Millaisen perheen olisit halunnut? Mitä sait?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Chala
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Chala

Aktiivinen jäsen
04.06.2008
15 887
1
36
Kuulosti pahalta.. Tarkoitan että millainen olisi unelmaperheesi ollut jos nyt haaveita mietitään, minkä ikäisenä ja montako lasta olisit saanut ja mitä sukupuolta? Onko toteutunut vai miten on perhe muodostunut todellisuudessa?

Mä olen alkanut (kauheeta) haaveilemaan kolmannesta ja vähän neljännestäkin tytöstä ja vielä alkanut ymmärtää miksi ihmiset haluaa iltatähtiäkin :D
 
Halusin 2 lasta ja sainkin :) Ajatuksena oli että oisin opiskellut ensin, mutta kohtalo päätti toisin. Oon sen verran nuori etten osaa vielä ajatella iltatähtiä tai sitä montako jalkaa vielä tulevaisuudessa meidän talon lattioilla piipertää :D
 
Toivoin, että saisin kaksi lasta, ensimmäisen mielellään ennen kuin olen 25. Lasten sukupuolella ei väliä.

Minulla on kaksi lasta, poika ja tyttö, enempää tuskin tulee. Ekan syntyessä olin 25. Aika lailla käsikirjoituksen mukaan siis.
 
Aina oli mielessä että pitää olla kunnon mies, mua hieman vanhempi ja kaks lasta, tyttö ja poika. Mielummin niin että poika on vanhempi ;) Mulla on 1,5 vuotta vanhempi täydellinen mies ja isä lapsille.. Niille pojalle ja tytölle, joista poika on vanhempi :D
 
Noh, olisin halunnut 3-4 lasta ikävuosina 28-34. Sekä tyttöjä että poikia, ihan sama missä järjestyksessä ja kumpia enemmän, kunhan olis molempia. Sain 3 lasta, 2 poikaa ja 1 tyttö ikävuosinani 34-37.

Että aika nappiin meni. Hiukan vaan myöhästyi suunnitelma.
 
Se unelma on vähän muuttunutkin matkalla, joskus muinoin haaveilin lapsesta mahdollisimman nuorena mutta aika pian aloiin kuitenkin tykätä että vauvakuumeesta huolimatta olisi hyvä saada se ammatti ja mielellään työpaikkakin ensin hommattua. 3-4 lasta oli se unelmamäärä noin opiskeluaikana.

Parisen vuotta valmistumisen jälkeen syntyi esikoinen ja ensiviikolla sitten on kolmosen vuoro, todennäköisesti tuleekin sitten jäämään viimeiskeis muttei vielä ole mitään lukkoon lyöty. Eli aikalailla haaveiden mukaan on mennyt.

Sukupuolesta vielä eli ainakin yhden tytön halusin, ei muuten väliä. Kakkonen oli sitten se tyttö joten tuokin puoli kunnossa.
 
Niin ja lisään vielä, että unelmaperheessäni lapseniolisivat tietysti olleet terveitä. Noh, toinen lapsistani on vammainen, mutta luultavasti se on yksi parhaita asioita elämässäni. Olisin aivan erilainen ihminen, jos esikoinenkin olisi ollut vammaton.
 
No ultimaattinen unelma olis semmonen. Et asuisin iiiisossa pihapiirissä johon kuuluis mun vanhempien koti sekä miehen vanhempien koti, olisin tietty niin rikas et voisin olla kotirouvana ja hoitaa sit näit vanhuksia samalla kuin omaa perhettä, mulla olis viisi lasta ja pari adoptiolasta, tietysti ihana mies, ja sit myös sisarukset asuis lähellä. Kunnon semmonen laajentuma perhe olis ihana.

Nyt meit on vain minä ja mies ja lapsi.
 
hmm. visio oli aikanaan että max 3 lasta ja kumpaakin sukupuolta olis kiva saada. mies ja vakityöt. mieluusti alle 30v kun lapset syntyy...

todellisuus: kun aloin odottaa ekaa kummallakaan ei ollut vakityötä. mies kyllä oli ja on. kolme poikaa löytyy ja nuorin syntyi 2kk ennen kuin täytin 31. ja nyt on kummallakin jo ne vakityötkin eli aika nappiin mentiin :-)
 
Mulla ei ole ikinä ollut mitään perhesuunnitelmaa. Naimisiin halusin eli löytää rakkaan miehen, jonka kanssa ehkä saada lapsi tai lapsia. Löysin miehen joka ei halunnut naimisiin, mutta sain ihanan lapsen. Vieläpä siinä vaiheessa, kun kuvittelin etten niitä ehkä milloinkaa saa.

Jälkikäteen sanoisin, että olisin halunnut miehen ja pari lasta, ehkä tytön ja pojan.

