Minkälaisia ongelmia liittyy alle vuoden ikäisen lapsen viemiseen päivähoitoon?

Minusta tuossa ei vauvan elämä paljoakaan eroa siitä että ois kotona. En mäkään jaksa 100 % huomiota antaa vauvalleni kotona 24/7, vaan siinä se on vieressä istuskelemassa tai lattialla leikkimässä hereillä ollessaan kun teen töitä eli kotihommia ja nukkuu silloin kun nukkuu. Tosin ei 10 kk ikäiset kaikki nyt koko aikaa nuku, meilläkin nukkuu 8 kk ikänen kahdet päikkärit, ja liikkuu ite. Parhaimmillaanhan siellä hoidossa voi mennä puolet ajasta nukkuen joten mitä ihmeen säälimistä siinä on vauvan osalta? Onko se jotenkin maailman tärkeintä että se äiti on siinä vieressä kun vauva nukkuu?

Missä kohtaa mä säälin? Missä kohtaa sanoin, että äidin pitäis olla vieressä? Mut kyllä mä ainakin omani kanssa oon huomattavasti enemmän, vaikka sillä on myös isosisarus, kuin ehdin pienten kanssa päiväkodissa olemaan. Ja kyllä se tosiaan kotonakin sitä on, mutta kyllä se myös eroaa siitä. Syliä on kotona tarjolla huomattavasti enemmän. Ulkoiluissa pääsee paremmin pois rattaista, kun ehditään paremmin auttaa ja vahtia. Ruokailuissa ei tarvi odottaa syöttämistä. jne... Ja silti, kuten sanoin, ei se ole ongelma välttämättä. Riippuen lapsesta ja ryhmän rakenteesta. Paras paikka tuon ikäiselle on mun mielestä lähtökohtaisesti koti, mutta ei päivähoito huono vaihtoehto ole.

 

Aikamoista ruusunpunaista kuvitemaa, että vain koska äiti on ollut päivät töissä, olisi hän ihana ja levännyt päivän päätteeksi. Mitään yleispätevää totuutta en tiedä, mutta kaikissa tuntemissani lapsiperheissä illat eivät todellakaan ole mitään harmoonista yhteistä laatuaikaa. Aina heillä on kiire, aina on stressiä, kauppaan mennään väsyneenä ja nälkäisenä, kotona syödään, kiukutellaan ja nukutaan. Lapset ovat noissa perheissä aina ihan ylikierroksilla, mutta vanhemmat eivät edes jaksa komentaa, vaan tiuskivat vain.

Jaa, sinä et taidakaan tuntea sellaisia äitejä, jotka omasta tahdostaan menevät töihin ja nauttivat työstään. Tai sellaisia äitejä, jotka haluaisivat olla töissä, mutta ovat jääneet kotiin hoitamaan lapsiaan ympäristön paineiden takia.

 

[QUOTE="kahden äiti";24500442]Jaa, sinä et taidakaan tuntea sellaisia äitejä, jotka omasta tahdostaan menevät töihin ja nauttivat työstään. Tai sellaisia äitejä, jotka haluaisivat olla töissä, mutta ovat jääneet kotiin hoitamaan lapsiaan ympäristön paineiden takia.[/QUOTE]

Ensimmäistä mainitsemaasi sorttia kyllä, toista en - liian monet nykyihmiset arvostavat ensisijaisesti omaa hyvinvointiaan, eivät lapsen, joten miksi uhrautuisivat minkään paineenkaan alla...? Monelle tuntuu riittävän, että lapsi säilyy hengissä. Kaikille ongelmille keksitään sitten syyt ihan muualta.

 

Sellainen näkökulma vielä, että alle vuoden ikäiset ovat hankala juttu myös ryhmän muiden lasten kannalta. Jos ryhmässä on yksi tai kaksikin alle vuodenikäistä, hoitajien sylit ovat käytännössä varatut koko ajan, vaikka ryhmän muutkin lapset ovat pieniä. Huokaisin helpotuksesta kun nuorimmaisen 2,5veen uudessa ryhmässä ei ollut ihan vauvoja.

Jonkunlainen toimeentulo pitäisi olla turvattu siihen asti kun lapsi olla 1,5v, systeemi ei nykyisellään toimi. Suomalaisten päiväkotien resurssit, ryhmäkoot jne. ei ole mitoitettu sitä pienemmille, mutta silti äitiysloma (käytännössä toimeentulo) lakkaa äitiysloman loppuun. Joko laadukkaampaa hoitoa tai pidempi äitiysloma.

