miltä teistä tuntuu, jotka olette alle 155cm?

[Ränttis]

Mä oon ite noin 154, eikä mua haittaa pätkääkään enkä oo huomannu että kukaan kattos "kieroon". Aina ei kaupassa yletä ylähyllylle, mutta sitä varten mulla on 187cm pitkä mies
Ainut mikä mua vetuttaa on se että kaupungilla, varsinkin ruuhka-aikana kun paljon ihmisiä liikenteessä, niin kukaan ei väistä minua, minä saan aina väistää.. Kai ne muut menee sitten "isomman oikeudella".
Mutta ei mulla muuten pituudestani oo mitään komplekseja..

 

[PahaSilmä]

Toi on totta, että eivät väistä, mokomat norsut. aina kun huomaan, että tuo ei meinaa väistää, niin en siirrykkään sivuun vaan jämähdän ikävästi, niin, että ohi rymistelevää sattuu kylkeen minun kyynerpääni.

 

[auryn]

Ainut mikä mua vetuttaa on se että kaupungilla, varsinkin ruuhka-aikana kun paljon ihmisiä liikenteessä, niin kukaan ei väistä minua, minä saan aina väistää.. Kai ne muut menee sitten "isomman oikeudella".
Mutta ei mulla muuten pituudestani oo mitään komplekseja..

Kannattaa tuijottaa ihmisiä silmiin, ne väistää aika varmasti
Elleivät sitten kattele ihan väärään suuntaan :|

 

[Pitkä vai pätkä]

Tämän ketjun myötä tunnen itseni suht normaalipituiseksi, vaikka tuo naapurin flikka onkin sanonut mun olevan kääpiö.

13-vuotias tyttäreni on mua 10 senttiä pitempi ja mies on mua28 senttiä pitempi, mutta tässä sitä vaan mennään.

Kaksi asiaa mua rasittaa tässä pituudessa. Raskausmaha on niin julmetun kokoinen tän pituisessa varressa ja toisekseen jos tulee edes pari kiloa lisää painoa, näkyy se heti. Toista se on pimemmillä, yksi tuttukin lihoi 5 kg ja se ei näkynyt missään. Jos mulle tulis 5 kg lisää, olisin vuori!

 

[Pitkä vai pätkä]

Ohops, unohtui, että pituutta on peräti 157 cm!

 

[lyhyt]

Ei kai musta miltään tunnu.. Oon 152cm, ja ihan tyytyväinen, jos ei itse tee numeroa asiasta, eivät muutkaan. Ainut asia mikä häiritsee, on kun mainitsen ikäni, kaikkien suut loksahtaa auki, "ei uskoisi.."
Ja sitä paitsi miehet tykkää pienistä naisista..

 

[satu86]

no nyt taas pääs kirjoittelee, tuossa miehen kanssa käytiin elokuvissa, ihanaa taas sai pitkiä katseita kun yhdessä olimme :/ juu kyllä nuo miehet lyhyistä tykkää mut eipä mun kohdalle ole sattunu kuin tuo yx ja ainut joka on suostunu vakiintuu kanssasi, ja onnellinen olen siitä mutta tällehän ei voi mitään. Lapset kasvaa ohi jos on kasvaakseen. ELÄMÄ ON

 

[Madrigal]

Mä olen 152cm lyhkänen. Kyllä niitä kieroja katseita tulee kun vauvanvaunuja työntelee ja vielä 6-vuotias poika kävelee vieressä, mutta minä katson suoraan silmiin takaisin kyttääjiä. 18-vuotiaana menin linja-autoon ja kuski kysyi "alle 12-vuotias?" Tuumasin vain että "Kyllä" Ikää on nyt jo 29 mutta monet veikkaavat 20-25 vuotiaaksi ....Mutta ompas parturisi sanonut aika tylysti sinulle...oisit tuumannu takaisin jotain :|

 

[Sabira]

