Miltä rakkaus tuntuu?

["vieras"]

Miltä sen pitäisi tuntua, kun rakastaa? En osaa vastata kysymykseen, että rakastanko ja mitä piirteitä hänessä rakastan. En osaa vastata siihen, milloin olen tajunnut rakastavani. Pitäisikö se tarkka hetki tietää? Enkö siis rakasta ollenkaan, kun en osaa eritellä miltä tuntuu?

Vastatkaa varsinkin te, jotka olette usein päättämättömiä, valintojen tekeminen on teille vaikeaa ja toimitte muutenkin elämässä paljolti sen perusteella miltä teistä tuntuu/ei tunnu/miltä jostakusta toisesta tuntuu jne.

 

[Peyote]

Rakkaus tuntuu hyvältä, kun toinen rakastaa takaisin. Jos ei rakasta, se tuntuu ihan kamalalta, siltä, että olisi jotenkin sairas ja pakkomielteinen.

Kun rakastuu, tuntuu levottomalta, ajatukset on koko ajan siinä toisessa. Siihen liittyy paljon pelkoa, menettämisen pelkoa ja hylätyksitulemisen pelkoa. Kun on jo oltu yhdessä, rakastumisen negatiiviset piirteet alkaa vähentyä ja voi keskittyä muihinkin asioihin, eikä tunnu enää sairaalta, vaan tuntuu hyvältä. Menettämisen pelko kyllä ainakin mulla nousee usein esiin. Toisesta ajattelee mukavia juttuja, miltä hänen hymy näyttää, miltä hänen kädet tuntuu ja miltä hän haisee. Maailman hirveintä olis, jos se ei rakastaisikaan enää, jos tapahtuisi jotain, että jouduttaisiin erilleen tai joku pilaisi meidän jutun.

Kun on vapaa-aikaa, rakas on seura numero yksi. Muidenkin seura on mukavaa, mutta ei muiden kanssa ole niin vaivatonta ja helppoa ja kotoisaa. Minän ja sinän raja hämärtyy, mutta ei ahdistavalla tavalla, vaan vähän niinkuin semmoiset lökäpöksyt tulee osaksi itseä, jos niitä aina pitää.

 

["vieras"]

Entä miltä rakastAminen tuntuu, kun rakastumisen huuma on ohi? Onko se vain tasaista möllöttelyä päivästä toiseen ja arjen jakamista, mutta ei suuria tunteita?

 

[Peyote]

[QUOTE="vieras";27846413]Entä miltä rakastAminen tuntuu, kun rakastumisen huuma on ohi? Onko se vain tasaista möllöttelyä päivästä toiseen ja arjen jakamista, mutta ei suuria tunteita?[/QUOTE]

Ei mun mielestä... Musta se on edelleen sitä, että kun ajattelee toista, tulee hyvä mieli. Toista kaipaa ja hänen seuraa haluaa. Toista haluaa ilahduttaa. Ei tahdo menettää.

 

["Tiina"]

[QUOTE="vieras";27846221]Miltä sen pitäisi tuntua, kun rakastaa? En osaa vastata kysymykseen, että rakastanko ja mitä piirteitä hänessä rakastan. En osaa vastata siihen, milloin olen tajunnut rakastavani. Pitäisikö se tarkka hetki tietää? Enkö siis rakasta ollenkaan, kun en osaa eritellä miltä tuntuu?

Vastatkaa varsinkin te, jotka olette usein päättämättömiä, valintojen tekeminen on teille vaikeaa ja toimitte muutenkin elämässä paljolti sen perusteella miltä teistä tuntuu/ei tunnu/miltä jostakusta toisesta tuntuu jne.[/QUOTE]

Se on sitä ku näkee hienon maastobemarin, sanoo mun 3v.

 

[Peyote]

Mun mielestä rakastamiseen kuuluu myös vuosienkin jälkeen sellaiset hetket, että kun suutelee, joutuu toiseen ulottuvuuteen. Tai sitä ei saisi hukata.

 

[astrolabe]

Se tuntuu siltä, että kaikesta selviää, koska rakastaa. Että toiseen voi luottaa minkä asian kanssa vain.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27846221]Miltä sen pitäisi tuntua, kun rakastaa? En osaa vastata kysymykseen, että rakastanko ja mitä piirteitä hänessä rakastan. En osaa vastata siihen, milloin olen tajunnut rakastavani. Pitäisikö se tarkka hetki tietää? Enkö siis rakasta ollenkaan, kun en osaa eritellä miltä tuntuu?

Vastatkaa varsinkin te, jotka olette usein päättämättömiä, valintojen tekeminen on teille vaikeaa ja toimitte muutenkin elämässä paljolti sen perusteella miltä teistä tuntuu/ei tunnu/miltä jostakusta toisesta tuntuu jne.[/QUOTE]

ja rakastat takas!

 

[cvbfgdnhdnghbnf]

Rakkaus tuntuu hyvältä, kun toinen rakastaa takaisin. Jos ei rakasta, se tuntuu ihan kamalalta, siltä, että olisi jotenkin sairas ja pakkomielteinen.

Kun rakastuu, tuntuu levottomalta, ajatukset on koko ajan siinä toisessa. Siihen liittyy paljon pelkoa, menettämisen pelkoa ja hylätyksitulemisen pelkoa. Kun on jo oltu yhdessä, rakastumisen negatiiviset piirteet alkaa vähentyä ja voi keskittyä muihinkin asioihin, eikä tunnu enää sairaalta, vaan tuntuu hyvältä. Menettämisen pelko kyllä ainakin mulla nousee usein esiin. Toisesta ajattelee mukavia juttuja, miltä hänen hymy näyttää, miltä hänen kädet tuntuu ja miltä hän haisee. Maailman hirveintä olis, jos se ei rakastaisikaan enää, jos tapahtuisi jotain, että jouduttaisiin erilleen tai joku pilaisi meidän jutun.

Kun on vapaa-aikaa, rakas on seura numero yksi. Muidenkin seura on mukavaa, mutta ei muiden kanssa ole niin vaivatonta ja helppoa ja kotoisaa. Minän ja sinän raja hämärtyy, mutta ei ahdistavalla tavalla, vaan vähän niinkuin semmoiset lökäpöksyt tulee osaksi itseä, jos niitä aina pitää.

Ihanasti kirjoitettu! kuvittelin todella olevani sairas, mutta olenkin aivan totaalisen rakastunut. Ja nyt uskalsin sen sille toiselle osapuolellekin kertoa..