Millä saatte miehenne olemaan vauvan kanssa edes hatken?

Vauva 5 kk ja alkaa mennä hermot kun aina sama suostuttelu ja lahjonta, että mies olisi edes sen aikaa vauvan kanssa, että saan imuroitua ja pestyä lattiat. Vauva ei viihdy yksin ja minusta tuntuu, että siivous jää ain kesken jos aloitan siivoamaan perusteellisemmin päiväuniaikaan. Esim. Ehdin imuroida mutta vauva herää kesken lattian pesun. Olisi siis mukava saada välillä siivottua niin, että mies olisi vauvan kanssa ja kaiken saisi tehtyä kerralla. Nyt taas kaksi viikkoa suostuttelun ja katsottiin monta päivää aikaisemmin minä päivinä mies voisi olla vauvan kanssa (työpäivinä ei jaksa kun haluaa rentoutua ja vapaapäivilleen sopii menoja ja harrastuksua ettei ehdi) niin eiköhän taas alkanut aina ko. Päivänä valitus kuinka tänään ei jaksakaan. Eilen viimein sain suuttumalla (alkaa mennä hermot tähän) miehen olemaan vauvan kanssa 25 min. Että ehdin imuroida, pestä lattiat ja pyyhittyä pölyt. Annoin vaihtoehdoksi, että nyt siivoaa itse tai sitten on vauvan kanssa edes puolituntia, että minä saan nämä tehtyä mutta siivousta ei enää siirretä. Niinpä ja olin taas niuhottava ja tylsä kun pakotan miehen vapaapäivänään olrmaan vauvan kanssa tai siivoamaan.

Ennen vauvan syntymää kotityöt tehtiin puoliksi ilman ongelmia mutta nyt mies ei tee mitään koska hän käy kuulemma töissä ja minä olen päivät kotona. Jaksaa kyllä valittaa jos en ole ehtinyt pestä tiettyjä vaatteita ajoissa, muistanut ostaa sitä tai tätä kaupasta (enää ei voi käydä edes ruokakaupassa vaikka olisi työmatkan vartella) ja pyytää nykyään esim. Minua tekemään hänelle voileivät ja keittämään kahvia vaikka en itse olisi aikeissa ottaa. Äryttää kun hän ei tajua, että en ehdi välttämättä tehdä kaikkea jos vauva vaatii olla sylissä paljon ja kaipaa lähes kokoaikaista seurustelua lattialla ollessaan (ei viihdy liinassa tai kantorepussa).

Muuttuukohan tämä joskus tästä taas "normaalimpaan" suuntaan? Sitten kun minäkin palaan töihin? Tuntuu, että enemmän rasittaa mies jatkuvilla pyynnöillään tee sitä ja tätä kuin vauva. Muille kehuu kuinka on vauvan kanssa mutta todellisuudessa ei ole kuin pitkän ajan suostuttelun ja uhkailun jälkeen ja nytkin oli kahden viikon suostuttelun jälkeen tuon 25 min.

 

Oman lapsen kanssa oleminen (edes puoli tuntia) pilaa vapaapäivän??

:O

 

Jos tämmöinen mies on oikeasti olemassa, niin kylläpä ihmettelen. Kun imetys antaa myöten, niin sinun on vaadittava, että mies on yhden päivän vauvan kanssa, jotta näkee, mitä kaikkea työpäivän aikana ehtii ja pystyy tekemään.

Eihän tää ole totta eihän?

 

Ota vauva, laske se miehen syliin, paa kengät jalkaan ja lähde ovesta ulos.

Helppoa.

 

Mun ei koskaan tarvinnut "yrittää saada miestä olemaan vauvan kanssa", hän halusi hoitaa omia lapsiaan ihan vapaaehtoisesti ja oma-alotteisesti. Saattoipa olla kaikkien kolmen kanssa yhtä aikaa, lähteä vaikka puistoon että sain siivottua. Siellä sitten touhusi kahden vanhemman kanssa kun vauva nukkui vaunuissa.

