Millaisia suomalaiset ovat?

[Ollako vai eikö olla]

Olen asunut ulkomailla monta vuotta. Kulttuurinen ympäristöni muuttui niin nuorena, että en oikeastaan tunne itseäni enää edes suomalaiseksi, vaikka puhunkin suomea toisena äidinkielenä ja vietän aika paljon aikaa Suomessa. Minun on kuitenkin vaikea kommunikoida suomalaisten kanssa ja suomalaiset tuntuvat jotenkin hyvin etäisiltä.

Joskus minusta tuntuu siltä, että suomalaiset ovat kauhean jäykkiä ja asiallisia, melkein niin kuin suomalaisilla olisi jokin ohjekirja, jonka mukaan aina eletään tilanteessa kuin tilanteessa eikä siitä poiketa. Suomalaiset eivät tunnu kovin spontaaneilta. Kaikki on tarkasti aikataulutettu, ja kaikkeen on lomake, vuoronumero ja säännöt. Toisaalta esimerkiksi työpaikoilla ja kouluissa ei ole juurikaan hierarkiaa ja teitittely on aika harvinaista, joten siinä mielessä suomalaiset ovat rentoja. On myös kai ihan sopivaa, että eri asemassa olevat henkilöt samalta työpaikalta ovat ystäviä keskenään vapaa-ajalla. Suomessa ei myöskään ole tapana käyttää pukua monellakaan työpaikalla, ja työkavereita kutsutaan etunimellä, myös pomoa.

Toisinaan minusta tuntuu, että kun suomalaiset juttelevat, he eivät tunnu puhuvan mistään, mutta samalla he kuitenkin tuntuvat puhuvan jostain. En vain ymmärrä mistä. Tuntuu myös, että on aika paljon aiheita, joista ei oikeastaan puhuta tai kysytä jos toinen osapuoli ei tuo asiaa esiin, esim. tunteet. Tunteita ei myöskään juuri näytetä. Toisaalta suomalaiset ovat joissain asioissa minun näkökulmastani katsottuna järkyttävän suorasukaisia, joskus suorastaan epäkohteliaita. Usein ihmiset täällä ilmaiset mielipiteensä ilman mitään valmistautumista aiheeseen, vaan sanovat vain heti itse asian, mikä on myös minusta outoa.

Minä en tiedä mistä Suomessa saa puhua ja miten, minä en tiedä millaisia suomalaiset ihmiset ovat, minä en ymmärrä mitä he tarkoittavat kun he sanovat jotain. Minusta tuntuu, että ymmärryksen puute on molemminpuolinen, sillä minä tunnen itseni täällä aika ulkopuoliseksi. Usein myös tuntuu siltä, että sanon jotain "sopimatonta" tai en osaa reagoida oikein tilanteisiin. Kertokaa siis minulle millaisia suomalaiset ovat? Miten minä voin oppia ymmärtämään heitä? Mitä Suomessa saa tehdä ja mitä ei? Millaiset ovat suomalaiset sosiaalisen kanssakäymisen kirjoittamattomat säännöt?

 

[Non compos mentis]

Minä olen autisti, enkä osaa vastata.

 

["Sofia"]

Hyvin kuvailtu. Lisäksi suomalaiset ovat kaman hitaita (liikkuvat jähmeästi, hidasälyisiä, puhuvat verkkaisesti ja usein ilmeetkin toljottavia) kuin hidastetussa filmissä. Kamalaa kuunnella jonkun loputonta jaarittelua ilman sisältöä ja tuleekin säännöllisesti puhuttua päälle (kamala virhe Suomessa)

 

["Sofia"]

Siis KAMALAN

 

["vieras"]

En minäkään tiedä minkälaisia suomalaiset ovat.
Mulla on ADHD, en osaa vastata. Suuri osa toimittaa ihan typeriä juttuja, käyttää keskustellessaan kiertoilmauksia, keskustelee asioista jotka ovat (mun mielestä) täysin mitäänsanomattoman tylsiä, ei halua keskustella (mun mielestä) mielenkiintoisista asioista.
Mutta en tiedä, päteekö tämä vaan suomalaisiin, vai ihmisiin yleensäkin.
Veikkaan jälkimmäistä.

