Miksi tyttöystäväni pitää mukanaan ison pataljoonan entisiä poikaystäviään?

Niin, olen tavannut tätä ketjua edestakaisin ja mielestäni ongelma on siis se, että ap:n vaimo on edelleen kaveri joiden tyyppien kanssa, joiden kanssa hän on joskus seurustellut ja joiden kanssa on harrastanut seksiä, MUTTA onko se oikea ongelma tässä se, että hän epäilee vaimonsa pettävän itseään (ja jos vaimo pettää, niin ei muuta kuin ulkoruokintaan, ellei vaimo lupaa lopettaa tätä ja ellei ap voi antaa anteeksi, minä luultavasti en voisi) VAI onko ongelma se, ettei ap kestä, että vaimolla on ollut sukupuolisuhteita aikaisemminkin. Tämä sukupuolisuhteethan ovat menneisyyttä joka tapauksessa, kävi ap sitten joskus heidän kanssaan kahvilla tai ei.

Niin kuin monesta kirjoituksesta käy ilmi, moni ei pidä lyhytaikaisia suhteita tai ylipäätään mitään vanhoja suhteita uhkana nykyiselle elämälleen, mutta taas moni on sitä mieltä, ettei entisen puolison tai poika/tyttöystävän kanssa saa olla missään tekemisissä. Jos parisuhteessa toinen edustaa sitä koulukuntaa, että miksei voisi olla kavereita, kun rakkaus on kuollut aikoja sitten, mutta toinen taas sitä koulukuntaa, että ei koskaan saa entistä kumppania tavata, niin ristiriitahan siitä syntyy.

Kumpikaan ei väärässä (paitsi vaimo siinä tapauksessa, jos hän pettää miestään), eikä kumpikaan ole oikeassa - tai toisaalta molemmat ovat oikeassa. Me eri ihmiset ajattelemme asioista eri tavalla ja suhtaudumme asioihin eri tavalla. Jos joku on aikoja sitten eronnut ja vielä ns. eronnut ystävänä, hänen voi olla vaikea käsittää, että miksi entinen puoliso olisi jotenkin kartettava henkilö, jos joku on eronnut vaikean suhteen jälkeen jonka nykyinen kumppani on pettänyt häntä entisensä kanssa, niin hän taas kokee, että kaikki entiset ja kaikkien entiset ovat paha juttu suhteelle.

Eli jomman kumman on annettava periksi ja hyväksyttävä periksiantonsa (eikä asiaa pidä vetää esiin jokaisen mahdollisen riidan yhteydessä) tai sitten keksittävä joku kultainen keskitie, sillä parisuhde on kompromisseja.

 

Jatkan vielä, aikan nopeasti aloitte suhteeseen vaimosi kanssa, jos jo neljän kuukauden kuluttua edellisen suhteen päättymisestä, ehkä se aiheuttaa epävarmuutta suhteeseenne vieläkin, vaikka olettekin jo pidempään olleet yhdessä?

mutta mikä selittää sen että ne entisetkin hoidot roikkuvat mukana??

Eiväthän ne mitään hoitoja ole olleetkaan, vaan poikaystäviä, joista on nyttemmin tullut ystäviä.

rumasti voisin sanoa: entisiä panoja, joiden kanssa on käyty parit kerrat raflassa ja leffassa, ja nyt niitä jannuja pitää pitää lämpiminä edelleen.

 

Niin ja he menivät siis autolla ihan kahdestaan, lapsensa olivat menneet jo kesän alussa junalla.

Joo siis tässäkin oli kyse siis "lapsellisista" ihmisistä. Totta munassa niiden pitää yrittää setviä kulkunsa, menonsa ja ohjelmansa ja välinsä okei! Mut kun nyt puhuttiin jengistä, jolla ei o niitä kakaroita, eli peräänkuulutetaan nyt edelleen: Missä on sellaiset jotka varauksetta hyväksyy siippansa kahdekeskiset tapaamiset eksän kanssa, jonkun jonka kanssa on seukannut tai asunut 1kk - muutaman vuoden.

Halooo..