No mun biolog. äitini on 152 cm ja itse olen "peräti" 158 cm. Meidän suvussa on pienikokoisia ihmisiä.. Ei ole minua haitannut, äidistä en sitten tiedä. Tuntuu ainakin että on aika lailla sinut itsensä kanssa (siis äitini) . Älä tätä asiaa ainakaan siltä kantilta ajattele, että mitähän noi muut ajattelee...! Niin kuin mieheskin sanoi, sillä pituudella ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Niin kuin ei olekaan! :hug:

 

[yönlapsi]

Mulla on pituutta 152cm. Ikää tosin jo sen verran, että naamasta näkee, ettei tässä enää ihan lapsia olla Mutta ei tää aina kivaa ole. Eniten ärsyttää, kun ei yllä mitään ylähyllyiltä. Keittiössä saa jatkuvasti kiipeillä tuoleille tai tikkaille. Ja kaupassa on välillä ihan hirveetä! Ylähyllyltä ei yllä ottaa tavaroita kuin vaan siitä ihan etureunasta. Muistan kun kerrankin menin hakemaan jotakin ihan pikana kaupasta, mies jäi autoon odottamaan. Mulla oli 2-3 tavaraa, mitä piti ostaa, mutta yksi jäi. Menin ostosten jälkeen takaisin autoon ja sanoin miehelle, että menee ostamaan, kun en yltänyt ottaa hyllystä

 

[Sabira]

Mä oon ite noin 154, eikä mua haittaa pätkääkään enkä oo huomannu että kukaan kattos "kieroon". Aina ei kaupassa yletä ylähyllylle, mutta sitä varten mulla on 187cm pitkä mies
Ainut mikä mua vetuttaa on se että kaupungilla, varsinkin ruuhka-aikana kun paljon ihmisiä liikenteessä, niin kukaan ei väistä minua, minä saan aina väistää.. Kai ne muut menee sitten "isomman oikeudella".
Mutta ei mulla muuten pituudestani oo mitään komplekseja..

No mä oon taas huomannut sen, että väentungoksessa ja jonoissa pääsen ohittelemaan aika huomaamattomasti tai ainakin etenemään nopeammin kuin muut, nuo "normaalimittaiset"... :kieh:

 

[Emilia]

Nyt tosin kun tossa Pupujussissa käyn keikalla niin lyhyydestä on hiukan haittaa... En saa nostettua kajareita jalkoihin itse, mutta onneks osaan apua pyytää niin sitä myös yleensä saan...

Asiasta kymmeneteen, tuo pupujussi on aivan ihana paikka ja pakko sinne päästä, kun sinnepäin tulee Eikä mullakaan vartta ole, kun se 155cm ja ikinä en ole siitä kärsinyt.. Toki luullaan nuoremmaks, mutta mitä sitten..

 

[pikkuruinen]

Hyppäänpä minäkin tähän ketjuun! Mulla siis pituutta ALLE 150cm..
Mua ei ole koskan kokoni varsinaisesti haitannu, mitä nyt ei oikein vaatteita tahdo löytyä.. Lasten puolelta saa kyllä nykyään aika kivoja.. Ja osan vaatteista olen teettänyt, esim. jakkupuvut.
Ja jotenki huvittaa, kun tyttöni (4v) on melkein 110cm, eli kohta kasvaa musta edelle!
Mua luullaan tosi usein lapseksi, hyvä esimerkki viime viikolta: Postinjakaja soitti ovikelloa ja kun menin avaamaan oven, kysyi et "Onko vanhemmat kotona?"
Aloin siinä sit sopertaa: "Mä olen vanhempi!!" Hitsi ku mua nauratti, ja setää hävetti..
Baarissa kysytään aina paperit ja kaupungilla lapset tuijottaa.. :/ Ja sillon vasta onki tuijotettu, (ihan aikuisetkin) kun olen ollut raskana! Koskaan mua ei ole onneksi kiusattu kokoni takia.. Niin ja ikää mulla on siis 28v
yytä saa laittaa!

