Vinksu
Vauva 5 kk ja alkaa mennä hermot kun aina sama suostuttelu ja lahjonta, että mies olisi edes sen aikaa vauvan kanssa, että saan imuroitua ja pestyä lattiat. Vauva ei viihdy yksin ja minusta tuntuu, että siivous jää ain kesken jos aloitan siivoamaan perusteellisemmin päiväuniaikaan. Esim. Ehdin imuroida mutta vauva herää kesken lattian pesun. Olisi siis mukava saada välillä siivottua niin, että mies olisi vauvan kanssa ja kaiken saisi tehtyä kerralla. Nyt taas kaksi viikkoa suostuttelun ja katsottiin monta päivää aikaisemmin minä päivinä mies voisi olla vauvan kanssa (työpäivinä ei jaksa kun haluaa rentoutua ja vapaapäivilleen sopii menoja ja harrastuksua ettei ehdi) niin eiköhän taas alkanut aina ko. Päivänä valitus kuinka tänään ei jaksakaan. Eilen viimein sain suuttumalla (alkaa mennä hermot tähän) miehen olemaan vauvan kanssa 25 min. Että ehdin imuroida, pestä lattiat ja pyyhittyä pölyt. Annoin vaihtoehdoksi, että nyt siivoaa itse tai sitten on vauvan kanssa edes puolituntia, että minä saan nämä tehtyä mutta siivousta ei enää siirretä. Niinpä ja olin taas niuhottava ja tylsä kun pakotan miehen vapaapäivänään olrmaan vauvan kanssa tai siivoamaan.
Ennen vauvan syntymää kotityöt tehtiin puoliksi ilman ongelmia mutta nyt mies ei tee mitään koska hän käy kuulemma töissä ja minä olen päivät kotona. Jaksaa kyllä valittaa jos en ole ehtinyt pestä tiettyjä vaatteita ajoissa, muistanut ostaa sitä tai tätä kaupasta (enää ei voi käydä edes ruokakaupassa vaikka olisi työmatkan vartella) ja pyytää nykyään esim. Minua tekemään hänelle voileivät ja keittämään kahvia vaikka en itse olisi aikeissa ottaa. Äryttää kun hän ei tajua, että en ehdi välttämättä tehdä kaikkea jos vauva vaatii olla sylissä paljon ja kaipaa lähes kokoaikaista seurustelua lattialla ollessaan (ei viihdy liinassa tai kantorepussa).
Muuttuukohan tämä joskus tästä taas "normaalimpaan" suuntaan? Sitten kun minäkin palaan töihin? Tuntuu, että enemmän rasittaa mies jatkuvilla pyynnöillään tee sitä ja tätä kuin vauva. Muille kehuu kuinka on vauvan kanssa mutta todellisuudessa ei ole kuin pitkän ajan suostuttelun ja uhkailun jälkeen ja nytkin oli kahden viikon suostuttelun jälkeen tuon 25 min.
Ennen vauvan syntymää kotityöt tehtiin puoliksi ilman ongelmia mutta nyt mies ei tee mitään koska hän käy kuulemma töissä ja minä olen päivät kotona. Jaksaa kyllä valittaa jos en ole ehtinyt pestä tiettyjä vaatteita ajoissa, muistanut ostaa sitä tai tätä kaupasta (enää ei voi käydä edes ruokakaupassa vaikka olisi työmatkan vartella) ja pyytää nykyään esim. Minua tekemään hänelle voileivät ja keittämään kahvia vaikka en itse olisi aikeissa ottaa. Äryttää kun hän ei tajua, että en ehdi välttämättä tehdä kaikkea jos vauva vaatii olla sylissä paljon ja kaipaa lähes kokoaikaista seurustelua lattialla ollessaan (ei viihdy liinassa tai kantorepussa).
Muuttuukohan tämä joskus tästä taas "normaalimpaan" suuntaan? Sitten kun minäkin palaan töihin? Tuntuu, että enemmän rasittaa mies jatkuvilla pyynnöillään tee sitä ja tätä kuin vauva. Muille kehuu kuinka on vauvan kanssa mutta todellisuudessa ei ole kuin pitkän ajan suostuttelun ja uhkailun jälkeen ja nytkin oli kahden viikon suostuttelun jälkeen tuon 25 min.