Ja vielä tähän on pakko kommentoida sen verran että jos on seurustellut kuukauden tai muutamankin niin ei todellakaan ole siinä asemassa että olisi varaa kommentoida toisen ystävyyssuhteita mitenkään. Eihän sitä voi edes kutsua vielä seurusteluksi. Ylipäätään kaikenlainen toisen asioihin puuttuminen on vastenmielistä ja jos suhteen alusta asti suhtautuu noin epäilevästi toisen touhuihin niin kannattaa olla seurustelematta kokonaan.

Kärjistetäämpä. Olen naimisissa. Hankin itselleni salarakasmiekkosen ja teemme temput 4 kertaa. Toteamme ettei se ole sittenkään oikein ja kivaa. Katkaisemme seksisuhteen. Haluamme pysyä ystävinä. Ilmoitan asiasta miehelleni. Ymmärsinkö oikein että mieheni tulee hyväksyä tämä uusi herra minun uutena ystävänäni, logiikalla että eihän toi mitään seurustelua eikä pettämistä ollut kuin vain 4 kertaan oltiin "silleen".

Kärjistä ihan rauhassa vaan. Puhut kuitenkin aivan eri asiasta kuin alkuperäisen tilanne, joten turhahan tuollaista on lähteä jauhamaan.

 

Kyllä minä ainakin eksiksi kutsun niitä miehiä, kenen kanssa olen seurustellut, olkoot seurustelu kestänyt sitten 1kk-1vuosi. Ihan se ja sama.
Eri asia on JOS on vaikka 10 vuotta seukannut jonkun kanssa, ollut naimisissa tai pitkään avoliitossa, silloin EHKÄ ymmärrän sen, että ollaan yhteyksissä sen entisen kanssa. Mutta en ainakaan itse koe mitään tarvetta koittaa kaveerata kenenkään eksäni kanssa, suhteen pituudesta riippumatta. En tunne mitään mielenkiintoa ihmisiä kohtaan, jotka on käyttäneet hyväksi ja haukkuneet ja pettäneet.
Etsin kyllä kaverini ja ystäväni ihan muista ihmisistä kuin jostain fakin eks-panoista ja seurustelukumppaneista.

Mitenköhän vanha ihminen siellä kirjoittelee? 17? Koko logiikka on ainakin niin päälaellaan ettei tottakaan. Tuskin koskaan olet edes 10 vuotta kestäneessä suhteessa ollut joten sinänsä tuo kommentointisi on hiukan vailla pohjaa. Tuli vain mieleen, että pidätkö tosiaan suurempana uhkana exää jonka kanssa suhde on kestänyt esim. 3 kk kuin ex:ää jonka kanssa on 10 vuoden ajan jaettu elämä, asunto, tulevaisuuden haaveet jne. Jos ylipäätään huolestuisin mieheni yhteydenpidosta johonkin ex:ään niin ei ainakaan siihen jota kolmen kuukauden ajan tapaili. Olet ilmeisesti elänyt myös melko huonoissa suhteissa jos kokemuksisi on vain pettämistä, hyväksi käyttämistä ja haukkumista. Ota huomioon että osa meistä on elänyt oikein hyvän suhteen, joka kuitenkin syystä tai toisesta on päättynyt eikä ilmaan ole jäänyt katkeruutta. Ja tuo lauseesi että etsit ystäväsi muualta kuin ex-panoista. No, me muut emme kutsu suhteita ex-panoiksi, panot ovat varsin eri asia. Me muut myös ymmärrämme että hyvä suhde jo sinällään sisältää ennen kaikkea nimenomaan ystävyyttä ja vaikka rakkaus loppuisikin niin ystävyyden ei tarvitse.

Ai jaa, että olen 17? Sori vaan mutta lisää siihen kymmenen vuotta niin ollaan aika oikeissa lukemissa.
En ole ollut niin 10 vuotta kestäneessä suhteessa, ihan siitä syystä, että mies on aina jättänyt, ja minua ei huvita sellaisten kanssa olla kaveri, joka on jäänyt kiinni pettämisestä tai käyttänyt muuten hyväksi.
Pointtina tässä oli SE, että EN TAJUA MIKSI PITÄISI OLLA KAVERI JONKUN EKSÄN KANSSA, JOS EI TUNNE MINKÄÄNLAISTA MIELENKIINTOA, EDES KAVERIMIELESSÄ KYSEISIÄ IHMISIÄ KOHTAAN!

