Milloin on yrittänyt tarpeeksi?

[Väsynyt]

Hei kaikki.
Olen seurustellut avomieheni kanssa reilun kaksi vuotta ja tästä ajasta puoli vuotta ollaan asuttu samassa asunnossa. Suhteemme on ollut rakkautta ensi silmäyksellä ja kaikki asiat on tuntunut osuvan hyvin yksiin kunnes...
Oikeestaan en edes tiedä, mitä on tapahtunut: aloitin koulun, mieheni on tehnyt pitkään töitä ilman lomia ja on hyvin väsynyt, ehkä jonkinlainen "itsenäistymis vaihe" on päässyt yllättämään meidät.. en tiedä. Joka tapauksessa parisuhde on mennyt älyttömäksi riitelyksi ja itkemiseksi. Näen, ettei miehelläni ole hyvä olla, ja tiedän ettei itsellänikään ole. Olemme molemmat vielä nuoria ja näin jälkeenpäin ajateltuna yhteen muutto ei ollut viisas ratkasu. Haluamme molemmat kuitenkin saada suhteemme toimimaan taas, mutta voimat on ihan lopussa. Hän ei jaksa enää keskustella ja minä tunnen itseni ilmaksi. Voiko yhteistä "säveltä" enää löytää tai lähinnä onko sitä järkeä etsiä? Mistä tietää, että on yrittänyt kaikkensa? En haluaisi satuttaa häntä turhaan, enkö itsenikään takia jaksa enää hakata päätäni seinään. Mistä ratkasu?

 

[Voimia teille!]

Kuulostaapa tutulta. Jouduimme siippani kanssa tismalleen samaan tilanteeseen. Muutimme tosin yhteen vasta noin kolme kuukautta sitten ja mopo karkasi täysin käsistä, vaikka olimme muuten seurustelleen jo vuosia. Kaksi ja puoli viikkoa sitten mies ilmoitti, ettei jaksa enää. Muutin takaisin vanhaan asuntooni, joka oli vielä onneksi mahdollista.

Lopulta en tiedä, mikä katkaisi kamelin selän. Ihan onnettomista asioista tuli riitaa, en olisi saanut katsoa telkkaa tai olin kuulemma ollut tyly puhelimessa. Vastaavasti itse koin uhkaavaksi monet miehen komennot ja olin valmis "taistelemaan" oikeuksistani - varsinkin kun olin joutunut muuttamaan hänen asuntoonsa.

Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt osata olla kypsempi. Höpötin kyllä riidan aikana toiselle etten halua riidellä ja yritin sopia. En vain osannut tehdä sitä oikealla tavalla. Auttaisiko teitä, jos hieman seesteisempänä hetkenä yrittäisi sanoa toiselle, miten rakas toinen on tai sopia pelisäännöistä, kuinka riita lopetetaan? Me emme tässä onnistuneet, mutta jos pelastusta on niin se löytyy ehkän tuota kautta.

Ennen kaikkea kannattaa kysyä itseltään, mitä on valmis kestämään. Alku voi olla hankalaa, mutta elämässä tulee vieläkin vaikeampia hetkiä. Onko tämä se tapa, jolla haluatte elämänne tyrskyt käydä läpi. Samalla kannattaa miettiä, kuinka paljon rakastaa toista. Jos ihan oikeasti rakastaa, pystyy voittamaan vaikeudet. Ja oikeasti, aina kannattaa keskustella. Jos toinen ei jaksa heti, voi odottaa vähän aikaa ja yrittää uudelleen. Liian pian ei kannata luovuttaa.

 

[mies]

Kuulostaa tosi huonolta, jos yhteiselo on tuollaista. "väsynyt" kuulostat todella fiksulta ja analysoit tilannettanne hyvin. Vielä lopuksi kysyit onko järkeä jatkaa. Tämä on vain minun mielipide: ennuste on huono.

Jos on paljon erimielisyyksiä, niin ne on pakko ratkaista. Helposti vain ne ratkaistaan siten, että toinen antaa periksi, mutta se ei ole oikea ratkaisu. Molempien pitää tulla vastaan ja ymmärtää toisiaan. Mutta siltikin jää jokin perustavaa laatua oleva erilaisuus, joka luo näitä vastakkainasetteluita ehkä myöhemminkin.