 

Tuli vain tällainen asia mieleen, itsellä ei vielä lapsia ole. Kertokaahan onko noin pienen mahdollista saada edes hoitopaikkaa, mites ruokinnat sun muut? Mietin vaan, kun ura on kuitenkin itselle tärkeä ja jotenkin en yhtään osaa sopeutua ajatukseen kotona olemisesta sitten tulevaisuudessa.

Tuskin juurikaan mitään ongelmia. Mammaloman jälkeen on tarjottava hoitopaikka. Ollaan me 70 luvun lapsetkin hengissä selvinneet vaikka tuohon aikaan mammaloma taisi olla n 3 kk.

 

Tuskin juurikaan mitään ongelmia. Mammaloman jälkeen on tarjottava hoitopaikka. Ollaan me 70 luvun lapsetkin hengissä selvinneet vaikka tuohon aikaan mammaloma taisi olla n 3 kk.

70-luvulla syntyneet ovat tutkitusti kautta aikojen masentuneimpia ja itsemurha-alttiimpia (Suomessa). Linkittäisin lähteen, mutta kuuntelin tuon jutun radiosta.

 

70-luvulla syntyneet ovat tutkitusti kautta aikojen masentuneimpia ja itsemurha-alttiimpia (Suomessa). Linkittäisin lähteen, mutta kuuntelin tuon jutun radiosta.

No voi että, en mää ainakaan oo.

 

No voi että, en mää ainakaan oo.

Okei, no se kumoaakiin sitten tietysti koko väitteen. Hyvä, että selvisi nyt tämäkin asia!

 

70-luvulla syntyneet ovat tutkitusti kautta aikojen masentuneimpia ja itsemurha-alttiimpia (Suomessa). Linkittäisin lähteen, mutta kuuntelin tuon jutun radiosta.

Onhan esim. vanhustenkin alkoholismi ja itsemurhat kasvaneet rajusti. Onko ongelma lapsuudessa, nykytilassa vai molemmissa...ken tietää.

Tuskin sodasta kotiin palanneetkaan ihan parhaassa mahdollisessa tasapainossa ovat lapsiaan kasvattaneet ja silloin lapset ovat joutuneet olemana paljon keskenään jo pieninä kun vanhemmat ovat tehneet töitä pellolla ja muualla. Paljonhan on puhuttu myös sota-aikojen taakan siirtymisestä sukupolvelta toiselle. Ei nämä ole niin yksioikoisia juttuja.

Lisäksi jos kotihoito olisi avainasemassa mielenterveyden säilymisessä, pitäisi puoli Eurooppaa olla täynnä hulluja. Suomessahan kotihoitoaika on verrattaen pitkä ja useimmissa kodeissa hyödynnetään myös hoitovapaata, toiset vähemmän, toiset pidemmän aikaa. Näin ollen meillä pitäisi kasvaa tällä hetkellä mielenterveydeltään tasapainoisempia lapsia ja nuoria kuin koskaan ennen, mutta miksi niin ei näytä olevan?

 

[QUOTE="vieras";24500573]Onhan esim. vanhustenkin alkoholismi ja itsemurhat kasvaneet rajusti. Onko ongelma lapsuudessa, nykytilassa vai molemmissa...ken tietää.

Tuskin sodasta kotiin palanneetkaan ihan parhaassa mahdollisessa tasapainossa ovat lapsiaan kasvattaneet ja silloin lapset ovat joutuneet olemana paljon keskenään jo pieninä kun vanhemmat ovat tehneet töitä pellolla ja muualla. Paljonhan on puhuttu myös sota-aikojen taakan siirtymisestä sukupolvelta toiselle. Ei nämä ole niin yksioikoisia juttuja.

Lisäksi jos kotihoito olisi avainasemassa mielenterveyden säilymisessä, pitäisi puoli Eurooppaa olla täynnä hulluja. Suomessahan kotihoitoaika on verrattaen pitkä ja useimmissa kodeissa hyödynnetään myös hoitovapaata, toiset vähemmän, toiset pidemmän aikaa. Näin ollen meillä pitäisi kasvaa tällä hetkellä mielenterveydeltään tasapainoisempia lapsia ja nuoria kuin koskaan ennen, mutta miksi niin ei näytä olevan?[/QUOTE]

Aamen!

