Milloin toi v*tun uhmaikä loppuu?

[3-vuotiaan äiti]

Joka tapauksessa vasta sen jälkeen kun multa loppuu hermot.

 

[:o]

 

[No]

Lähipiirin kokemuksilla (itsellä vanhin vasta 5v) loppuu sitten kun muuttavat kotoa,eli silloin ei tarvitse enää asioista vääntää,kun lähtevät omilleen...

 

[minä vain]

Tsemppiä! Hereillä ollessa tunti kerrallaan, nukkuessa päivä kerrallaan.

 

[Möppöläinen]

Pahalta näyttää, ettei se lopu ikinä. Meillä 3v4kk uhmailee ihan "kivasti". Entinen työkaveri sanoi, että hänen 5-vuotiaansa on ihan mahdoton. :/ Ehkä meillä uhma loppuu, kun pojat muuttavat pois kotoa.

 

[hoya bella]

Kannattaisiko hankkia apua vai miten meinaat selvitä murrosiästä?

 

[vieras]

Alle 5-vuotiaalla ei ole uhmaa, siis sellaista että lapsi tietoisesti haluaisi vastustaan vanhempiaan. Kyse on jostain muusta. Lapsi voi kyllä kiukutella harmista tai väärinkäsitysten vuoksi tai harjoitellakseen omaa tahtomista, nälän tai väsymyksen vuoksi, mutta vasta isompi lapsi uhmaa tarkoituksella käskyjä ja sääntöjä. Ilmeisesti et löydä oikeaa tapaa käsitellä lasta.

 

[k]

meillä pojalla uhmaa oli 6kk ajan noin 2vuotiaana. Sitten on ajoittain ollut noin 2vkon - 4vkon jaksoja. jolloin uhmannut tai paremminkin sanottuna itkenyt tai kiukutellut arkipäivän asioista enemmän. Nyt ikää 4,5 eikä ole uhmaa ollut kuin noin 3-5 ajanjaksoa elämässään. Eli ei meillä ainakaan ole aina hankalaa ja kauheaa uhmaamista... Mukavaa ja leppoisaaa enimmäkseen.

 

[vieras]

Meillä esikoinen on 14 ja musta tuntu, että sillä on aina joku uhma päällä, kunnes se oli noin 11. Ihmiset kyseli, että jokos teillä on teini-ikää ja mä olin vähän ihmeissäni, kun tajusin, että poika on rauhottunut ihan hirvittävästi ja on jopa yhteistyöhaluinen ja -kykyinen.

Sitten mietin, että onkohan se vaan tyyntä myrskyn edellä, mutta kyllä on ihan hyvin menny (koputan puuta), fiksu nuori mies tuosta on kasvamassa Tietysti vähän väliä on niitä teini-iän kotkotuksia, mutta ne nyt kuuluu asiaan

 

[hyytikyppynen]

Eikös sitä sanota että se vaan pahenee.... Eli nauti nyt ko se on vielä uhmaiässä, sitä mukkaa ko vuosia kertyy, vaikeammaksi mennee.

 

[Gloria]

Mun lapset on 3,5v ja 4,5v. Mä en huomaa mitään uhmaa.
Toki välilä kiukuttelevat, karjuvat ja mököttävät, mutta niinhän me kaikki toisinaan
Mä luulen, että koko uhmaikä on enemmän tai vähemmän henkimaailman juttuja :flower:

 

[hohhoijaa]

Alle 5-vuotiaalla ei ole uhmaa, siis sellaista että lapsi tietoisesti haluaisi vastustaan vanhempiaan. Kyse on jostain muusta. Lapsi voi kyllä kiukutella harmista tai väärinkäsitysten vuoksi tai harjoitellakseen omaa tahtomista, nälän tai väsymyksen vuoksi

Huoh. Tämä nimenomaisesti on sitä ns. uhmaikää! Myös kasvatustieteellisessä kirjallisuudessa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Äijä on yli 50 v. ja vieläkin uhmaa...

 

[vieras]

Ei näytä loppuvan, meillä on 6-vuotias poika välillä ihan mahdoton, uhma senkun pahenee kun lapsi kasvaa....

 

[lena]

Jaa.kai se on sitten yksilöllistä.Meillä on nyt neiti 3v4kk mitä mainioin tapaus - ihan nautin hänen kanssaan olemisesta. Kaikki tuntuu sujuvan ja on mitä ihaninta seuraa juttuineen ja mielikuvitusleikkeineen. Tasan 2veenä oli lyhyt sellanen vaihe jolloin kiukutteli pukemisten ja syömisten kanssa,mutta se ei kauaa kestäny - loppui oikeestaan siihen kun oppi itse pukemaan kaikki vaatteet päälleen kunnolla. Hyvä näin koska vajaan vuoden ikäinen pikkutuholainen kyllä työllistää äitiä ihan kiitettävästi!

