aina puoleentoista jopa kahteen vuoteen asti. Jos kiintymyssuhde häiriintyy, voi sen seurauksena lapsella ilmetä myöhemmässä elämässä mm. itsetunto-ongelmia, stressinhallintaongelmia, ihmissuhdeongelmia, käyttäytymisongelmia jne jne. Hoitomuodolla myös merkitystä.
 
"kahden äiti"
Meillä molemmat ovat menneet 10kk ikäisinä kunnalliseen päiväkotiin täyspäiväiseen ja -viikkoiseen hoitoon. Itse halusin palata töihin. Eikä mitään kummempia ongelmia ole koskaan ollut. No, toki niitä sairasteluja oli alussa aika paljon...

Koko homman avain on se, että vanhemmat luottavat oman päätöksensä olevan parasta koko perheelle ja suhtautuvat positiivisesti arjen pyörittämiseen valitsemallaan tavalla. Lapsi kyllä aistii vanhempien luottamuksen ja varmuuden ja voi silloin myös hyvin.
 
EJK
[QUOTE="kahden äiti";24500241]Meillä molemmat ovat menneet 10kk ikäisinä kunnalliseen päiväkotiin täyspäiväiseen ja -viikkoiseen hoitoon. Itse halusin palata töihin. Eikä mitään kummempia ongelmia ole koskaan ollut. No, toki niitä sairasteluja oli alussa aika paljon...

Koko homman avain on se, että vanhemmat luottavat oman päätöksensä olevan parasta koko perheelle ja suhtautuvat positiivisesti arjen pyörittämiseen valitsemallaan tavalla. Lapsi kyllä aistii vanhempien luottamuksen ja varmuuden ja voi silloin myös hyvin.[/QUOTE]

Se on totta, että joillekin äideille (ja iseille) ei kotivanhemmuus sovi edes vuoden kahden verran. Mutta jos hieman käyttää aikaa kiintymyssuhteen tutkailemiseen, huomaa ettei se ihan huuhaata ole se, että kotihoidon puolesta liputetaan pienten kohdalla paljon.
 
omnix
Lähes kaikki psykiatrit ovat sitä mieltä, että alle 3-vuotiaan lapsen paras paikka on kotona. Lapsen aivot kasvavat hurjaa vauhtia lapsen ensivuosina. Se, että miten ja millaisiksi ne kasvavat, tulevat käytännössä määrittelemään hänen koko loppuikänsä. Lapsen oppimat sosiaaliset säännöt ja tunne-elämän rajat tallentuvat aivoihin fysiologisina rakenteina. Näitä rakenteita on lähes mahdotonta muuttaa kun ne kerran ovat kasvaneet. Tunne-elämältään häiriintyneen lapsen elämää voidaan kuntoutuksella helpottaa myöhemmin elämässä, mutta tapahtuneita vaurioita ei koskaan saada oikeasti korjattua. Siksi ensivuodet ovat todella tärkeitä lapselle.

Ryhmähoidossa - ja poissa äidin luota - on lapselle suurin riski sairastua kestostressiin. Vauvalle pelkästään lapsiryhmässä oleminen on hyvin, hyvin stressaavaa. Jos siihen yhdistetään fyysisen läheisyyden vähyys ja ero äidistä, elää hän päivät kovan stressin alaisena. Suurin osa lapsista kykenee selviämään tästä ilman rajuja ongelmia, mutta geneettisesti n kolmasosa lapsista on erityisen alttiita kestostressille ja sen aiheuttamille ongelmille tunne-elämän kehityksessä. Niistä noin puolet ovat erityisen ujoja ja arkoja ja puolet taas impulsiivisia ja taipuvaisia aggressiivisuuteen. Hyvällä hoidolla nämä geneettiset ominaisuudet eivät hallitse lapsen kehitystä, mutta pienenä ryhmähoitoon tai muulle kovalle stressille päivittäin altistuneena näistä lapsista tulee käytöshäiriöisiä ja tunne-elämältään epävakaita, jotkut lievemmin, toiset vahvemmin.

Jos ura on tärkeä ja kiinnostaa paljon, eikä kotiäitiydestä ole tulla mitään, niin päiväkotia runsaasti parempi vaihtoehto on palkata hoitaja kotiin. Useimmissa kunnissa alle 3-vuotiaiden hoitoa tuetaan vahvasti; Espoossa summa on yli 700€/kk. Jos kaksi perhettä palkkaa yhdessä hoitajan, niin tuet kattavat jo palkan, työnantajaperheille jää vain työnantajakustannukset maksettaviksi. Kaksi pientä lasta, yksi hoitaja, ja paikkana puolet ajasta oma tuttu ja turvallinen koti on monin verroin toivottavampaa lapsen näkökulmasta kun verrataan päiväkotihoitoon.