 

[vartooja]

Nyt tosin kun tossa Pupujussissa käyn keikalla niin lyhyydestä on hiukan haittaa... En saa nostettua kajareita jalkoihin itse, mutta onneks osaan apua pyytää niin sitä myös yleensä saan...

Asiasta kymmeneteen, tuo pupujussi on aivan ihana paikka ja pakko sinne päästä, kun sinnepäin tulee Eikä mullakaan vartta ole, kun se 155cm ja ikinä en ole siitä kärsinyt.. Toki luullaan nuoremmaks, mutta mitä sitten..

Juu mä tykkään kanssa paikasta Ihania asiakkaita, keski-ikä 6kympin ja kuoleman väliltä Millos oot tulossa Jykylään päin? Mulla on nyt seuraavat kolme torstaita tossa Pupujussissa
Sori LillaSysteri, meni ohi aiheen...

 

[Kukkanen2]

ystäväni on 150cm kahden lapsen yh ja on varsinainen miesmagneetti! Yleensä kun liikutaan yhdessä niin äijät pyörii ystäväni ympärillä,on muuten ihan tavallisen näköinen,mutta pieni ja siro.En tiedä,tuntuu että miehet innostuu pienikokoisista.Tuleekohan heillä suojelun halu vai tuntevatko itsensä tosimihiksi pienen naisen rinnalla?

Mun mies sanoo usein, että pienikokoinen nainen on paras.

T: 152 cm

Olen mä kyllä itse monesti toivonut olevani pitempi, edes sen kymmenen senttiä, mutta minkäs teet. Lapset ovat kaikki pitempiä kuin mä, paitsi nuorin ei vielä. Esikoinen ja keskimmäinen ohitti pituuskasvussaan minut jo alta kymmenen vanhana ja sekös huvitti lapsia Olen kuitenkin ihan ylpee kun esikoinen kutsuu mua ihan julkisesti äidikseen, eikä häpeile yhtään pituuseroamme (on minua melkein 20 cm pitempi jo).

Niin ja miehen ja minun pituusero on melkein 30 cm Oonpahan aika kätevä kainalokeppi

 

[p02t04]

=) pituutta 155.5.

Olen aina toivonut olevani pitkä!

 

[kukamieoon]

mie olen 153,5cm ja sillon kun esikoista ootin moni ihminen katto just tyyliin et ompa nuor tyttö lapsi pamahtanu paksuks ja mie olin sillon 20v.nykyään ei kyl enää ihan lapseksi luulla on vissii sen verran lärvi jo kulahtanu.koulussa miuta kuisattiin useesti kun olin niin lyhyt sillon se inhotti,mut en mie sillonkaan ois halunnu olla pitempi vaikka kiusasvat.tää pituus on just hyvä.

 

[Tianna]

Minusta on ihanaa olla lyhyt (154 cm), olen aina tykännyt tästä, suorastaan iloinnut. 12-vuotiaana terkkari vähän varovasti kysyi, että miltä sinusta tuntuu tuo oma pituutesi, oletko kärsinyt siitä jne. Minä olin ihan äimänä ensin, mutta sitten vaan iloisesti hymyillen kerroin, että tykkään olla tämän pituinen. Minusta pienikokoisissa naisissa on sitä jotakin. :saint:

Aikoinaan seurustelin 198 senttisen miehen kanssa, ja yhteisissä valokuvissa me molemmat näytettiin tosi hassulta. Muuten pituuseroa ei silloinkaan huomannut.

Ja niin kuin moni tässä keskustelussa on jo sanonut, minustakin tuntuu, että miehet tykkäävät pienikokoisista naisista.