Ja sanoin: Ex-panoista TAI seurustelukumppaneista. En tiedä, onko sinulla lukihäiriö ja joku ihme pakko päteä ja arvostella muiden mielipiteitä. Ei kaikille ole heti SE ENSIMMÄINEN kohdalle osunut mies ollut se, kenen kanssa voi olla seuraavat 10 vuotta. Kaikki EI OLE niin onnekkaita parisuhteissaan.

Kivat sulle jos voitte kavereita olla. Minä vain en siihen pysty, enkä edes halua, ja tuskin nykyinen miehenikään pitäisi jos eksieni kanssa kaveeraisin, ja ne eksät on menneisyyttä, joten saavat mun puolesta ollakin.

No niin, tulihan se sieltä. SINÄ et voi olla jonkun exäsi kaveri, siispä et voi hyväksyä että joku muu olisi. Ei toki tarvitse olla mikäli ei tunne kaverimielessäkään mitään vetoa ko. henkilöä kohtaan, mutta hyväksy se että monet tuntevat. Eivät kaikkien suhteet ole päättyneet siihen että mies on jättänyt ja tehnyt jotain ikävää. Monille on luonnollinen jatkumo että ystävyys jatkuu vaikka suhde loppuu. Kummallista että sinulla on noin kova tarve saada kaikki toimimaan samoin. Enhän minäkään riehu täällä ilmoittamassa, että sinun on pakko olla exiesi kaveri koska minäkin olen.

Ja ap:lle voisin todeta sen verran, että se että pidän exiini yhteyttä ei tarkoita että puolisoni ei olisi elämäni ykkönen ja tärkein henkilö. Mutta mikäli nykyiseni alkaisi rajoittaa ystävieni tapaamista hänestä tulisi melko nopeasti jotain muuta kuin elämäni ykkönen, saattaisipa päätyä jopa exäksi. Ellei hän kunnioita omaa vapauttani päättää ystävistäni niin miksi minä kunnioittaisin häntä?

 

Kyllä minä ainakin eksiksi kutsun niitä miehiä, kenen kanssa olen seurustellut, olkoot seurustelu kestänyt sitten 1kk-1vuosi. Ihan se ja sama.
Eri asia on JOS on vaikka 10 vuotta seukannut jonkun kanssa, ollut naimisissa tai pitkään avoliitossa, silloin EHKÄ ymmärrän sen, että ollaan yhteyksissä sen entisen kanssa. Mutta en ainakaan itse koe mitään tarvetta koittaa kaveerata kenenkään eksäni kanssa, suhteen pituudesta riippumatta. En tunne mitään mielenkiintoa ihmisiä kohtaan, jotka on käyttäneet hyväksi ja haukkuneet ja pettäneet.
Etsin kyllä kaverini ja ystäväni ihan muista ihmisistä kuin jostain fakin eks-panoista ja seurustelukumppaneista.

Mitenköhän vanha ihminen siellä kirjoittelee? 17? Koko logiikka on ainakin niin päälaellaan ettei tottakaan. Tuskin koskaan olet edes 10 vuotta kestäneessä suhteessa ollut joten sinänsä tuo kommentointisi on hiukan vailla pohjaa. Tuli vain mieleen, että pidätkö tosiaan suurempana uhkana exää jonka kanssa suhde on kestänyt esim. 3 kk kuin ex:ää jonka kanssa on 10 vuoden ajan jaettu elämä, asunto, tulevaisuuden haaveet jne. Jos ylipäätään huolestuisin mieheni yhteydenpidosta johonkin ex:ään niin ei ainakaan siihen jota kolmen kuukauden ajan tapaili. Olet ilmeisesti elänyt myös melko huonoissa suhteissa jos kokemuksisi on vain pettämistä, hyväksi käyttämistä ja haukkumista. Ota huomioon että osa meistä on elänyt oikein hyvän suhteen, joka kuitenkin syystä tai toisesta on päättynyt eikä ilmaan ole jäänyt katkeruutta. Ja tuo lauseesi että etsit ystäväsi muualta kuin ex-panoista. No, me muut emme kutsu suhteita ex-panoiksi, panot ovat varsin eri asia. Me muut myös ymmärrämme että hyvä suhde jo sinällään sisältää ennen kaikkea nimenomaan ystävyyttä ja vaikka rakkaus loppuisikin niin ystävyyden ei tarvitse.

