Miltä rakkaus tuntuu?

[Nipsu]

Erityisesti haluaisin kuvauksia heiltä, jotka ovat parisuhteessa jo hyvin pitkällä, että miltä se rakkaus silloin tuntuu? Kysyn nyt parisuhde rakkaudesta, en muusta. Itselläni on yksi viiden vuoden suhde takana ja nyt on toinen suhde menossa, jota on kestänyt 3 ja puoli vuotta ja rakkaus on aika lailla muuttanut muotoaan. Välillä miettii, että vieläköhän sitä rakastaa, vai onko rakkaus muuttunut muiksi tunteiksi, kuten välittämiseksi jne. En tietysti kuvittele, että rakkaus pysyy samanlaisena läpi elämän mutta mistä tietää että rakastaa? Miten rakkauden tunnetta pidätte yllä, vai säilyykö se mielestänne rakkaudessa ihan itestään? Itselläni ikää on 28 vuotta, jos sillä on merkitystä.

 

[Inhorealisti1]

No ei taatusti säily itsestään. Sitä täytyy jatkuvasti vaalia ja siltikin se muuttaa muotoaan. Alun intohimo muuttuu turvallisuudentunteeksi, mikä on pidemmänpäälle pelkästään positiivinen asia. Välivaihe vain saattaa tuottaa monille hämmennystä omista tunteista.

 

[mr]

Rakkaus on rakkautta eikä mitään muuta ja sikäli muuttumatonta, intohimo on intohimoa jolla ei varsinaisesti ole rakkauden kanssa välttämättä mitään tekemistä. Ihmiset vain muuttuvat ja odotukset ja toiveet , arvot kaikki voivat muuttua, intohimo laantua jne.

 

[vanharouva]

Yhteistä taivalta melkein 40 vuotta, ja sanottava ettei suotta!
Itse en ollut nuorena kovinkaan intohimoinen, tai ehkä olinkin mutta kohdalleni se "jalatalta" rakkaus ei osunut.
Menin naimisiin koska mieheni oli päättänyt ottaa minut vaimokseen ja toimi määrätietoisesti.
Tosin kuulin tuosta vasta vuosia myöhemmin.
Tottahan minäkin rakastin häntä, mutta en varmaan yhtä paljon kuin hän unelmiensa tyttöä.
Alusta alkaen olen kunnioittanut mieheni rohkeutta tarttua vaikeisiinkin asioihin ja ennen muuta hänen rehellisyyteensä ja vastuuntuntoon.
Pettyä ei ole tarvinnut.
Ulkonäkökään ei ole päässyt "rupsahtamaan" hän pitää kunnostaan huolen.

Siinä ne nuoruusvuodet menivät vinhaan tahtiin, perhe kasvoi ja urat urkenivat.
Ei tullut paljoakaan mietittyä mitä se rakkaus on, olihan turvallinen olo.

Voisin sanoa että minun kohdallani oli varmaan erittäin hyvä että alkuvuodet eivät olleet yhtä ilotulitusta, olen nimittäin aika rauhaton luonne..olisin saattanut kyllästyä jos olisin huomannut "huuman" laantuneen.
Lasten lähdettyä maailmalle ja työkiireiden hieman hellitettyä sekä taloudellisen tilanteen parannuttua alkoi uusi nuoruus!
Voisin sanoa että nyt meillä riittää intohimoa puolin ja toisin.

Pidätte tätä kirjoitustani varmaan nykytahtiin verrattuna aika outona, mutta näin se nyt on.

 

[Xy]

Rakkaus tuntuu ihan samalta näin 30 vuoden yhdessäolon jälkeenkin. Mitään rakkautta ensisilmäyksellä en kokenut, mutta vasta jälkeen päin olen ymmärtänyt, kuinka voimakkaasti rakastuin. Itsenäisenä omantienkulkijana minun on ollut vaikea ymmärtää kuin syvä kiintymys ja rakkaus on ollut. Miten joku on voinut saada minut täysin pauloihinsa, eikä tuo ole mihinkään helpottunut vuosienmittaan, päin vastoin. Intohimoa on riittänyt alusta asti ja eikä sekään ole siitä mihinkään laimentunut.

