N
nainen
Vieras
Olen ollut avomieheni kanssa 3 ja puoli vuotta, josta suurin osa saman katon alla. Nyt kuitenkin mies on sanonut, ettei taida enää rakastaa minua, vaikka aikoinaan sanoi, ettei ole koskaan ennen ketään näin paljon rakastanut. Seksiä ei ole ollut moneen kuukauteen tosin myös miehen raskaankin työn takia.
Rakastan erittäin paljon miestäni ja tämä on se mies, jonka kanssa haluaisin loppuelämäni olla. Kysyin tänään asiasta tarkemmin, eikä varsinaista syytä rakkaudettomuuteen ollut. Arvostaa minu kuulemma todella paljon ja on rakastanut aikaisemmin. Huonoja puoliani on kuulemma vain se että joskus huudan vihastuesani tarpeeksi (tosin miehen huomauttaessa asiasta madallan ääntäni heti) ja jankkaan joskus liikaa asioista. Mielestäni nuo syyt eivät kuitenkaan selitä rakkauden loppumista.
Onko teillä muilla kommentteja ja kokemuksia vastaavasta tilnateesta? Onko mitään tehtävissä eli voiko rakkaus palata entistä parempana kun hoidamme parisuhdettamme (jota minä olen kyllä koko ajan yrittänytkin tehdä)? En haluaisi luopua tästä rakkaudesta ja minulle tämä ilmoitus tulikin aivan yllättäen, sillä mies joka päivä toimii kuin rakastunut mies (suukottelee, pyytää kainaloon, hemmottelee jne.).
Mies on kuitenkin kykenevä rakastamaan samaa ihmistä monta vuotta (kyseisessä tapauksessa pettämiseen saakka). Mitä tässä tilanteessa olisi tehtävissä? Voiko olla, että miestä vain viiden vuoden yksinelon jälkeen (siis ennen minua) pelottaa rakastaa naista exänsä pettämisen ja muiden huonojen kokemusten takia ja yrittää itselleenkin uskotella, ettei rakasta?
Jos olette päässeet tällaisessa tilanteessa voittajiksi eli rakkaus on palautunut, haluaisin saada vinkkejä, mitä voisin asian suhteen tehdä. Käsittääkseni pitkässä parisuhteessa on aina vaiheita, kun rakkaus ei ole niin vallalla mielessä (niin ainakin minulla oli vuosi sitten), mutta se palautuu kyllä ajan kuluessa ennalleen?
Rakastan erittäin paljon miestäni ja tämä on se mies, jonka kanssa haluaisin loppuelämäni olla. Kysyin tänään asiasta tarkemmin, eikä varsinaista syytä rakkaudettomuuteen ollut. Arvostaa minu kuulemma todella paljon ja on rakastanut aikaisemmin. Huonoja puoliani on kuulemma vain se että joskus huudan vihastuesani tarpeeksi (tosin miehen huomauttaessa asiasta madallan ääntäni heti) ja jankkaan joskus liikaa asioista. Mielestäni nuo syyt eivät kuitenkaan selitä rakkauden loppumista.
Onko teillä muilla kommentteja ja kokemuksia vastaavasta tilnateesta? Onko mitään tehtävissä eli voiko rakkaus palata entistä parempana kun hoidamme parisuhdettamme (jota minä olen kyllä koko ajan yrittänytkin tehdä)? En haluaisi luopua tästä rakkaudesta ja minulle tämä ilmoitus tulikin aivan yllättäen, sillä mies joka päivä toimii kuin rakastunut mies (suukottelee, pyytää kainaloon, hemmottelee jne.).
Mies on kuitenkin kykenevä rakastamaan samaa ihmistä monta vuotta (kyseisessä tapauksessa pettämiseen saakka). Mitä tässä tilanteessa olisi tehtävissä? Voiko olla, että miestä vain viiden vuoden yksinelon jälkeen (siis ennen minua) pelottaa rakastaa naista exänsä pettämisen ja muiden huonojen kokemusten takia ja yrittää itselleenkin uskotella, ettei rakasta?
Jos olette päässeet tällaisessa tilanteessa voittajiksi eli rakkaus on palautunut, haluaisin saada vinkkejä, mitä voisin asian suhteen tehdä. Käsittääkseni pitkässä parisuhteessa on aina vaiheita, kun rakkaus ei ole niin vallalla mielessä (niin ainakin minulla oli vuosi sitten), mutta se palautuu kyllä ajan kuluessa ennalleen?