Miksiköhän ihmiset suhtautuu niin epäluuloisesti tutustumisyrityksiin ?

[kuvittelenko vain ?]

En sitten teidä, että onko tämä jokin suomalainen piirre, vai onko vika minussa, vai kuun asennossa vai missä tahansa muussa, mutta olen vain ihmetellyt, että miksi niin moni suhtautuu, jos ei nyt suoran vihamielisesti, niin ainakin hyvin ynseästi ja pidättyvästi siihen, että häneen yrittää tutustua.

En nyt todellakaan väitä, että kaikilla, mutta yllättävän monella tuntuu olevan se asenne, että "jos en tuntenut sinua lapsesta, tai ainakin peruskoulusta lähtien, niin turha yrittää koittaa tutustua minuun, saati yrittää ystävystyä" Ja ihankuin uskottaisiin että se uusi tuttavuus on aina jotain negatiivista ja huonoa

Olen kenties itsekin joskus syyllistynyt tähän, mutta koitan päästä tällaisesta eroon. (tietysti normaalia järkeä käyttäen)

 

[Reea]

No vähän riippuu millä tavoin joku yrittää tuttavuutta tehdä... Joillain on vain hyvin tunkeutuva tyyli ja mahdoton puhetulva käynnissä koko ajan, niin en oikein jaksa. Kieltämättä joistain nopeista tutustumisyrityksistä olen vetänyt johtopäätöksiä, että ihmisellä on jopa mielenterveysongelmia tms. häikkää...

 

[Nooa]

Meitä on niin moneen junaan, sama ongelma löytyy koti- ja ulkomailla.

Kannattaa yrittää lukea toista todella tarkkaan ja pitää huoli siitä ettei tee itseään vahingossakaan liian tykö. Tiedät, että joillain ihmisillä on tavanomaistakin suurempi tarve omaan tilaan ja toiset taas lämpenevät hitaammin.
Avoin ja ystävällinen ihminen jättää hyvän vaikutelman ja sille pohjalle on hyvä rakentaa ystävyys sillä vauhdilla kun molemmat ovat valmiita.

Jotkut taas ovat kokemuksen säikäyttämiä, luottamuksen luominen uuteen ihmiseen kestää kauan. Itse olen vähän tätä sorttia, olen luontaisen avoimuuteni takia aikanaan tutustunut moniin ihmisiin eivätkä kaikki todellakaan ole olleet mitään aitoja ja hyväntahtoisia ihmisiä.
Hankalasta ihmisestä eroon pääseminen voi olla pitkä ja vaivallinen prosessi joten olen nykyään vähän varovaisempi uusien tuttavuuksien kanssa. Hyvän päivän-tutuiksi alan tietysti heti, mutta sitä lähemmiksi kavereiksi päädyn vasta ajan myötä.

Kärsivällisesti vaan, ihmiset pääsääntöisesti ovat hyväntahtoisia ja avoimia uusille tuttavuuksille.

 

[vierass]

Ei ole totta. Joidenkin perassa jopa juostaan ja osa ihmisista voi olla hyvin toivottua seuraa vaikkei sen suurempaa tuttavuutta tai ystavyytta seuraisikaan. Ainut mika tulee tuosta kuvaamastasi mieleen on tyypit, joiden sosiaalinen pelisilma ei riita sanomaan mika on milloinkin sopivaa. Ei huomioida toisten vastaanottavuutta vaan vaen vangalla yritetaan tunkea itsea tuttavaksi.

 

[vierassssssssssss]

Ei se minusta ole epäluuloisuutta, vaan ujoutta ja varautuneisuutta. Meidän tapakulttuuriin kuuluu olla hiljaa, vaikka kirveellä hakattaisiin päähän, joten jos olet avoin ja puhelias, niin ole vain rauhassa.