Millaiset naiset jäävät yksin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksi sellainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Eikö scarlettilla ole lapsia?

No on lapsi ja ihan suhteessa yhdessä päätettiin tehdä lapsi. Että silleen. Ja ennen kuin kukaan soittaa suutaan niin mä olin se joka jätti. Ei ole ollut mun painosta kiinni parisuhteen saaminen. Tyhmä en ole, en vain nuole toisten perseitä tällä palstalla ja sekös ärsyttää.
 
[QUOTE="vieras";22707999]En tiiä, ite oon just semmonen jol ei rakkaussuhteet kestä juuri alkua pidemmälle. Miehet ovat "kehuneet" hiljaiseksi, ujoksi ja OMITUISEKSI :D Lisäksi mulla on valtava sitoutumiskammo, rupee ahistaan. Ahistaa jo nytkin kun mietin, et jos sitä oikeesti löytäs jonku jolle kelepaa. Täytyy vain yrittää löytää joku yhtä omituinen ja semmonen joka kestää hiljaistakin seuraa ja joka kaipaa kans omaa tilaa. Tylsää olla niin ujo. Tylsää olla tämmönen. Ehkä mun ei edes kannata yrittää parisuhdetta, vaan etsiä jotain muuta. Mut en kyl haluis joutua yksinäiseksi vanhukseksi :([/QUOTE]

Tsemppiä toiselta samanlaiselta. Joka on löytänyt oman hiljaisen, ujon ja vähän omituisen "prinssinsä", jolla hänelläkin parisuhteet olivat ennen minua jääneet lyhyeen. No, meillä kahdella on kuitenkin ihanaa yhdessä vaikkei muiden kanssa aiemmin oikein sujunutkaan. <3
 
En tiedä, itse en tunne ainuttakaan. Sinkkuja tunnen kyllä, mutta en täysin "suhteettomia". Meikäläinenkin, joka lähes pakoillut suhteita, on nyt näköjään sen homman edessä, että sellainen kuitenkin olisi nupullaan.
 
Oman tuttavapiirini perusteella sanoisin, että sinkkuina ovat iäkkäämmistä naisista ne, jotka aivan kamalasti tahtoisivat parisuhteeseen ja jotka hyvin herkästi päätyvät useiden ukkomiesten rakastajattariksi. Kyse ei siis ole siitä, etteivätkö he saisi miehiä kiinnostumaan itsestään vaan jotenkin he kiinnostuvat vääristä miehistä ja jäävät kuvioihin liian pitkäksi aikaa ennen kuin siirtyvät eteenpäin - vain päätyäkseen samaan tilanteeseen jonkun toisen kanssa.
 
[QUOTE="mä";22707465]Kuulunkohan tähän, kun yksin "jääminen" on täysin oma valinta? En halua elää parisuhteessa, en nauti siitä ja tunnen vain ahdistusta seurustellessani. Yksin ollessa nautin elämästä enkä koe, että minulta puuttuisi mitään, päinvastoin. Olen onnellinen yksin. Ennen kuin tämän tiedostin ja itselleni myönsin, kuuluin tuohon "mikään ei kelpaa ja kaikissa on jotain vikaa"-ryhmään.

Muut tosin tuntuvat kärsivän tästä valinnastani ja osa varmaan pohtii, miksi elän yksin, mutta eivät kysy suoraan.[/QUOTE]

Entäs seksi? Harrastatko paljon yhdenillan suhteita, vai etkö kaipaa toisen ihmisen seksuaalista läheisyyttä?
 
sellaiset jää yksin jotka odottaa Sitä Oikeaa eikä kukaan mies tunnu olevan tarpeeksi hyvä

...paitsi sitten kun Se Oikea (tosin ehkä hieman erilaisena, kuin hänet oli kuvitellut) oikeasti sattuu kohdalle ja vie jalat alta, niinkuin monelle nirsoilijalle mun tuttavapiirissä on käynyt. :)

Ei sitoutumiskammoa oikeasti ole olemassakaan. On vain ihmisiä, jotka eivät sitten lopulta sovi yhteen. Jos joku mies ei tunnu olevan tarpeeksi hyvä, niin sit ei vaan tunnu. Voi löytyä joku, joka ei objektiivisesti arvioiden ole yhtään kummoisempi, mutta tulee silti se tunne, että tämän ihmisen haluan ja se tunne jyrää ne puutteet, joita ilman tätä tunnetta olisi kuvitellut suhteen esteiksi.