Ai jaa, että olen 17? Sori vaan mutta lisää siihen kymmenen vuotta niin ollaan aika oikeissa lukemissa.
En ole ollut niin 10 vuotta kestäneessä suhteessa, ihan siitä syystä, että mies on aina jättänyt, ja minua ei huvita sellaisten kanssa olla kaveri, joka on jäänyt kiinni pettämisestä tai käyttänyt muuten hyväksi.
Pointtina tässä oli SE, että EN TAJUA MIKSI PITÄISI OLLA KAVERI JONKUN EKSÄN KANSSA, JOS EI TUNNE MINKÄÄNLAISTA MIELENKIINTOA, EDES KAVERIMIELESSÄ KYSEISIÄ IHMISIÄ KOHTAAN!

Ja sanoin: Ex-panoista TAI seurustelukumppaneista. En tiedä, onko sinulla lukihäiriö ja joku ihme pakko päteä ja arvostella muiden mielipiteitä. Ei kaikille ole heti SE ENSIMMÄINEN kohdalle osunut mies ollut se, kenen kanssa voi olla seuraavat 10 vuotta. Kaikki EI OLE niin onnekkaita parisuhteissaan.

Kivat sulle jos voitte kavereita olla. Minä vain en siihen pysty, enkä edes halua, ja tuskin nykyinen miehenikään pitäisi jos eksieni kanssa kaveeraisin, ja ne eksät on menneisyyttä, joten saavat mun puolesta ollakin.

Ei kai kukaan pakotakaan olemaan kaveri eksien kanssa, jos ei kerta kaikkiaan kiinnosta, kuten niin aikuismaisesti ja fiksusti asian ilmaisit. Mutta koska joidenkin eksät eivät kerta kaikkiaan ole olleet paskiaisia, ja yhteydenpito kiinnostaa, miksei saisi olla kaveri?

Hyvä se on sanoa, jos ei itsellä ole kokemusta paskiaisista.
Tässä taas alettiin haukkumaan henkisesti lapselliseksi, jos sanoin mielipiteeni.
Todella kypsää myös sinulta.

Aika jännä,ehkä sitten olen lapsellinen, ja minussa on ollut aina kaikki vika, ei niissä miehissä. Asian oikea tola kun on niin, että minä olen ollut aina SE, joka on halunnut sen vakavan ja kestävän suhteen, jostain syystä miehet ovat vain aina loppujen lopuksi paljastuneet häntäheikeiksi, ja vapauden kaipuisiksi.

No haukkukaa jos tykkäätte. Onneksi itse tiedän millainen olen ja pidän kiinni periaatteistani. Ei se tee kenestäkään henkisesti epäkypsää, jos ei hyväksy pettämistä tai paskamaista käytöstä.
Että näin.

Ei teekään. Epäkypsän sinusta tekee se, että että luulet että joku yrittää pakottaa sinut olemaan kaveri sen paskiaisen kanssa. Ja se, että et ymmärrä niitä jotka haluavat olla kaveri exän kanssa koska ex onkin oikeasti ihan mukava tyyppi. Samoin kuin se että oikeasti purat nyt mieltäsi huonoista parisuhteista ja niissä saamastasi kohtelusta vaikkei se liity mitenkään tähän keskusteluun. Ja huomaa ettei kukaan ole missään kohtaa sanonut että vika on sinussa jos ex on kohdellut huonosti. Jostain syystä vaan aloit mesota asiasta yksiksesi.

 

Tyttikseni söi jopa e-pillereitä tavatessamme, kuulemma "jäänne" eksän ajoilta, sekin suhde oli jo loppunut 4kk sitten, ei kai kukaan noita myrkkyjä huvikseen syö, eli tulee epäilys että onko tyttikselläni puhtaat jauhot pussissa. Siitä ei voi tietää, mutta epäily mulla kyllä on.

Eivät naiset syö E-pillereitä vain silloin, kun seurustelevat tai vain ehkäisyn takia. Pillereitä syödään mm. säännöllisten kuukautisten, aknen tai muuten hormonitoiminnan takia. Sitä paitsi hormonitoimintansa saa aivan sekaisin, jos aloittaa ja lopettaa pillerit monesti.