 

[-]

Oikea rakkaus ei ikinä katoa

 

[mies]

Tosirakkauden tunnistaa vasta sitten kun sen menettää.

 

[tuli]

Voi kun en enää tarkkaan muista, mutta Kotisatama-ohjemassa eräs Afganistanista oleva nainen kertoi kulttuurierosta, kuinka meillä mennään naimisiin suurissa tunnekuohuissa, heillä morsian ja sulhanen näkevät joissain tapauksissa toisensa ensi kerran vasta omissa häissään. Vertaus meni jotenkin näin: he laittavat kattilan kylmälle liedelle ja lämmittävät sitä hiljalleen, me taasen laitamme kattilan kuumalle liedelle, jossa se porisee hetkessä yli. Muistaako joku tarkemmin, tuon sanonnan, on aika osuva mielestäni.

 

[vanharouva]

Olen taipuvainen uskomaan Afganistanin naimakulttuurin hyviin puoliin

 

[Vastaus]

He laittavat kylmän kattilan liedelle, joka lämpiää hitaasti, mutta me laitamme kuuman kattilan" liedelle," joka jäähtyy pian.

 

[sitten pitkässä parisuhteessa]

No ei taatusti säily itsestään. Sitä täytyy jatkuvasti vaalia ja siltikin se muuttaa muotoaan. Alun intohimo muuttuu turvallisuudentunteeksi, mikä on pidemmänpäälle pelkästään positiivinen asia. Välivaihe vain saattaa tuottaa monille hämmennystä omista tunteista."""""

Ja sitten vielä myöhemmin muututte kaveriksi eli ette paneskele enää ollenkaan kun se tuttu naama ja kroppa ei enää kiihota pätkääkään, halut haihtuu..ja sitten alkaa ilmestyä kysymyksiä elikkä ' is this all??? is this all what there is???? )

 

[Someone]

Rakkaus. Mitä rakkaus on?
Mielestäni rakkaus on todella ilkeä asia jos ei ole mahdollisuutta olla rakastetun kanssa. Olen jo pitkään rakastanut erästä ja tiedän että hän rakastaa minua mutta välimatka piinaa. On niin tuskallista kun ei voi lopettaa rakastamista ja pakko kokoajan miettiä asiaa. Nukkuminenkin on vaikeaa. Aina kun tulee hiljainen hetki tai aikaa ajatella niin sama asia aina mielessä ja se ei sieltä lähde. En pysty hirveästi edes keskittymään koulutöihini kun on sama piinaava asia mielessä. Kaksi vuotta meni kunnes näimme uudelleen. Tämä hetki kun näimme tuntui uskomattomalta. En olisi halunnut päästää häntä lähtemään mutta hänen oli pakko. Rakastan häntä yhä ja tulen aina rakastamaan paremman tulevaisuuden toivossa.

15 vuotias poika

 

[Somebody]

Rakkaus. Mitä rakkaus on?
Mielestäni rakkaus on todella ilkeä asia jos ei ole mahdollisuutta olla rakastetun kanssa. Olen jo pitkään rakastanut erästä ja tiedän että hän rakastaa minua mutta välimatka piinaa. On niin tuskallista kun ei voi lopettaa rakastamista ja pakko kokoajan miettiä asiaa. Nukkuminenkin on vaikeaa. Aina kun tulee hiljainen hetki tai aikaa ajatella niin sama asia aina mielessä ja se ei sieltä lähde. En pysty hirveästi edes keskittymään koulutöihini kun on sama piinaava asia mielessä. Kaksi vuotta meni kunnes näimme uudelleen. Tämä hetki kun näimme tuntui uskomattomalta. En olisi halunnut päästää häntä lähtemään mutta hänen oli pakko. Rakastan häntä yhä ja tulen aina rakastamaan paremman tulevaisuuden toivossa.

