Onkohan tutustuminen ja ystävystyminen kaikkialla yhtä vaikeaa

[kuvittelenko vain]

Vai onkohan tää jokin suomalainen erityispiirre, että kehenkään "uuteen ihmiseen" ei haluta tutustua.

Tai, ehkä tässä on vaan itsellä ollut huonoa tuuria, kun on vaan todella usein tullut kohdattua sellaisia ihmisiä, joille kelpaa vain ne tutut ja ystävät, jotka on tunnettu suunnilleen lapsuudesta asti, ja kukaan "uudempi" tuttavuus ei kelpaa.

Ja ehkä sitä on joskus syyllistynyt samaan itsekin, vaikka koitan sitä välttää.

No, joka tapauksessa sitä joskus ihmetyttää, että miksiköhän niin moni ihminen tuntuu (Suomessa ?) suhtautuvan niin tolkuttoman epäluuloisesti ja joskus miltei pelokkaasti kaikkiin muihin.

 

["Nope"]

Tutustuminen ei oo kaikkialla yhtä vaikeaa, ystävystyminen on. Tarkemmin osaan sanoa vain Espanjasta, jossa asuin n. 5 vuotta. Espanjalaiset ovat erittäin helppoja lähestyä ja lähestyvät erittäin helposti itsekin. Kadulla jutellaan toisille ja tuntemattomien tervehtiminen on arkipäivää. Joka tapauksessa samankaltainen epäluulo toista ihmistä kohtaan on siellä taustalla, vaikka ei näkyvillä ja näin ollen ns. tuttavia on helppo tehdä eli kasvotuttuja, kahvilatuttuja. Mutta ystävystyminen on vaikeaa.

Tästä kaikesta Suomalainen luonne tulee helposti katkeraksi ja alkaa pitämään Espanjalaisia "kaksinaamaisina", koska se että hän on ystävällinen ja mukava sinulle, ei vielä tarkoita että hän pitäisi sinusta. Hän on vain kohtelias.