Olen joskus kokeillut e-pillereitä pariakin merkkiä, ja ne eivät totaalisesti mulle sopineet. Tulin ihan raivoksi, päätä särki niin että meinasi haljeta ym. Eli melkoisia myrkkyjä ovat. Syökö joku nainen ihan oikeasti noita aknen tms takia? Itselläkin oli paha akne mutta menin ihotautilääkärille joka kirjoitti kunnon tropit johan lähti ongelmat.

Miksi ei edelleenkään ole keksitty miesten e-pilleria? Aivan. Ettei olisi vain niin että ne eivät suostuisi moisia syömään!

E-pillereitä voi tosiaan joutua kokeilemaan useampaakin merkkiä ennen kuin oikea löytyy. Pari kokeilua ei vielä kerro mitään. Sinulle hyvä ratkaisu olisi luultavasti löytynyt minipillereistä. Mutta kyllä, monet naiset syövät pillereitä ilman ehkäisyn tarvettakin. Eivät ne mitään myrkkyä ole. Monet haluavat esim. harventaa kuukautiset tulemaan vain 4 kertaa vuodessa tms.

 

Ja ap:lle voisin todeta sen verran, että se että pidän exiini yhteyttä ei tarkoita että puolisoni ei olisi elämäni ykkönen ja tärkein henkilö. Mutta mikäli nykyiseni alkaisi rajoittaa ystävieni tapaamista hänestä tulisi melko nopeasti jotain muuta kuin elämäni ykkönen, saattaisipa päätyä jopa exäksi. Ellei hän kunnioita omaa vapauttani päättää ystävistäni niin miksi minä kunnioittaisin häntä?

Tämä on juuri se ihmistyyppi, joka kannattaisi kiertää kaukaa, jos haluaa aidosti rakastaa. Jos ex-armeija pidetään niin tärkeänä, että sillä voidaan uhata, niin eipä ole mitään mieltä jatkaa suhdetta. Suhde on todella huonolla pohjalla, jos sen päättymisellä uhataan.

 

Ja ap:lle voisin todeta sen verran, että se että pidän exiini yhteyttä ei tarkoita että puolisoni ei olisi elämäni ykkönen ja tärkein henkilö. Mutta mikäli nykyiseni alkaisi rajoittaa ystävieni tapaamista hänestä tulisi melko nopeasti jotain muuta kuin elämäni ykkönen, saattaisipa päätyä jopa exäksi. Ellei hän kunnioita omaa vapauttani päättää ystävistäni niin miksi minä kunnioittaisin häntä?

Tämä on juuri se ihmistyyppi, joka kannattaisi kiertää kaukaa, jos haluaa aidosti rakastaa. Jos ex-armeija pidetään niin tärkeänä, että sillä voidaan uhata, niin eipä ole mitään mieltä jatkaa suhdetta. Suhde on todella huonolla pohjalla, jos sen päättymisellä uhataan.

Samaa mielta!!! Jos ette tykkaa siita etta nykyinen kumppani viettaa jatkuvasti aikaansa eksiensa seurassa ja uhkailee kylmasti erolla jos asia ei miellyta, kannattaisi luultavasti lopettaa seurustelu siihen ja etsia samanmielinen kumppani. Kylla tuollaisesta tulee hyvin pian sellainen olo ettei itse ole kovinkaan tarkea, eika kumppani viitsi edes alentua keskustelemaan siita miksi asia voi hairita. Minullakin on hyvat valit eksaani, mutta tarkeampaa meille kummallekin on hienotunteisuus uusia kumppaneita ja uutta liittoa kohtaan. Emme siis tuppaudu jatkuvasti toistemme seuraan, vaan pidamme yhteytta harvakseltaan, muutaman kerran vuodessa.

 

Minusta tuntuu - että tuossa ap. tapauksessa tuo exiä mukanaan kuljettava puolisko ei ole tosissaan ollenkaan kanssasi.
Hänellä on sinun suhteesi ehkä ihan muut intressit, kuin vakava parisuhde.
Ei kannata tuhlata aikaasi mokoman epävakaan ja päättämättömän tuuliviirin kanssa.

 

Onpas oikeastaan huvittava keskustelu...

Ne, jotka ovat eronneet ehkä oman halunsa vastaisesti tai jättäneet toisen siksi, että mies (tai nainen) on pettänyt tai käyttäytynyt jotenkin muuten p-maisesti tuntuvat olevan sitä mieltä, että exän kanssa ei voi olla kaveri, koska kaikki exät ovat p-maisia.

