Q
q
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Millenia:Alkuperäinen kirjoittaja chef:Millenia: multa mies otti ja lähti kävelemään, kun olin kolmannella kuulla raskaana. Hän ei soittanut KERTAAKAAN perään...tai no soitti hän kerran. Haukkui mut huoraksi ja ilmoitti ettei lapsi ole hänen ja jos on, niin tein sen vaan siksi että saan hältä elarit.
Hän näki minut vahingossa ohimennen 2 viikkoa ennen vauvan syntymää ja soitti mulle 2 viikkoa vauvaun syntymän jälkeen. Tuolloin hällä oli asiana se, että hän haluaa tavata lasta. Ja tietenkin suostuin, koska kyseessä oli sentään lapsen isä.
Mulla ei ole mitään negatiivista fibaa sen suhteen, että herra ei mun tai muksun perään soitellut silloin, kun lapsi oli vielä mahassa, joten mä nyt edelleen (oman kokemukseni kautta) olen sillä linjalla, että lasta pitää ensisijaisesti ajatella ja isä pitää lapsen elämään päästää mukaan.
Kyllähän sillä miehellä on siinä sitten mahdollisuus näyttää useamman viikon ja jopa kuukauden ajan onko hänestä lapselle isäksi. Jos ei ole, niin sitten äiti voi vaatia yksinhuoltajuuden mutta ei hertiilaijaa kellään ole oikeus tuomita toista ETUKÄTEEN sen perusteella, ettei kiinnostus riittänyt vielä syntymättömään lapseen.
Aika harvinainen tapaus olet kyllä jos et yhtään kanna katkeria tunteita. Mutta en ymmärrä mitä tämä jankkaaminen tapaamisesta taas on, kun ap eikä kukaan muukaan ole niitä tapaamisia kieltämässä. Miksi sen miehen tulisi saada huoltajuus, miksei se tapaaminen riitä? Millä tapaa se on etukäteen tuomittu jos alkuun annetaan kuitenkin äidille yksinhuoltajuus kun tähän mennessä äiti on yksinhuoltaja ollutkin. Isä saa kuitenkin lasta tavata ja myöhemmin sen huoltajuudenkin voisi muuttaa. Mielestäni asia olisi järkevämpi näin päin, eikä niin että lapsen oikeudet luovutetaan suorilta isälle, jota lapsi ei ole aikaisemmin yhtään kiinnostanut.
Käsittääkseni jos äidillä on yksinhuoltajuus niin isä ei saisi tehdä esim. lapsen kouluun tai terveyteen liittyviä päätöksiä, ym. tärkeää ja mahdollisesti vaarallistakin asiaa. Minusta tuntuu oudolta, että riidoissa oleville ihmisille annettaisiin yhteishuoltajuus, jotta voivat sitten tehdä kiusaa toisilleen lapsen kautta (eivät kaikki tietenkään tee). Jos ei lasta voida hoitaa sovussa, niin eikö ideaalitilanne olisi varsinaisen vanhemman yksinhuoltajuus ja toiselle tapaamisoikeudet tarpeen mukaan.
Mutta sinä puhut kokoajan äidin oikeuksista määrätä isää. Vaikka he ovatkin riidoissa keskenään lapsella on oikeus tavata kumpaakin vanhempaa säännöllisesti. Näissä lasta koskevissa asioissa on lakeja jotka on säädetty juuri niin, että ne suojelisivat lasta vanhemmilta jotka juuri hirmuisella määräysvallalla haluavat sapotoida toista yhtä hyvää vanhempaa tapaamasta tai viettämästä aikaa lasten tai lapsen kanssa. Näissä laki pykälissä vanhemmat ovat siis samanveroisia.