 

[Ultramariini]

Sitä odotelessa. Pienen lapsen uhma on uuvuttavaa, mutta sitä on itseni ollut helpompi sietää, kuin sitten tuollaisten 7-9v. tyttöjen kaikkitietävää ja jo niin monta asiaa kyseenalaistavan, sanansäilää jo sivaltaen heiluttelevan uhmaa. :/

 

[Nicodemus]

Voi kuulkaa. Se uhma on teidän päänne sisällä. Lapset käyttäytyvät juuri niin hyvin kuin mitä aikuisilta ovat oppineet. Kannattaisko löytää uusia toimintatapoja? Ei lapsen käytös ole jostain teidän suhteen ulkopuolelta revittyä, vaan kertoo siitä, miten hyvin teillä menee. Jos on paljon uhmaa, niin suosittelisin miettimään mikä oikeasti on tärkeätä; se, että te olette onnellisia vai se, että sinä olet oikeassa?

 

[he]

Riippunee lapsesta aika paljon. Mulla on sellainen jonka kanssa voisin naivisti kuvitella, että uhmaa ei ole olemassakaan (olenpa hieno äiti) ja sitten mulla on toinen, jonka kanssa se todellakin on ja pahenee vaan... (mutta koska olen niin pirun hieno äiti, niin en valita)

 

[Ultramariini]

Voi kuulkaa. Se uhma on teidän päänne sisällä. Lapset käyttäytyvät juuri niin hyvin kuin mitä aikuisilta ovat oppineet. Kannattaisko löytää uusia toimintatapoja? Ei lapsen käytös ole jostain teidän suhteen ulkopuolelta revittyä, vaan kertoo siitä, miten hyvin teillä menee. Jos on paljon uhmaa, niin suosittelisin miettimään mikä oikeasti on tärkeätä; se, että te olette onnellisia vai se, että sinä olet oikeassa?

ahaa.

 

[vierailija]

Alle 5-vuotiaalla ei ole uhmaa, siis sellaista että lapsi tietoisesti haluaisi vastustaan vanhempiaan. Kyse on jostain muusta. Lapsi voi kyllä kiukutella harmista tai väärinkäsitysten vuoksi tai harjoitellakseen omaa tahtomista, nälän tai väsymyksen vuoksi, mutta vasta isompi lapsi uhmaa tarkoituksella käskyjä ja sääntöjä. Ilmeisesti et löydä oikeaa tapaa käsitellä lasta.

Paskapuhetta...

 

[m1es]

Otsikon asenteesta päätellen ap:n uhmaikä ei ole vieläkään loppunut.

 

[vierailija outo]

Niin no. Meillä on 7v ja 2,5v. Eka oli kuin ajatus ja on vieläkin, mut toki kokeilee siipiään nyt kun tuntee olevansa jo "niin iso". Toka on temperamenttinen hulikaani, mutta ei meillä paljoa kiukutella. Uhmaamisesta suurin osa on ympäristönkin aiheuttamaa. Mun mielestä. Naapurin lapsia kun katsoo niin ne karjuu ja huutaa ja makaa maassa ja itkee. Äidit vieressä siunailee kun on niin kaamee uhma päällä. Tätä itkupotkua on edeltänyt joko a) vanhemman jatkuva älylaitteen tuijotus leikkiksellä, b) keskittyminen juttelemaan vain muiden aikuisten kanssa, saatesanoin "odota hetki, odota nyt hetki, hei odota nyt" kun lapsi pyytää päästä keinumaan c) se, että siunaillaan kun lapsi ei nukkunut päikkäreitä tänäänkään, koska aikataulu ei antanut myöden, d) terveellinen välipala on korvattu donitseilla ja pillimehulla, e) kotona ei järjestetä mitään tekemistä lapselle "leikkiköön leluillaan" "voi *ittu, taas se tyhjentää tuota keittiön roskiskaappia" huudetaan ei:tä joka väliin ja sylin/yhteisen leikkihetken järjestäminen on aivan liian aikaavievää kun on ne pyykit ja tiskit ja ruoka tehtävänä ja ne facen päivityksetkin, f) illalla uhmataan yöpuvun pukemista ja koko nukkumaan menoa kun vanhemmilla on niin kiire oman tv-ajan pariin, että käskytetään lapsi vaatteiden vaihtoon ja äkkiä nyt ja kiire ja hoppu ja sänkyyn g) aamulla sama kuin edellä, h) kaupassa "annetaan huutaa vaan, kyllä maailmaan ääntä mahtuu" ja kyse on vain siitä ettei vanhemman periaate anna myöden 2,5 veen pitää kurkkua kädessään kärryissä kun sen paikka nyt vaan sattuu olemaan muiden ruokien seassa alhaalla tai 2vee vois vaikka vähän näykätä sitä kelmua, ai kauheeta. Tai ei anneta painaa puntarin nappia, kun ei nyt vain jaksais kun itsellä siihen menee 1sek ja lapsella 5..