 

[Ollako vai eikö olla]

[QUOTE="Sofia";23861964]Hyvin kuvailtu. Lisäksi suomalaiset ovat kaman hitaita (liikkuvat jähmeästi, hidasälyisiä, puhuvat verkkaisesti ja usein ilmeetkin toljottavia) kuin hidastetussa filmissä. Kamalaa kuunnella jonkun loputonta jaarittelua ilman sisältöä ja tuleekin säännöllisesti puhuttua päälle (kamala virhe Suomessa) [/QUOTE]

Eivät suomalaiset minusta ole hidasälyisiä, päinvastoin. Eikä minua haittaa se jos suomalaiset ovat hitaita, vaikka itse olenkin aika hyper. Minä en vain oikein saa yhteyttä suomalaisiin, mutta olen täällä aika paljon, joten olisi mukava jos voisin saada.

Minä muuten myös puhun päälle silloin tällöin, koska joskus unohdan, että se ei ole Suomessa tapana.

 

[----]

Mitkä ovat esimerkkejä näistä tylsistä ja käsittämättömistä aiheista, joista suomalaiset puhuvat?

Ja mitkä olisivat niitä kiinnostavia aiheita?

 

["Mr Karhu"]

Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

 

[MorbidMama]

No, kuten muidenkin maiden kansalaiset, meitä suomalaisia on niin erilaisia...itse en koe edustavani suomalaisuutta missään muodossa VAIKKA tiedänkin monessa suhteessa olevani stereotypinen suomalainen.
Suomalaisuudessa on monia piirteitä joita kammoan ja se tulee helposti esille matkaillessa..eli pidän maista missä kokee päinvastaista käytöstä ja kohtelua kuin Suomessa. Muutaman viikon takainen Lontoon-reissu oli taas valaiseva esimerkki siitä, miten elämässä voi käyttäytyä eri tavoin..miten erilailla ihmisiin suhtaudutaan muualla maailmassa. Ja vaikka kaikenlainen kohteliaisuus ei olisikaan sitä ainoaa oikeaa ja rehellistä kohteliaisuutta niin on se vaan helvetin paljon mukavampaa olla ihmisten kanssa tekemisissä kun on olemassa jonkainlainen keskusteluyhteys, postiivisessa mielessä!!!!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Minullakin on adhd ja vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa as-piirteiden vuoksi, enkä osaa vastata. Tai sitten vastaan väärään kysymykseen.

 

[näin]

Suomalainen on ehkä alkukankea, mutta kun hänet oppii tuntemaan, on hän mitä lämpimin ja hauskin ihminen, joka puhuu kuin papupata, eikä unohda ainakaan pienessä hiprakassa kertoa kuinka tärkeä olet.

 

["vieras"]

Olen asunut tässä kulttuurisessa ympäristössä aina ja silti tunnen oloni ulkopuoliseksi. Muualla uskallan olla vapaampi ja tunnen että voin hengittää.
En siis osaa vastata, koska en osaa itse olla suomalainen.

 

[MorbidMama]

Minullakin on adhd ja vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa as-piirteiden vuoksi, enkä osaa vastata. Tai sitten vastaan väärään kysymykseen.

Mitä ihmettä...eikö adhdlaiset ja autistiset voi vastata tähän suomalaisuutta koskevaan kysymykseen...mutta moniin muihin kylläkin. Minusta tuntuu, että te pakoilette nyt vastuuta esittämällä poliitikkoja.:xmas:

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Mitä ihmettä...eikö adhdlaiset ja autistiset voi vastata tähän suomalaisuutta koskevaan kysymykseen...mutta moniin muihin kylläkin. Minusta tuntuu, että te pakoilette nyt vastuuta esittämällä poliitikkoja.:xmas:

Nyt tulkitsen vain joko sanat, tilanteen, kehonkielen tai äänensävyn, mutta en ymmärrä kokonaisuutta ja vastaan ehkä tuuppaamalla sinut kumoon ja ihmettelen myöhemmin, miksi suutuit. :saint:

 

[MorbidMama]

Nyt tulkitsen vain joko sanat, tilanteen, kehonkielen tai äänensävyn, mutta en ymmärrä kokonaisuutta ja vastaan ehkä tuuppaamalla sinut kumoon ja ihmettelen myöhemmin, miksi suutuit. :saint:

Vice versa. Mutta eikö tähän ole yhtä helppo vastata kuin ihan mihin tahansa asiaan????