 

Meillä on molemmat menny hoitoon poika 9kk ja tyttö 10 kk vanhana ja ihan on tyytyväisiä ja tasapainoisia sosiaalisia lapsia. Eikä muuten kumpikaan huutanut erikoisesti mitään ahistusta ihan normi itkut niinkun muutkin lapset on se surullista jos joka asiassa on muka vaan yksi oikea tie ja besserwissereitä löytyy. Kukin tehköön tavallaan eikä kukaaan oo silti huonompi äiti.

 

Miksi te, jotka keuhkoatte varhain hoitoon viemisestä ja syyllistätte äitejä, ette ota edes huomioon isän roolia ja sitä, että isäkin voi todella jäädä kotiin? Aina sama juttu. Millä vuosisadalla te elätte? MIksi syyllistätte äitiä siitä, että hän haluaa jatkaa elämäänsä ja pitää hommat käynnissä?

Meillä ainakin pistettiin hommat puoliksi, itse olin kotona 4kk ja sen jälkeen mies 6kk. Onko se niin helvetin vaikeaa jakaa vastuuta ja elää tasa-arvoisesti ja onnellisestii? Palstalaisten miehetkin tuntuvat olevan ihan ihmeellisiä sovinistipellejä ja vätyksiä ja naiset onnettomia kotiäitiyhteiskunnan puolesta puhuvia marttyyrejä.

Monella on elämään, koulutukseen ja normaaliin arkeen liittyvät realiteetit ihan hakusessa. Voihan se toki olla vaikea eläytyä koulutetun, työssäkäyvän ja harrastavan ihmisen elämään, jos itse on ollut miehen palkalla kotona monta vuotta ja siitä on tullut elämän keskikpiste. Kyllähän siinä suhteellisuudentaju katoaa helposti.

 

Meillä poika aloitti päiväkodissa 1 v. Hyvin on mennyt, poika nyt pian 3 v.

Tunnen itseni, että en olisi viihtynyt kotiäitinä enää pidempään ja minullakin ura ja opinnot ovat tärkeät. Täytyy sanoa, että välillä on harmittanut kun lapsen kehitysaskeleet ja hauskat jutut tapahtuvat paljolti siellä päiväkodissa. Ja nyt siellä palstamammat nyökyttelee tietäväisesti, että olisko pitänyt miettiä ennenkuin hankkii lapsia... Mutta minulla ei ollut vaihtoehtona kotiin jääminen ja nämä ovat minun valintojani.

 

70-luvulla syntyneet ovat tutkitusti kautta aikojen masentuneimpia ja itsemurha-alttiimpia (Suomessa). Linkittäisin lähteen, mutta kuuntelin tuon jutun radiosta.

En usko alkuunkaan etta tuo johtuu aikaisin hoitoon laittamisesta. Eurooppa on kuitenkin taynna lapsia jotka ovat aloittaneet hoidon alle 3 kuukautisina ja niinkuin kerroin tutkitusti hollantilaislapset ovat Euroopan onnellisimpia.

 

[QUOTE="vieras";24500573]Onhan esim. vanhustenkin alkoholismi ja itsemurhat kasvaneet rajusti. Onko ongelma lapsuudessa, nykytilassa vai molemmissa...ken tietää.

Tuskin sodasta kotiin palanneetkaan ihan parhaassa mahdollisessa tasapainossa ovat lapsiaan kasvattaneet ja silloin lapset ovat joutuneet olemana paljon keskenään jo pieninä kun vanhemmat ovat tehneet töitä pellolla ja muualla. Paljonhan on puhuttu myös sota-aikojen taakan siirtymisestä sukupolvelta toiselle. Ei nämä ole niin yksioikoisia juttuja.