Voin toki olla väärässäkin. Huom!
Ja kyllä meilläkin kiukutaan ja itketään ja uhmataan, mutta voisin mä siitä tuolle uhmikselle vaikeempaakin tehdä, paaaaljon vaikeempaa ja itselleni myös. Ps. Raivariin yltynyt pettymys on hyvä päästä itkemään aikuisen syliin.

Olen puhunut. Tänks!

 

[vierailija]

Niin no. Meillä on 7v ja 2,5v. Eka oli kuin ajatus ja on vieläkin, mut toki kokeilee siipiään nyt kun tuntee olevansa jo "niin iso". Toka on temperamenttinen hulikaani, mutta ei meillä paljoa kiukutella. Uhmaamisesta suurin osa on ympäristönkin aiheuttamaa. Mun mielestä. Naapurin lapsia kun katsoo niin ne karjuu ja huutaa ja makaa maassa ja itkee. Äidit vieressä siunailee kun on niin kaamee uhma päällä. Tätä itkupotkua on edeltänyt joko a) vanhemman jatkuva älylaitteen tuijotus leikkiksellä, b) keskittyminen juttelemaan vain muiden aikuisten kanssa, saatesanoin "odota hetki, odota nyt hetki, hei odota nyt" kun lapsi pyytää päästä keinumaan c) se, että siunaillaan kun lapsi ei nukkunut päikkäreitä tänäänkään, koska aikataulu ei antanut myöden, d) terveellinen välipala on korvattu donitseilla ja pillimehulla, e) kotona ei järjestetä mitään tekemistä lapselle "leikkiköön leluillaan" "voi *ittu, taas se tyhjentää tuota keittiön roskiskaappia" huudetaan ei:tä joka väliin ja sylin/yhteisen leikkihetken järjestäminen on aivan liian aikaavievää kun on ne pyykit ja tiskit ja ruoka tehtävänä ja ne facen päivityksetkin, f) illalla uhmataan yöpuvun pukemista ja koko nukkumaan menoa kun vanhemmilla on niin kiire oman tv-ajan pariin, että käskytetään lapsi vaatteiden vaihtoon ja äkkiä nyt ja kiire ja hoppu ja sänkyyn g) aamulla sama kuin edellä, h) kaupassa "annetaan huutaa vaan, kyllä maailmaan ääntä mahtuu" ja kyse on vain siitä ettei vanhemman periaate anna myöden 2,5 veen pitää kurkkua kädessään kärryissä kun sen paikka nyt vaan sattuu olemaan muiden ruokien seassa alhaalla tai 2vee vois vaikka vähän näykätä sitä kelmua, ai kauheeta. Tai ei anneta painaa puntarin nappia, kun ei nyt vain jaksais kun itsellä siihen menee 1sek ja lapsella 5..

Voin toki olla väärässäkin. Huom!
Ja kyllä meilläkin kiukutaan ja itketään ja uhmataan, mutta voisin mä siitä tuolle uhmikselle vaikeempaakin tehdä, paaaaljon vaikeempaa ja itselleni myös. Ps. Raivariin yltynyt pettymys on hyvä päästä itkemään aikuisen syliin.

Olen puhunut. Tänks!

Hei, ehkä yks parhaista pitkään aikaan palstalla. Osu ja uppos, ainakin omaan elämään. Taitaa olla tällä mammalla ainakin aika katsoa peiliin. Kokeilin meinaa tänään tätä, että muutan omaa käytöstä ja asennetta juuri tän vastauksen pohjalta. Sanoisinko että on ollut aika leppoisa meininki kotona.

 

[vierailija]

Alle 5-vuotiaalla ei ole uhmaa, siis sellaista että lapsi tietoisesti haluaisi vastustaan vanhempiaan. Kyse on jostain muusta. Lapsi voi kyllä kiukutella harmista tai väärinkäsitysten vuoksi tai harjoitellakseen omaa tahtomista, nälän tai väsymyksen vuoksi, mutta vasta isompi lapsi uhmaa tarkoituksella käskyjä ja sääntöjä. Ilmeisesti et löydä oikeaa tapaa käsitellä lasta.

Uhma ikä alkaa 2v iässä

 

[vierailija]

Otsikon asenteesta päätellen ap:n uhmaikä ei ole vieläkään loppunut.

tai väärä diagnoosi?

Uusista antikoagulanteista liian ruusuinen kuva?

Fimean ylilääkäri muistuttaa, että uuteen lääkkeeseen pitää perehtyä hyvin ennen kuin sitä määrää.

www.laakarilehti.fi