Ne, joille kelpaa suunnilleen kuka tahansa, kyllä saattavat päästä helposti suhteisiin, mutta ei niiden suhteet sitten taas kestä.
 
[QUOTE="vieras";22708513]...paitsi sitten kun Se Oikea (tosin ehkä hieman erilaisena, kuin hänet oli kuvitellut) oikeasti sattuu kohdalle ja vie jalat alta, niinkuin monelle nirsoilijalle mun tuttavapiirissä on käynyt. :)

Ei sitoutumiskammoa oikeasti ole olemassakaan. On vain ihmisiä, jotka eivät sitten lopulta sovi yhteen. Jos joku mies ei tunnu olevan tarpeeksi hyvä, niin sit ei vaan tunnu. Voi löytyä joku, joka ei objektiivisesti arvioiden ole yhtään kummoisempi, mutta tulee silti se tunne, että tämän ihmisen haluan ja se tunne jyrää ne puutteet, joita ilman tätä tunnetta olisi kuvitellut suhteen esteiksi.

Ne, joille kelpaa suunnilleen kuka tahansa, kyllä saattavat päästä helposti suhteisiin, mutta ei niiden suhteet sitten taas kestä.[/QUOTE]

Mikäs 22v einstein tämän kirjotti.
Kuule kyllä on sitoutumiskammoa, jos sillä tarkotetaan sitä ettei halua elää parisuhteessa saman katon alla yhtään kenenkään kanssa. NI PERKELE.
 
[QUOTE="vieras";22708513]...paitsi sitten kun Se Oikea (tosin ehkä hieman erilaisena, kuin hänet oli kuvitellut) oikeasti sattuu kohdalle ja vie jalat alta, niinkuin monelle nirsoilijalle mun tuttavapiirissä on käynyt. :)

Ei sitoutumiskammoa oikeasti ole olemassakaan. On vain ihmisiä, jotka eivät sitten lopulta sovi yhteen. Jos joku mies ei tunnu olevan tarpeeksi hyvä, niin sit ei vaan tunnu. Voi löytyä joku, joka ei objektiivisesti arvioiden ole yhtään kummoisempi, mutta tulee silti se tunne, että tämän ihmisen haluan ja se tunne jyrää ne puutteet, joita ilman tätä tunnetta olisi kuvitellut suhteen esteiksi.

Ne, joille kelpaa suunnilleen kuka tahansa, kyllä saattavat päästä helposti suhteisiin, mutta ei niiden suhteet sitten taas kestä.[/QUOTE]

En ymmärrä. Miten niin sitoutumiskammoa ei ole oikeasti olemassa? Ei ole olemassa mitään Mr. Oikeita vaan on vain ihmisiä, jotka joko päätyvät sattuman oikusta yhteen tai jotka sopivat enemmän tai vähemmän hyvin yhteen erinäisistä syistä.

Mutta sitoutumiskammoa voi tuntea aivan varmasti mikäli on nähnyt koko lapsuuden karmeita parisuhteita tai itse ollut vallankäytön kohteena. Silloin on oikeasti ennemmin yksin oman elämänsä herra kuin ottaa riskin saada riesakseen joku alistaja.
 
Entäs seksi? Harrastatko paljon yhdenillan suhteita, vai etkö kaipaa toisen ihmisen seksuaalista läheisyyttä?

Itse en harrasta yhdenillan suhteita, enkä varsinaisesti tarkoittanut aloituksellanikaan sellaisia, jotka niitä paljon harrastavat. Uskoisin, että jos harrastaa paljon yhdenillan suhteita ja erilaisia epäselviä "säätöjä", niin tuskin edes oikeasti haluaa oman miehen ja perheen. Eli siksi sellaiset ovat vähän kysymykseni ulkopuolella.
 
