Minkä ikäisenä tulit äidiksi?

Entä mies isäksi?
Kaikki iät lasten syntymien mukaan ja mikä oli paras niistä?

 

Me oltiin 18 molemmat.
Toinen saatiin 24 vuotiaina.
Varmaan jälkimmäinen oli helpompaa aikaa vaikka vauva huusi vaan kaiket yöt.

 

Oltiin ekan kohdalla 21v ja 26v, tokan kohdalla 24v ja 29v.
Ömmm en mä tiedä, ehkä se 21 ja 26v oli paras vaikka tääkin on tosi kivaa.

 

Olin 22 ja mies 28. Toinen tuli kun oltiin 24 ja 31, tämä tapahtui tänä vuonna alkuvuodesta

Toisen kanssa on ollut paljon helpompaa, koska esikoinen huusi refluksin takia yötä päivää ja ekassa raskaudessa tuli fyysisia vaivoja joiden takia olin todella kipeä pitkään. Nyt jaksan hyvin vaikka vauvan lisäksi on hurjan vilkas esikoinen, mutta mikäs tässä kun vauvalla ei ole vaivoja eikä itselläni kipuja.

 

Esikoisen syntyessä oltiin molemmat 32, kuopuksen syntyessä 35. Ei voi sanoa kumpi olisi parempi, oikein hyvä ikä kummankin kohdalla. Toisessa raskaudessa tosin oli enemmän vaivoja, mutta en tiedä liittyikö mitenkään ikääni.

 

Ekan lapsen saimme 23- ja 25-vuotiaina, toisen lapsen syntyessä olemme 27 ja 29. Uskon että nyt on parempi ikä saada lapsi, koska vanhemmuudesta on kokemusta jo yli kolme vuotta.

 

Jos tämä pikkuinen täältä syntyy meille niin minä olen 27 ja mies 32. Eipä ole vertailukohtaa kun ensimmäinen tulossa, mutta koemme olevamme valmiita uuteen perheenjäseneen ja odotamme innolla tulevaa <3

 

Olimme kumpikin 39 v. kun ainokainen syntyi ja olemme hyvin tyytyväisiä. Lapsi on aina nukkunut hyvin eikä mitään muutakaan ongelmia ole ollut näinä kuutena vuotena.

 

Meillä on 1 lapsi ja hänet saimme 21- ja 22-vuotiaina. Olemme nyt 21 & 22 tämä on paras! :heart:

 

Olin 21 vuotias kun sain esikoiseni. Kaikkein helpointa oli kun kakkonen syntyi kun olin 27 vuotias.
Mieheni tuli ekaa kertaa isäksi 4 vuotta sitten eli hän oli silloin 26 vuotias.

 

1. minä 20, mies 29
2. minä 23, mies 32
3. minä 24, mies 33
4. minä 26, mies 35

Mun kannalta ihan jokainen ikä on ollut oikein hyvä ikä saada lapsi. Ensimmäisen kanssa oli sikäli vaikeinta, että se oli ensimmäinen. Ei kokemusta vauvoista tai lapsista, eikä seuraa sille lapselle sitten taaperoiässä.

Toka ja kolmas oli varmasti helpoimpia joka tavalla.

Neljännen kohdalla tunsin (tästä ei taas kenenkään tarvitse riehaantua, tämä on henk.koht. kokemus, tuomitsematta kenenkään muun valintoja) itseni liian vanhaksi olemaan raskaana ja jaksamaan sitä vauva-aikaa.
Toki siihen saattoi vaikuttaa myös ulkoiset, perheenlisäyksestä tai lapsiluvusta riippumattomat tekijät, elämä oli niinä aikoina raskasta muutenkin.

 

Olin 31 ja mies 32 esikoisen syntyessä, kuopuksen 40 ja 41. Kummassakin oli puolensa mutta ehkä tämän kakkosen kohdalla elämä on ollut seesteisempää kuin 10v sitten.

 

Mä olin 24 kun tulin äidiksi, mies oli ekalla kerralla 20 ja 28 toisella kerralla kun on isäksi tullut.
Helppo vauva tuo tirpiäinen oli

 

oltiin 17v ja 20v kun esikoinen syntyi. 19v ja 22v kun kuopus syntyi. Nyt reilu kolme vuotta myöhemmin voisin sanoa että esikoisen kanssa oli helpompaa. Tämä kuopus kun on (vieläkin) niin lahkeessaroikkuja kun olla vaan voi.