Toinen tapa lievittää lapsen kokemaa stressiä on jatkaa imetystä töihinpaluun yhteydessä. Imetys lievittää stressiä erinomaisesti. Imetyshetki ennen töihinmenoa ja heti sen jälkeen antavat lapselle eväitä kestää päivän aikainen erostressi.

Yksi vaihtoehto on myös se, että isä jää kotiin lapsen kanssa. Jos äiti on kotona vanhempainvapaan loppuun ja isä seuraavat yhdeksän kuukautta, ovat molemmat saaneet/joutuneet olla kotona yhtä kauan. Tässä on lapselle ja koko perheelle paljon etuja. Monelle isälle tauko työelämästä on ihan mukavaa vaihtelua enkä ole kuullut yhdenkään isän ikinä katuneen kotona vietettyjä kuukausia/vuosia. Lapsi on 1,5-vuotiaana paljon valmiimpi ryhmähoitoon kuin 9-kuisena. Puolitoistavuotiaalle voi perhepäivähoito olla hyvä vaihtoehto; löytyy jo vähän kavereita, mutta hoitaja on pysyvä ja ryhmä on pieni. Oikeasti 1,5-vuotias ei kaipaa ikäistään seuraa, mutta jo 2-vuotiaana hän voi siitä nauttia. Silloin on mukavaa, että kaveri on jo tuttu.

En voi käsittää miten joku pystyy jättämään rakkaan lapsensa alle vuoden ikäisenä päiväkotiin. Se on lapselle haitallista, paitsi ihan ääritapauksissa jos lapsen kotiolot ovat niin karseat, ettei hän siellä saa kelvollista hoitoa. Tavallisten perheitten vauvoille päiväkodista on vain ja ainoastaan haittaa. Hoitaja kotiin tai edes perhepäivähoitaja (jolla muut lapset ovat jo vanhempia) ovat ihan ok vaihtoehtoja.

Keijo Tahkokalliolla, Jari Sinkkosella ja Liisa Keltikangas-Järvisellä on paljon hyvää tekstiä liittyen lasten hoitoonviemiseen ja sen yhteydestä lasten levottomuus- ja aggressiivisuusoireuluun.
 
"pph"
Olen ottanut hoitoon 10kk iässä olevia ja kaikki sujuneet hyvin. Saa nukkua niin monet unet kun tahtoon ja silloin kun on uni. Ruoka tehdään erikseen- tuttelia tuttipullosta. Pienenä kun aloittaa oppii uusia asioita hirmu nopeesti kun koko ajan isommista seuraa.

Imetys kannattaa lopettaa hyvissä ajoin ennen hoidon aloitusta ja siirtyä tutteliin. Hoidossa kun ei sitä rintaa saa.
 
  • Tykkää
Reactions: Reesu<3
Jonkun verran olen nähnyt elämässä ihmisiä joilla on ollut vaikeita ongelmia. Ei ole kukaan koskaan ainakaan uskaltanut myöntää psykiatrin sanoneen syyn masennukseen olleen päiväkodissa vietetyt kaksi ekaa vuotta. Sen sijaan köyhyys ja rahaongelmat voi olla syitä siihen.
Apua.
Toivottavasti mun lapsesta kasvaa edes jotakuinkin
yhteiskuntakelpoinen, sillä joudun viemään hänet 9kuukauden
ikäisenä hoitoon.
Kaikenlisäksi olen köyhä! :O
Eikä mulla kyllä ole edes uraa...*sniff*
 
omnix
Alkuperäinen kirjoittaja eräs vaan;24500052:
Minusta tuossa ei vauvan elämä paljoakaan eroa siitä että ois kotona. En mäkään jaksa 100 % huomiota antaa vauvalleni kotona 24/7, vaan siinä se on vieressä istuskelemassa tai lattialla leikkimässä hereillä ollessaan kun teen töitä eli kotihommia ja nukkuu silloin kun nukkuu. Tosin ei 10 kk ikäiset kaikki nyt koko aikaa nuku, meilläkin nukkuu 8 kk ikänen kahdet päikkärit, ja liikkuu ite. Parhaimmillaanhan siellä hoidossa voi mennä puolet ajasta nukkuen joten mitä ihmeen säälimistä siinä on vauvan osalta? Onko se jotenkin maailman tärkeintä että se äiti on siinä vieressä kun vauva nukkuu?
Ei, mutta se olisi tärkeätä, että äiti on vieressä kun vauva nukahtaa ja kun vauva herää :(
 