Muoks* Nykyisin olen kaksin lapsen kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Olisin halunnut kaksi tyttöä. Ja mahdollisesti vielä kolmanneksi lapseksi pojan. Lasten teon olisin aloittanut alle kolmekymppisenä.

Todellisuudessa sain tytön ja pojan. Esikoisen saadessani olin 34 vuotias. Lapsilukumme on nyt täynnä. Täytän ensi vuonna 40 v. Silti salaa haaveilen vielä toisesta tytöstä. En kuitenkaan enää jaksaisi yhtään vauvavuotta, joten haaveeksi saa jäädäkin.
 
Olisin halunnut äidin ja isän asuvan yhdessä. Että me oltais koko perhe asuttu siinä punaisessa, ihanassa ok-talossa missä varhaislapsuuteni vietin.

Sain epävarmoja koteja, äidin ja isän vaihtuvia kumppaneita, eroja, alkoholismia, väkivaltaa.
Kumpa äiti et olis kaivannut jotain jännitystä elämään, vaan pysynyt isän kanssa yhdessä.
 
Halusin 12 lasta, talon maalta, elinikäisen avioliiton, sekavaa, onnellista hallittua kaaosta, paljon eläimiä, jonkinasteista omavaraistaloutta.

Sain 8 lasta, talon maalta, kaksi hyvää avioliittoa (ensimmäinen oli puolisolle elinikäinen), vaiheen jolloin hivottiin omavaraistaloutta ja eläimiä oli paljon ja nyt vaiheen jolloin eläimiä ei voi olla lainkaan ja minä liian väsynyt viettämään 12-tuntisia päiviä porkkanamaalla.
:D
 
Halusin kunnon miehen ja paljon lapsosia,ja tilanne nyt "riidankylväjä-mies" ja lapset 12v sekä 2.5v+masuasukki ja mie hermoraunio:(,eli ei riitä teini ja uhmis vaan mieskin heittäytyy sille asteelle ja oleppas siinä pahoinvoivana ja väsyneenä kaiken keskellä,huh huh...
 
Mä en ole edes haaveillut ikinä perheestä - miehestä ja lapsista - en uskonut semmoisen olevan mua varten...Kunnes sitten yhdessä rytinässä mulla todettiin endo ja huomasin olevani "kauhukseni" vakavassa suhteessa...

Olen vain yhä hiljaisen hämmentynyt ja siunattu miehestäni sekä kolmesta lapsestani, jotka olen saanut - mulla on niin paljon mistä olla kiitollinen :heart:.
 
Lapsena sanoin että saan tyttövauvan 17 vuotiaana. No se lähestulkoon toteutui :) Kolmannen ja neljännen kohdalla haaveilin rauhallisesta tytöstä ja sain vilkkaita poikia :) Mieskin on just sellainen mitä mun ei missään nimessä pitänyt ikinä huolia itselleni :D
Mutta aivan ihanan perheen olen saanut :heart:
 
Halusin neljä lasta, mutta en yhtään tiedä minkäikäisenä ne suunnittelin. En osannut niin "tarkkaan" miettiä tulevaisuuteen. Kaksi lasta poika ja tyttö on sekä aviomies. Kolmannen haluaisin, mutta taitaa ikä loppua kesken. Olen siis 33v. Ja ensimmäisen sain 27v.
 
Olisin halunnut just sellaisen miehen kun mulla onkin, paitsi sais olla tosi rikas. Lapset oisin halunnu 1-2 vuoden välein 22 vuotiaana ensimmäisen yhteensä 4-5. Nyt oon pari vuotta yrittäny ja lapsia ei oo yhtään. Ja koska mulla on ms en enää halua niitä 1-2 vuoden välein enkä myöskään kolmea enempää.
 
[QUOTE="vieras";22543191]Olisin halunnut äidin ja isän asuvan yhdessä. Että me oltais koko perhe asuttu siinä punaisessa, ihanassa ok-talossa missä varhaislapsuuteni vietin.

Sain epävarmoja koteja, äidin ja isän vaihtuvia kumppaneita, eroja, alkoholismia, väkivaltaa.
Kumpa äiti et olis kaivannut jotain jännitystä elämään, vaan pysynyt isän kanssa yhdessä.[/QUOTE]

Olen pahoillani puolestasi, todella.
Mutta en silti luule että vika oli yksin äidissäsi.
Joskus vain ihmiset päätyy pelaamaan korteilla joilla eivät voi millään voittaa: Ehkä se punainen talo ei ollut äitisi unelma vaan yritti sitä - ehkä jopa epätoivoisesti?

Tuo muuten: Se missä lapset kiintyvät elinikäisiksi tarkoitettuihin paikkoihin, olisi aihe jota joku viisas voisi tutkia. KODILLA, ihan materiaalisenakin yksikkönä, ON merkitystä.
 

Yhteistyössä