15 vuotias poika

Rakkaus. Mitä rakkaus on?
Mielestäni rakkaus on todella ihana asia jos on mahdollisuus olla rakastetun kanssa. Olen jo pitkään rakastanut erästä ja tiedän että hän rakastaa minua mutta välimatkaa piisaa. On niin tuskallista, kun ei voi lopettaa rakastamista ja on pakko ajatella asiaa pitkin päivää ja varsinkin yöllä. Nukkuminenkin on vaikeaa. Aina kun tulee hiljainen hetki tai aikaa ajatella, niin asia on mielessä, eikä hän sieltä lähde, vaikka joskus niin luulenkin. En pysty hirveästi edes keskittymään koulutehtäviin, kun on sama piinaava asia mielessä. Lähes kaksi vuotta meni kun meidän piti nähdä, mutta hän ei päässyt tulemaan. Odotin häntä kovasti. Hetki kun sitten näimme tuntui uskomattomalta. En olisi halunnut päästää häntä lähtemään, mutta hänen oli se tehtävä. Rakastan häntä yhä ja tulen aina rakastamaan paremman tulevaisuuden toivossa.

15 vuotias tyttö

 

[pz]

rakkaus on minun mielestä ihanaa.... tyttöystäväni tapasin 4 kk sitten ja aina kun näen hänet niin minun vatsassa tuntuu semmoinen outo tunne (onnen ja jännityksen sekainen tunne).kun suutelimme ensimmäisen kerran, niin meinasin pyörtyä (koska se oli niin ihanaa).vaikka monet ihmiset sanovat minulle ''se on vain sitä alkuhuumaa'' niin silti minä rakastan häntä yhtäpaljon nyt kuin 4 kk sitten. <3

 

[vaagner]

No ei taatusti säily itsestään. Sitä täytyy jatkuvasti vaalia ja siltikin se muuttaa muotoaan. Alun intohimo muuttuu turvallisuudentunteeksi, mikä on pidemmänpäälle pelkästään positiivinen asia. Välivaihe vain saattaa tuottaa monille hämmennystä omista tunteista."""""

Ja sitten vielä myöhemmin muututte kaveriksi eli ette paneskele enää ollenkaan kun se tuttu naama ja kroppa ei enää kiihota pätkääkään, halut haihtuu..ja sitten alkaa ilmestyä kysymyksiä elikkä ' is this all??? is this all what there is???? )

tuon toisen kirjoittaja on varmaan aika nuori eikä ole oikein rakkutta kokenu.

 

[alkuhuumasta]

rakkaus on minun mielestä ihanaa.... tyttöystäväni tapasin 4 kk sitten ja aina kun näen hänet niin minun vatsassa tuntuu semmoinen outo tunne (onnen ja jännityksen sekainen tunne).kun suutelimme ensimmäisen kerran, niin meinasin pyörtyä (koska se oli niin ihanaa).vaikka monet ihmiset sanovat minulle ''se on vain sitä alkuhuumaa'' niin silti minä rakastan häntä yhtäpaljon nyt kuin 4 kk sitten. <3

Hehe, tämä oli varmaan provo, mutta tiedoksi jos joku ei tiedä että alkuhuuma kestää yleensä 6 kuukaudesta kahteen tai jopa kolmeen vuoteen asti. Että jos kolmen vuoden jälkeen vielä tuntuu vatsanpohjassa ja pyörryttää, niin sitten kannattaa pitää kiinni kumppanista. Itse en tosin tunne yhtään pariskuntaa jotka vielä kolmenkin vuoden jälkeen olisivat siinä tilanteessa.

Alkuhuuman pituus riippuu luultavasti siitäkin kuinka usein näkee, kuinka äkkiä muutetaan yhteen jne. Mitä nopeammin se arki tulee vastaan, sitä nopeammin alkuhuuma häviää.