 

Voi hyvänen aika Miksi tällainen mies on halunnut lapsen?

 

Luojan kiitos ei tullu tehtyä lasta tuollaasen miehen kans. Exälle on ollu alusta asti selvää, että hänki on lapsen kanssa ja ihan pakottamatta itte halus sitä!

Kyllä on vakavan keskustelun paikka ny edes ap:lla ja miehellään.

 

Itse olen aina mieluusti viettänyt aikaa lapseni kanssa. Vauvasta alkaen. Arvokkainta, mitä ihminen eläissään saa, on oma lapsi.

 

Mies koti-isäksi ja tekee saman kuin sinä nyt.

 

Millainen suhteenne oli ennen raskautta?

 

Mä vaan häipyisin ja jättäisin vauvan. Olisin poissa ainakin koko päivän, mut ehkä parikin. Mokoma vässykkä sais oppii elämään.

 

Ettekö pelkää, että vauvaan tottumaton kuumakalle saattaa vaikka ravistella vauvaa, kun ei osaa olla vauvan kanssa?

 

en ole koskaan joutunut kokeilemaan , on ihan vapaaehtoisesti ollut niitten kanssa.

Mut mä varmaan pakkaisin tollaisen miehen äidilleen takaisin.

 

Ettekö pelkää, että vauvaan tottumaton kuumakalle saattaa vaikka ravistella vauvaa, kun ei osaa olla vauvan kanssa?

samaa mietin, että mä en pystyisi jättämään tollaiselle pökylälle lasta , vaikka hyvää se sille aikuiselle tekisi.

Siksi olenkin tuo kirjoittaja joka palauttaisi tollaisen miehen äidilleen takaisin.

 

Ettekö pelkää, että vauvaan tottumaton kuumakalle saattaa vaikka ravistella vauvaa, kun ei osaa olla vauvan kanssa?

Siis ihan normaali (olettaen että ap:n mies on ihan normaali) mies ravistelisi vauvaa jonka on itse halunnut ja siittänyt, vaikka kuinka olisi tottumaton ja haluton ja laiska hoitamaan vauvaa? (eiap ainakaan maininnut että miehellä olisi jotain vahanhallintaongelmia) Ja ihan sama riski on äidinkin kanssa, se ravistelu ei koske vain isejä...

 

Kun mies on päässyt tuon palvelun makuun, niin elämä jatkuu varmasti samalla tyylillä töihin paluun jälkeen.

Jos mies ei ymmärrä puhetta, niin lopeta pyyntöjen toteuttaminen. Pyydä itse kahvia ja leipää.

Ja ihme logiikkaa mieheltä. Ei jaksa olla vauvan kanssa, mutta sinun pitää tehdä kaikki hommat vauvan hoidon yhteydessä.

Tosin hyvinkin voi käydä. Kun lapsi kasvaa ja sen kanssa voi oikeasti touhuta jotain tajuaa mieskin missä mennään.

Mä teen meillä oikeastaan kaikki sisähommat nyt kotona ollessani. Aluksi se tuntu rasittavalta, mutta nyt kotitöistä on tullut rutiinia ja siivoan vähän rennommalla otteella.

Mies kyllä viihtyy lasten kanssa ja viikonloppuisin viettää aikaa heidän kanssaan. Viikolla auttelee aamupuuhissa ja iltapuuhissa.

 

Ai miten saa miehen viettämään aikaa lapsensa kanssa?
No hankkimalla lapsia Miehen kanssa eikä minkään keskenkasvuisen, omaa napaa tuijottavan juntin.
Mä kun en usko siihen, että ihminen pohjimmiltaan muuttuu siksi että toinen ihminen haluaa, jos mies on niin tossukka, että omat lapset ei kiinnosta ni paljon ei ole tehtävissä.

 

Erikoinen järjestely teillä. Meillä hoidetaan vauvaa ja siivotaan (imuroidaan, pestään lattiat jne) ihan molemmat ilman sen kummempaa sopimista tai vuorottelua. Ei tuo meno tulee muuttumaan miehen aloitteesta koskaan. Päinvastoin.