 

Olin 35, suuri, odottamaton ihme tapahtui. Olimme tosi onnellisia.

 

Olimme molemmat 23 v. esikoisen syntyessä ja kuopuksen syntyessä 27 v. Hyvin pärjättiin esikoisenkin aikaan, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Mutta toki asiat oli vakaammalla pohjalla kuopuksen syntyessä (oma talo, raha-asiat kunnossa ym).

 

Ekan syntyessä olin 29 ja toinen syntyy kun olen 30. Mies 36 ja 37v lasten syntyessä. Mies olisi halunnut jo aiemmin lapsia ja minäkin olisin muutaman vuoden aiemmin ollut valmis. Mutta yhdessä ollaan oltu vasta 3 vuotta ja heti ei haluttu alkaa lapsia tekemään, aika pian kuitenkin. Mut ollaan tunnettu toisemme jo ennen seurustelun alkuakin. Ja kummallakaan ei aiemmissa suhteissa sitten ole ollut sellaista kumppania joka niitä lapsia olisi halunnut siinä vaiheessa. Mutta en tunne olevani liian vanha, ihan sopiva ikä tää on. Ja miehelläkään ei vielä ikä paina.

 

Ekan kohdalla olin 22-vuotias ja mies 26-vuotias, toisella kerralla iät olivat 25 vuotta ja 29 vuotta, kolmannella (ja viimeisellä! ) kerralla olimme 29- ja 33-vuotiaat.

Mä en muuten osaa sanoa ollenkaan, missä iässä äidiksi tulo olisi ollut parasta. Kaikki lapsemme ovat olleet vauva-aikoina tyytyväisiä ja "helppoja", joten siitäkään ei saa apuja. Esikoisen kohdalla kaikki oli uutta, ihmeellistä ja jännittävää, mutta niinhän se olisi ollut missä iässä tahansa. Toka ja kolmas sitten vaan humpsahtivat mukaan perheeseemme.

 

1. lapsi, mä 20 mies 22
2. lapsi, mä 21 mies 23
3. lapsi, mä 26 mies 28
4. lapsi, mä 28 mies 30

ja yhdyn myös et nelosen aikaan tunsin olevani liian vanha raskauteen. (toki edelliset raskaudet on varmaan kuluttanu kroppaa) mut silti "helpointa" on ollu varmaan 2 viimeisen kans ku kaikki oli ennestään tuttua.

 

23 ja 31 oltiin. mukavasti on mennyt, lapsi kohta 4v.

 

20 ja toinen 25-vuotiaana. Ei mitään mainittavaa eroa =)

 

1. lapsi minä 22(täytin kk:n kuluttua 23) Mies oli 28
2. lapsi minä 25, mies 30
3. lapsi minä 28, mies 33
4. lapsi minä 32, mies 37
5. lapsi minä 39v, mies 44

Tasaiseen tahtiin on mennyt

 

Ekan syntyessä olin 20v. (täytin 2vkon päästä 21v) ja mies 23v.
Toisen syntyessä olin 22v. ja mies 25v.
Oikein hyvä ikä kummankin kohdalla

 

Olin 18v ja mies 20v esikoisen syntyessä. Toisen syntyessä minä 19v ja mies 21v. Kolmannen syntyessä minä 21v ja mies 23v. Neljännen syntyessä minä 27v ja mies 29v.
Ehdottomasti esikoisen vauva aika oli ihaninta, toki nauttinut olen jokaisen vauva ajasta.

 

Minä 38-vuotta ekan aikaan ja toka tuli 40-vuotiaana, mies on minua vähän nuorempi. Molemmat ovat olleet huonoja nukkujia mutta kaikki ovat vain vaiheita ja menevät sitten ajan kanssa ohi.

En yhtään ihmettele että nuo jotkut neljännen lapsen kohdalla tunsivat itsensä jo "vanhoiksi" lapsen saantiin, koska kyllähän jokainen lapsi tavallaan "kuluttaa" vanhempia. Mutta jos olisitte alottaneet lasten teon vasta tuolloin kun saitte neljännen lapsenne, niin ette varmaankaan tuntisi ihan samalla tavalla. Ei se ole vanhuutta vaan sitä että on jo saanut sen mitä on halunnut ja jossakinhan sen pisteen on oltava.