 

["vieras"]

Ah, minäkin taidan olla adhdlainen enkä suomalainen.

 

[Ollako vai eikö olla]

No, kuten muidenkin maiden kansalaiset, meitä suomalaisia on niin erilaisia...itse en koe edustavani suomalaisuutta missään muodossa VAIKKA tiedänkin monessa suhteessa olevani stereotypinen suomalainen.
Suomalaisuudessa on monia piirteitä joita kammoan ja se tulee helposti esille matkaillessa..eli pidän maista missä kokee päinvastaista käytöstä ja kohtelua kuin Suomessa. Muutaman viikon takainen Lontoon-reissu oli taas valaiseva esimerkki siitä, miten elämässä voi käyttäytyä eri tavoin..miten erilailla ihmisiin suhtaudutaan muualla maailmassa. Ja vaikka kaikenlainen kohteliaisuus ei olisikaan sitä ainoaa oikeaa ja rehellistä kohteliaisuutta niin on se vaan helvetin paljon mukavampaa olla ihmisten kanssa tekemisissä kun on olemassa jonkainlainen keskusteluyhteys, postiivisessa mielessä!!!!

Toki suomalaisissa on paljon erilaisia ihmisiä, mutta toisaalta suomalaisessa kulttuurissa, kuten kaikissa muissakin, on myös asioita, jotka ovat yhteisiä suurelle osalle kansaa, esimerkiksi useimmat oppivat jo pienenä sosiaalisen kanssakäymisen kirjoittamattomat säännöt sen mukaan missä kulttuurissa asuvat. Ne sitten vahvistuvat ajan kanssa.

Lontoo on muuten hieno kaupunki - ja sattuukin olemaan juuri siinä kulttuuripiirissä, jossa tunnen oloni kotoisaksi, eli anglosaksisessa kulttuuripiirissä.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Vice versa. Mutta eikö tähän ole yhtä helppo vastata kuin ihan mihin tahansa asiaan????

On. Ja ei ole.

Jos tuntisin itseni ns. keskivertokansalaiseksi ja tavalliseksi suomalaiseksi, voisin vastata omasta puolestani. Mutta kun ei... En ole oppinut ihmiskunnasta sen vertaa, että pystyisin analysoimaan eri kansallisuuksien tyypillisiä tapoja tai luonteita.

Mutta yritin olla kohtelias ja ylläpitää keskustelua.

 

[MorbidMama]

[QUOTE="vieras";23862217]Olen asunut tässä kulttuurisessa ympäristössä aina ja silti tunnen oloni ulkopuoliseksi. Muualla uskallan olla vapaampi ja tunnen että voin hengittää.
En siis osaa vastata, koska en osaa itse olla suomalainen.[/QUOTE]

Sama fiilis mullakin aina muualla, mutta johtuisko (ainakin omalla kohdallani ) siitä, että matkatessa ei vastuu eivätkä rutiinit paina???? En tiedä..?

 

["vieras"]

Mitä ihmettä...eikö adhdlaiset ja autistiset voi vastata tähän suomalaisuutta koskevaan kysymykseen...mutta moniin muihin kylläkin. Minusta tuntuu, että te pakoilette nyt vastuuta esittämällä poliitikkoja.:xmas:

No, ainakin yritin Mä tulen yhtä hyvin ja yhtä huonosti toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Jotkut ymmärtävät mua ja mä niitä, niitten kanssa saan luotua jopa ystävyyssuhteita.
Yleensä ne ovat hyvin samankaltaisia kuin itsekin olen.
Tajuavat sellaisia asioita, että jos jutellaan että tavataan maanantaina. Jompikumpi laittaa sitten tekstarin, että mä nukun nyt tän päivän. Tai ei huvita, katellaan. Se sopii hyvin.
Ihmiset ei yleensä tajua tällaista.