Lisäksi jos kotihoito olisi avainasemassa mielenterveyden säilymisessä, pitäisi puoli Eurooppaa olla täynnä hulluja. Suomessahan kotihoitoaika on verrattaen pitkä ja useimmissa kodeissa hyödynnetään myös hoitovapaata, toiset vähemmän, toiset pidemmän aikaa. Näin ollen meillä pitäisi kasvaa tällä hetkellä mielenterveydeltään tasapainoisempia lapsia ja nuoria kuin koskaan ennen, mutta miksi niin ei näytä olevan?[/QUOTE]

Puhuin omasta kokemuksestani, koska olen vain just nyt liian väsynyt mihinkään pitkään kirjoitteluun. Pellolla ja muualla lapset olivat mukana tai kotona isovanhempien ja muun väen kanssa. Silloin ei tunnettu ydinperheitä. Euroopassa on vielä ihan yleistä, että äidit on kotona, vaikkei mitään valtion tukia olekaan. Ja toisaalta, riittäähän sielläkin niitä hulluja. Ja siksi ei kasva sen tolkullisempaa nuorisoa, kun nyky-yhteiskunta on mitä on. Koko "näin ollen"-väitteesi on ihan pohjaton: jos jokunen lapsi saa olla päiväkodian sijasta kotona, pitäisi loppujenkin lasten loistaa mielenterveydellään...?

 

kaikilla ei tosiaan ole varaa jäädä kotiin vaikka kuinka haluaisi. Minulla lapset menneet päiväkotiin 1v 4kk ja 1v ikäisinä. Ensin alussa sairasteltiin aika pitkään kun tuli uusia pöpöjä päiväkodista, muuten mennyt ihan jees.

Se mitä en ymmärrä kun aloin odottamaan kuopusta ja päiväkodissa olivat ihmeissään kun sanoin että sitten kun äippäloma alkaa niin esikoinen kans jää kotiin (minun mielestä ihan selvää). Kuulemma hyvin yleistä että vanhemmat lapset jatkaa päiväkodissa VAIKKA ÄITI ON KOTONA! WTF??? Leikkiseuraa poika sai kaksi kertaa viikossa seurakunnan kerhossa 3h. En yhtään ihmettele että lapset sitten mustasukkasia pikkusisarelle...

 

[QUOTE="kahden äiti";24500351]Ja minä taas en usko, että lapsia kotona hoitava äiti, joka iltapäivät puhisee kiukusta, kun mies on liian pitkään töissä, ja miehen kotiin saavuttua häipyy suurinpiirtein samalla ovenavauksella omiin rientoihinsa, kun "seinät kaatuu muuten päälle", loisi ainakaan parempaa kiintymyssuhdetta lapsiinsa verrattuna töissä käyvään äitiin, joka työ- ja hoitopäivän jälkeen itsekin nauttii lastensa kanssa olosta illan jokaisena tuntina.[/QUOTE]

Nehän ei ole mitään uskon asioita. Huomaan, ettet ole asiaan perhetyntyt.

 

Puhuin omasta kokemuksestani, koska olen vain just nyt liian väsynyt mihinkään pitkään kirjoitteluun. Pellolla ja muualla lapset olivat mukana tai kotona isovanhempien ja muun väen kanssa. Silloin ei tunnettu ydinperheitä. Euroopassa on vielä ihan yleistä, että äidit on kotona, vaikkei mitään valtion tukia olekaan. Ja toisaalta, riittäähän sielläkin niitä hulluja. Ja siksi ei kasva sen tolkullisempaa nuorisoa, kun nyky-yhteiskunta on mitä on. Koko "näin ollen"-väitteesi on ihan pohjaton: jos jokunen lapsi saa olla päiväkodian sijasta kotona, pitäisi loppujenkin lasten loistaa mielenterveydellään...?

Ei olleet lapset mukana pelloilla vaan vahtivat jo pieninä pienempiä sisaruksiaan. Kannattaa kuunnella vanhojen juttuja vähän laajemmalla otoksella. Töissä olivat mukana lapset, jotka töihin pystyivät. On tosi omituista, että monen mielessä lapset ovat joskus ennen vanhaan olleet hyvässä hoidossa kotona, vaikka moni sen aikainen lastenhoito olisi nykyään heitteillejättöä. Silloin kotona tehtiin raskasta työtä, nykyään kotona voi olla 'päätyönään' hoitamassa omia lapsiaan.

Monissa Euroopan maissa äitisyloma on lyhyt ja lapset menevät varhain hoitoon. Erona Suomeen on se, että erilaiset työajan lyhennykset ovat kannattavampia ja helpommin saatavilla kuin Suomessa ja näin ollen hoitopäivät eivät ole niin pitkiä (taikka suku on apuna lastenhoidossa). Suomessahan pienetkin lapset ovat verrattain pitkiä päiviä hoidossa (yli 7h, jotkut jopa 10h mikä on minusta huomattavasti suurempi ongelma kuin päivähoidon aloitusikä).