Sellaiset, joille ura on tärkeämpi ja kouluttautuvat korkeasti. Siinä tulee joko aika vastaan, ei yksinkertaisesti ole aikaa etsiä ketään tai pitää suhdetta yllä, tai sitten rima nousee liian korkealle, miehen pitäisi olla vielä korkeammin koulutettu jne. Vaaditaan vain parasta. Eli toisin sanoen snobit.

Itselläni on eräs kolmeakymmentä huiteleva (on vissiin ylikin 30 ) sukulaisnainen, jolla ei tiettävästi ole koskaan ollut miestä. Vanhempansa, varsinkin äitinsä, on kasvattanut hänet hyvin ylimieliseksi snobiksi. Hän on todellista vanhapiika ainesta, kissoja on nyt jo muistaakseni 4 :D Ja hyvin sen luontoinen ihminen, että miehen täytyy olla komeuden ja muiden ulkoisten seikkojen lisäksi VÄHINTÄÄN lääkäri. Nainen itse ei ole mikään kauneuden perikuva, pitkä ja "romuluinen" ja hyvin miesmäinen. On opetettu liian hyvälle, luultavasti on elämänsä yksin.
 
Niin ja itellä usein ne suhteet menee plörinäksi myös siittä syystä kun mulle tulee tunne, etten oo tarpeeksi hyvä ja kaunis ja mukava sille miehelle jote olen tapaillut. Ja sit ku rupeen miettiin niitä vikoja, niin tulee tunne etten kyllä varmasti kelpaisi sukuunkaan.
 
[QUOTE="vieras";22708513]...paitsi sitten kun Se Oikea (tosin ehkä hieman erilaisena, kuin hänet oli kuvitellut) oikeasti sattuu kohdalle ja vie jalat alta, niinkuin monelle nirsoilijalle mun tuttavapiirissä on käynyt. :)

Ei sitoutumiskammoa oikeasti ole olemassakaan. On vain ihmisiä, jotka eivät sitten lopulta sovi yhteen. Jos joku mies ei tunnu olevan tarpeeksi hyvä, niin sit ei vaan tunnu. Voi löytyä joku, joka ei objektiivisesti arvioiden ole yhtään kummoisempi, mutta tulee silti se tunne, että tämän ihmisen haluan ja se tunne jyrää ne puutteet, joita ilman tätä tunnetta olisi kuvitellut suhteen esteiksi. [/QUOTE]

Miten nämä tuntemasi nirsoilijat ovat sitten ihan tyhjästä tavanneet "Sen Oikean"?
 
Tunnen hyvin naisen, joka on juuri ap:n kuvaileman kaltainen ja vastentahtoaan miehetön ja lapseton.
Oon kyllä miettinyt että lapsettomuus on hänelle se pahempi murhe.

Tää tyyppi on hyvin jääräpäinen, ei tee kompromisseja, näkee ongelmia kaikkialla, on pinttynyt omiin tapoihinsa, tahtoo vatvoa lopttomasti kaikkea...

Mutta jos noi edellämainitut jättää pois niin hän on reipas, hauska, sosiaalinen, menestynyt, auttavainen, rehellinen, viehättävä, luotettava...

Niin ja jäi mainitsematta että hän on paras ystävättäreni, tai siis yksi heistä :)
 
Viimeksi muokattu:
Tunnen hyvin naisen, joka on juuri ap:n kuvaileman kaltainen ja vastentahtoaan miehetön ja lapseton.
Oon kyllä miettinyt että lapsettomuus on hänelle se pahempi murhe.

Tää tyyppi on hyvin jääräpäinen, ei tee kompromisseja, näkee ongelmia kaikkialla, on pinttynyt omiin tapoihinsa, tahtoo vatvoa lopttomasti kaikkea...

Mutta jos noi edellämainitut jättää pois niin hän on reipas, hauska, sosiaalinen, menestynyt, auttavainen, rehellinen, viehättävä, luotettava...

Niin ja jäi mainitsematta että hän on paras ystävättäreni, tai siis yksi heistä

saakohan mikään tai millainenkaan mies näitä kompromissittomia naisia tekemään kompromisseja?
 

Yhteistyössä