 

[Jehnny Tightlips]

Suomalainen on ehkä alkukankea, mutta kun hänet oppii tuntemaan, on hän mitä lämpimin ja hauskin ihminen, joka puhuu kuin papupata, eikä unohda ainakaan pienessä hiprakassa kertoa kuinka tärkeä olet.

Tässä on asiaa. Lisäksi tulee muistaa, että jatkuvasti hymyilevä suomalainen (ulkomaalaiset saavat tätä ehkä vähän anteeksi) on äärettömän epäilyttävä.

 

[Jonseredille]

Nyt tulkitsen vain joko sanat, tilanteen, kehonkielen tai äänensävyn, mutta en ymmärrä kokonaisuutta ja vastaan ehkä tuuppaamalla sinut kumoon ja ihmettelen myöhemmin, miksi suutuit. :saint:

Onko Jonsered sussa MITÄÄN muuta, kuin että olet addi ja autisti ja jotenkin vaan niin ERILAINEN? Tunnetko sä itseäsi minkään muun kautta kuin sun "erikoispiirteiden"? Mä en näe sussa enää vuosien palstailun jälkeen kuin erikoisuutta tavoittelevan huomionhakuisen ylpeän sairaan, josta on hienoa omata jotain, mitä ei kaikilla ole.

Kyllästyttää.

 

[ei ikinä "täysin" suomalainen]

Toki suomalaisissa on paljon erilaisia ihmisiä, mutta toisaalta suomalaisessa kulttuurissa, kuten kaikissa muissakin, on myös asioita, jotka ovat yhteisiä suurelle osalle kansaa, esimerkiksi useimmat oppivat jo pienenä sosiaalisen kanssakäymisen kirjoittamattomat säännöt sen mukaan missä kulttuurissa asuvat. Ne sitten vahvistuvat ajan kanssa.

Lontoo on muuten hieno kaupunki - ja sattuukin olemaan juuri siinä kulttuuripiirissä, jossa tunnen oloni kotoisaksi, eli anglosaksisessa kulttuuripiirissä.

tuota miksi haluat tietää suomalaisista? oletko siis muuttamassa takaisin? itselläni hiukka sama tausta, tosin nyt olen taas asunut suomessa jo jonkun vuoden, ja muualle meinaan lähteä, kunhan oikea hetki koittaa.

joten: jos sun ei ole pakko tulla suomeen, jää vaan lontooseen, sinne minäkin muuttaisin.

 

[MorbidMama]

On. Ja ei ole.

Jos tuntisin itseni ns. keskivertokansalaiseksi ja tavalliseksi suomalaiseksi, voisin vastata omasta puolestani. Mutta kun ei... En ole oppinut ihmiskunnasta sen vertaa, että pystyisin analysoimaan eri kansallisuuksien tyypillisiä tapoja tai luonteita.

Mutta yritin olla kohtelias ja ylläpitää keskustelua.

Mutta olethan sä...analysoinut kulttuurisia erityispiirteitä, jos en nyt aivan väärin muista. Mutta toisaalta, eihän se tietenkään ole tän keskustelun pointti joten sori kun johdin väärille urille. En mäkään mikään suomalaisuuden erityistuntija ole..se on jotenkin sellaista, se suomalaisuus, jota ei voi niin vaan pukea sanoiksi vaan sen jotenkin tuntee..selkäytimessä.
Kun olen muualla en koe olevani tippaakaan suomalainen. Entä Suomessa sitten...noh, kenties vielä vähemmän...

 

[Ollako vai eikö olla]

Sama fiilis mullakin aina muualla, mutta johtuisko (ainakin omalla kohdallani ) siitä, että matkatessa ei vastuu eivätkä rutiinit paina???? En tiedä..?

Minusta tässä on perää. Matkailen melko paljon ja minusta tuntuu joskus tältä - varsinkin jos kotona odottaa stressi, kuten hankalia ihmissuhteita, työongelmia, laskuja... Matkalla voi unohtaa kaikki sellaiset asiat, ja se helpottaa oloa kummasti. Matkalla voi myöskin varmaan helpommin tehdä sellaista, mitä ei tavallisesti tekisi, esimerkiksi sen vuoksi, että pelkää mitä muut sanovat. Sekin varmaan rentouttaa oloa.