 

[Hinni]

Mulla on pituutta juuri se maaginen 150cm. Koskaan en ole pituudestani kärsinyt. Ehkä sitä on jo lapsesta asti tottunut olemaan lyhyt kun koko sukukin on yhtä lyhyitä.
Lapsena mut roudattiin väkipakolla tutkimuksiin pituuden vuoksi. Tohtorit ei meinanneet millään uskoa, ettei minusta mitään löydy. Vasta näin omat vanhat sairaalapapruni ja yksi lääkäri sanoikin, että nykyaikana ei todellakaan pikkukummassa tehdä noin kattavia tutkimuksia. Todellakin tutkivat päästä varpaisiin. No, eipähän toki mitään löytäneet. Eikä muuten löytäneet siitä huonekaveristakaan, joka oli tutkimuksissa liikakasvun takia. Se oli 12 v ja lähes 170cm jo silloin...mikäs ihme se on, kun sen molemmat vanhemmat oli koripalloilijan mitoissa.
Nyt sitten omat lapset ovat lääkärien kynsissä kun kasvavat liian nopsaan. Ihmekös sekään, kun mies on yli 180 ja koko sen suku tosi pitkiä.
Mutta en minä ole koskaan huomannut kenenkään katsovan kieroon kun miehen kanssa liikutaan. Eikä kukaan ole käyttäytynyt niin (kuten joku aiemmin sanoi), että sivuutetaan pieni ihminen keskustellessa. Mutta minä olenkin pienestä koostani huolimatta ollut aina sellainen, jota ei voi olla huomaamatta. Pieni ihminen, suuri suu.

 

[satu86]

Nyt tosin kun tossa Pupujussissa käyn keikalla niin lyhyydestä on hiukan haittaa... En saa nostettua kajareita jalkoihin itse, mutta onneks osaan apua pyytää niin sitä myös yleensä saan...

Asiasta kymmeneteen, tuo pupujussi on aivan ihana paikka ja pakko sinne päästä, kun sinnepäin tulee Eikä mullakaan vartta ole, kun se 155cm ja ikinä en ole siitä kärsinyt.. Toki luullaan nuoremmaks, mutta mitä sitten..

Juu mä tykkään kanssa paikasta Ihania asiakkaita, keski-ikä 6kympin ja kuoleman väliltä Millos oot tulossa Jykylään päin? Mulla on nyt seuraavat kolme torstaita tossa Pupujussissa
Sori LillaSysteri, meni ohi aiheen...

ei se haittaa oot muutes nytkin keikalla, koita jaksaa

 

[Miili]

Ompas meitä "pätkiksiä" paljon! Mä oon 155 ja nuorempana lyhyys harmitti paljonkin, mut mitä enemmän ikää tulee sitä vähemmän se haittaa. Noh, vaatteita on välillä vaikee saada, kun oon muutenkin pienikokoinen, mut raskauksien myötä muodot meni kai kohilleen, kun vaatteet ei enää roiku päällä. Niin, edelleenkään en tykkää katsoa ihmisiä ylöspäin, juttelen mieluummin jonkun matkan päästä ettei tarvii olla niskat kenossa. On tästä hyötyäkin, on tottunut kiipeilemään. Laitoin kerran töissä julisteita seinälle ja mun työkaveri sano ensin et älä vaan putoo ja sit et oot sä aika ketterä kauris! Oon siis horoskoopiltani kauris =) .

 

[kultakatriina]

Mullakin on mittaa vain 156, eikä ole kyllä mitään komplekseja siitä.
Ainoat harmitukset tulee siitä kun ei ikinä yllä ottamaan mitään ylähyllyiltä, vaan aina kaikki tulee niskaan. Sopivia vaatteita on tosi vaikea löytää. Aina pitää lahkeita olla lyhentämässä.

Jäipä mainitsematta, että äitini on ruhtinaalliset 152cm "pitkä".

 

[satu86]

juu näköjään meitä on paljon onneksi en ole ainut mut olis kyl kiva olla tuon 150cm puolella tuolla joku kertoi että on ovella kysytty että onko vanhemmat kotona. Minulle sattui myös näin että joku myyjä tuli ovelle ja kysyi että onko äiti tai isi kotona? sanoin vain että minä olen äiti täällä..

kyllä näitä riittää