"vieras"
Ehkä sairastelu on kaikista pahinta. Sairaspäiviä voi olla helposti kolmannes, neljännes työpäivistä. Alta vuoden ikäisen vastustuskykyä ei ole suunniteltu kestämään pk:n normaalia ryhmäkokoa: 12 alle 3-vuotiasta lasta. Pph:lla tilanne vähän helpompi.
 
"Lissu"
Suurin ongelma on ilman muuta se, että jos satut asiasta täällä kirjoittamaan, niin joudut automaattisesti joukkolynkkauksen kohteeksi. :D

Mutta joo... sanoisin että isossa ryhmässä päiväkodissa noin pienellä ei ole hyvä olla, siellä on niin meluisaa ja aina kova meno päällä. Pienemmässä ryhmässä tai pph:lla olisi paljon parempi. Sitten tietysti on ne aamuherätykset ja päiväunien rytmittäminen muun ryhmän mukaan, sekä ihan pienellä se kun ei vielä osaa ilmaista itseään hoitajalle. Ja taudit tulee helpommin.

Mulla ei ole mitään ehdotonta ikärajaa tuon hoitoon viennin suhteen mutta mun mielestä olisi lapsen kannalta paljon parempi kun osaisi kunnolla kävellä sekä puhuakin vähäsen.
 
"kahden äiti"
Se on totta, että joillekin äideille (ja iseille) ei kotivanhemmuus sovi edes vuoden kahden verran. Mutta jos hieman käyttää aikaa kiintymyssuhteen tutkailemiseen, huomaa ettei se ihan huuhaata ole se, että kotihoidon puolesta liputetaan pienten kohdalla paljon.
Ja minä taas en usko, että lapsia kotona hoitava äiti, joka iltapäivät puhisee kiukusta, kun mies on liian pitkään töissä, ja miehen kotiin saavuttua häipyy suurinpiirtein samalla ovenavauksella omiin rientoihinsa, kun "seinät kaatuu muuten päälle", loisi ainakaan parempaa kiintymyssuhdetta lapsiinsa verrattuna töissä käyvään äitiin, joka työ- ja hoitopäivän jälkeen itsekin nauttii lastensa kanssa olosta illan jokaisena tuntina.
 
  • Tykkää
Reactions: Reesu<3
ut
No ei nyt sentään imetystä tarvi lopettaa, kun päivähoidon aloittaa, vaikkei hoidossa rintaa saakaan. Mulla on nuorimmat aloittaneet hoidon 9 kk:n ikäisinä, ja monia alle vuoden ikäisiä ja joitakin ylikin vuoden ikäisiä on vielä imetetty. Silti hoito on sujunut oikein hyvin. Hoitaja todella kiintyy lapsiin, jotka aloittavat hoidon pieninä. Päivähoito-oikeus alkaa, kun vanhempainrahakausi päättyy.
 
vrs
[QUOTE="kahden äiti";24500351]Ja minä taas en usko, että lapsia kotona hoitava äiti, joka iltapäivät puhisee kiukusta, kun mies on liian pitkään töissä, ja miehen kotiin saavuttua häipyy suurinpiirtein samalla ovenavauksella omiin rientoihinsa, kun "seinät kaatuu muuten päälle", loisi ainakaan parempaa kiintymyssuhdetta lapsiinsa verrattuna töissä käyvään äitiin, joka työ- ja hoitopäivän jälkeen itsekin nauttii lastensa kanssa olosta illan jokaisena tuntina.[/QUOTE]

Aikamoista ruusunpunaista kuvitemaa, että vain koska äiti on ollut päivät töissä, olisi hän ihana ja levännyt päivän päätteeksi. Mitään yleispätevää totuutta en tiedä, mutta kaikissa tuntemissani lapsiperheissä illat eivät todellakaan ole mitään harmoonista yhteistä laatuaikaa. Aina heillä on kiire, aina on stressiä, kauppaan mennään väsyneenä ja nälkäisenä, kotona syödään, kiukutellaan ja nukutaan. Lapset ovat noissa perheissä aina ihan ylikierroksilla, mutta vanhemmat eivät edes jaksa komentaa, vaan tiuskivat vain.
 

Yhteistyössä