Sitten on tietysti maita, joissa on tavallista että sukulaiset hoitavat lapsia, on kotirouva-kulttuuri jne. Mutta todellakin jos mielenterveys-väitteessä olisi mitään perää, pitäisi olla selvästi erotettavissa että päivähoidon varhaisen aloitusiän maissa kärsitään enemmän mielenterveyshäiriöistä. Näin ei kuitenkaan ole.

Jokunen lapsi kotona? Hoitovapaa on todella suosittu vapaa nykyään Yhden tilaston muistan, jossa suurempi osa pienistä lapsista oli kotona eikä päivähoidossa Varmasti faktaa löytyy helposti kun kaivelee, mutta joka tapauksesssa Suomen kotihoitoprosentti on suuri.

Tässä vaan kaivellaan perusteita väitteelle, että kotihoito takaisi jonkun mielenterveyden tasapainon tai päivähoito aiheuttaisi myöhemmin masennusta. Vähän perusteet nyt ontuvat kun niitä ei ole

 

Lastentarhanopettajan näkökulmasta mietteitä alle vuoden ikäisen hoidon aloitukseen...

Itse en ole työskennellyt koskaan pienten ryhmässä, mutta olen töissä pienessä päiväkodissa jossa meillä on läheiset suhteet työntekijöiden kesken. Tykkäämme päiväkotimme lapsista todella paljon, ja yritämmekin huolehtia heistä parhaalla mahdollisella tavalla. Ystäväni, joka työskentelee pienten ryhmässä (8 lasta ja 2 hoitajaa, lapset alle 2 vuotiaita), joskus kertoilee mitkä asiat häntä murehdituttavat lasten kanssa. Niihin kuuluu mm. se, että työajoista johtuen välillä on näiden 8 kanssa yksin (pk:ssa kyllä riittävästi aikuisia lasten määrään nähden), ja työ on silloin todellista liukuhihnaa. Kahdenkin ollessa paikalla housunlahkeeseen joskus jää roikkumaan joku pieni ohi kävellessä, pieni joka tarvitsisi jotain mutta tädillä ei ole aikaa. Lapset, jotka eivät vielä kävele ja puhu, jäävät kuulemma vähän jalkoihin, koska aikaa ei riittävästi ole eikä tällaista pientä tunne vielä niin hyvin että tarpeita osaisi "lukea" lapsesta.

Melun, virikkeiden ja ihmisten määrä päiväkodeissa on valtava. Alle vuoden ikäisellä on aika vähän keinoja hallita tätä viriketulvaa, ymmärtää sitä ja saada siitä tolkku kun koko elämä on vielä uuden opettelua. Päiväkotipäivät ihan pienimmille saattavatkin näyttäytyä aikamoisena kaaoksena. Itsekin kun loman jälkeen palaa päiväkotiin töihin, on ihan puhki ensimmäisen viikon, pelkästään siitä melusta. Monesti ekan viikon aikana tekisi vaan mieli nukkua koko ilta. Sitten itsellä helpottaa, mutta päiväkodin työntekijänä on helppo tajuta miksi lapset ovat aina loppukaudesta aivan väsyneitä ja todella kaipaavat lomaa päiväkodista. Saati sitten aivan pienimmät. Ja minä työskentelen pienessä päiväkodissa, missä on kodinomaista ja mukavaa!

Lisäksi kiintymyssuhteen kehityksestä ja lapsen kehityksestä on niin paljon tutkittua tietoa (minkä kokemukseni suurelta osin vahvistavat todeksi), että en itse laittaisi alle vuoden ikäistä hoitoon. Jos pakko olisi, palkkaisin kotiin hoitajan tai ihan hädässä veisin perhepäivähoitajalle. Ensimmäinen vuosi on ratkaiseva perusluottamuksen kehitykselle (ja ei, ei jokaiselle hoitoon pienenä menneelle tule mitään ongelmia) ja kiintymyssuhteen luomiselle ja siitä onkin nyt luotettavaa tutkimustulosta että juuri äitiysloman jälkeen (8-12 kuukaudet) ovat kaikkein huonoin aika hoidon aloitukselle lapsen psyyken kannalta. Siksi Suomessa onkin ollut suunnitelmia pidentää vanhempainvapaita vuoteen asti. Jokaisen, joka suinkin pystyy, kannattaa mielestäni hoitaa lapsi kotona vähintään ensimmäisen elinvuoden ajan.

 

up