 

Osanottoni, kuulostaapa ikävältä! Mulla puolivuotias vauva ja mies kyllä hoitaa tosi mielellään, parhaillaankin lähti tankkaamaan autoa niin otti vauvan mukaansa kaukalossa. Koitan tehdä suurimman osan kotitöistä koska vauva kantoliinassa ne pystyn tekemään, mutta jos pyytäisin niin mies varmasti tekisi puolet ilman nurinaa.

 

Tosimieshän ei vauvoja pelkää, joten sellaisen kanssa ei ongelmaa tule. Jos kuitenkin on sattunut lisääntymään keskenkasvuiden nulikan kanssa, niin sellaiselle se vauva lykätään syliin heti synnärillä. Kotona ei itse leikitä sankaria ja könytä tikit paukkuen itkevää vauvaa hakemaan, vaan pyydetään mies apuun ja opetellaan yhdessä ne rauhoittelutavat, joista vauva tykkää. Äiti ei pidä vauvaa aina mukanaan, vaan lähtee kauppaan ja kävelylle myös ihan yksinään vauvan jäädessä isän hoiviin. Näin se meillä normaaleilla menee.

 

Saattaa mies vuoden, parin päästä harmitella miksi ei tullut vietettyä enemmän aikaa lapsen kanssa. Ei se hyvä suhde lapseen kuitenkaan itsestään muodostu. Lapsen kanssa vietetty aika maksaa aina itsensä moninkertaisesti takaisin. Itse havahduin tähän liian myöhään ja ihmettelin ensimmäisen lapsen kanssa kun vain äiti kelpasi.

 

Ei tuo mihinkään muutu, jos vain jatkat miehen passaamista. Jos vain uskallat, niin yksinkertaisesti jätät vauvan ja miehen kotiin ja häippäset omaan harrastukseesi tai shoppailureissulle tai ihan minne vaan. Miehen on myös otettava vastuuta lapsestaan ja hoidettava sitä. Samoin miehen on tehtävä kotitöitä.

Älä missään nimessä tee miehelle mitään ylimääräisiä palveluja. Miehenhän pitäisi nyt helpottaa palveluksilla sinun elämääsi, eikä päinvastoin. Sinulla tuntuu olevan kaksi lasta huollettavana.

 

Meillä oli esikoisen aikaan vähän samanlaista ongelmaa, tosin ei nyt ihan noin pahaa.. Mutta pikkuhiljaa muuttui. Mä lopetin kotitöiden tekemisen ja ihan ekana lopetin miehelle kokkaamisen ja pyykinpesun. Päätin että koska hän ei osallistu yhteisiin kotitöihin, en minäkään. Onhan se rasittaavaa asua siivottomassa kämpässä mutta mieluummin käytin aikani vauvan (vaativan sellaisen) hoitoon.
Edelleen meinaa aina välillä lipsua siihen ajattlutapaan että mies vs. minä ja lapset (2 kpl) mutta sinnikkäästi puolensa pitämällä on aina jotenkin selvitty. Ja mies tekee jotakuinkin osansa kotitöistä ja touhuaa esikoisen kanssa. Vauvan hoito on edelleen nihkeää, viime yönäkin kun vauva huusi, tuli ehdottamaan että voisiko sen vauvan viedä toiseen huoneeseen huutamaan jotta me muut saataisiin nukuttua. Johon minä aikamoisen kiukkuisena vastasin että ei sitä yksin voi huudattaa..

 

meillä on kyllä hoidettu kotityöt joko lasten kanssa ja joskus ilman. ei ole ollut mitään vuoro systeemiä, että sä hoidat nyt lasta, niin mä siivoon. lapset on pyörineet siinä mukana. ja ihan vauvasta saakka. en ole opettanut ikinä lapsia siihen, että jonkun pitää koko ajan olla käsinä lapsessa

 

ei ole tarvinnut pakottaa, ihan tuo itse haluaa olla lapsesnsa kanssa.