Ne, joiden puoliso on pettänyt heitä oman exänsä kanssa (tai jotka kenties ovat itse pettäneet puolisoaan exänsä kanssa) ovat sitä mieltä, että ainoa motiivi olla tekemisissä exän kanssa on se, että haikailee exää takaisin tai haluaa pitää hänet potentiaalisena "panokaverina".

Ne, jotka ovat eronneet (mahdollisesti pitkästä) liitostaan sovussa ja siksi, että rakkaus on kuollut ja kuopattu aikoja sitten, mutta ystävyys on jäänyt jäljelle ovat sitten sillä kannalla, että exä on kuin kuka tahansa kaveri, jonka kanssa voi joskus pitää yhteyttä ja jonka kanssa ei todellakaan halua harrastaa seksiä tms.

Kukaan ei voi tuomita muiden mielipiteitä, turhaan kukaan "kieltää", että ette saa olla exienne kanssa tekemisissä ja ihan yhtä turhaan kukaan sanoo, että exien kanssa pitää olla kaveri (no, näin ei kai kukaan ole sanonutkaan), sillä kaikki suhteet, kaikki erot ja kaikki exät ovat oma tapauksensa, ei niitä voi rinnastaa toisiinsa.

Joku sanoi mielestäni sen ydinjutun, että nyt ap:n ja tyttöystävän pitää keskustella asiasta ja päästä johonkin kompromissiin, sillä parisuhteessa on tosiaan joustettava, puolin ja toisin.

 

Jatkan vielä, aikan nopeasti aloitte suhteeseen vaimosi kanssa, jos jo neljän kuukauden kuluttua edellisen suhteen päättymisestä, ehkä se aiheuttaa epävarmuutta suhteeseenne vieläkin, vaikka olettekin jo pidempään olleet yhdessä?

mutta mikä selittää sen että ne entisetkin hoidot roikkuvat mukana??

Eiväthän ne mitään hoitoja ole olleetkaan, vaan poikaystäviä, joista on nyttemmin tullut ystäviä.

rumasti voisin sanoa: entisiä panoja, joiden kanssa on käyty parit kerrat raflassa ja leffassa, ja nyt niitä jannuja pitää pitää lämpiminä edelleen.

Mitä sinä oikeastaan tiedät koko asiasta, koska jokainen tapaus on omanlaisensa. Esimerkkinä voin kertoa, että itselläni on platoninen suhde ex-poikaystävääni. Pidämme yhteyttä viikoittain ja käymme joskus kahvilla tai syömässä. Ex on naimisissa ja pienen lapsen isä, itse olen sinkku. Nykyinen vaimonsa ei ole vetänyt hernettä nenäänsä siksi, että olemme hänen miehensä kanssa yhteyksissä, koska hän tietää, että olemme nykyään vain kavereita. Olen tavannut vaimon itsekin sekä heidän vauvansa. Meillä tämä juttu vain toimii näin. Ja vielä... en haluaisi exääni enää takaisin, koska tunteeni häntä kohtaan ovat platoniset, kuten aiemmin mainitsinkin, tässä vielä kertauksena.

 

JA ap. EI OLE NAIMISISSA, kun joku täällä vaimosta puhuu, vaan ON SEURUSTELLUT JO PARISEN VUOTTA 3-KYMPPISEN NAISEN KANSSA.

Lukekaa vähän tarkemmin.

 

JA ap. EI OLE NAIMISISSA, kun joku täällä vaimosta puhuu, vaan ON SEURUSTELLUT JO PARISEN VUOTTA 3-KYMPPISEN NAISEN KANSSA.

Lukekaa vähän tarkemmin.

Vaimo se on avovaimokin.

 

JA ap. EI OLE NAIMISISSA, kun joku täällä vaimosta puhuu, vaan ON SEURUSTELLUT JO PARISEN VUOTTA 3-KYMPPISEN NAISEN KANSSA.

Lukekaa vähän tarkemmin.

Vaimo se on avovaimokin.

Minä puhuin vaimosta, en nähnyt tarpeelliseksi lisätä sitä avo-sanaa jokaisen vaimo-sanan eteen, sillä kuten "ystäväsi" toteaa, vaimo se on avovaimokin. Omaan kielenkäyttööni olisi tuntunut vieraalta puhua ap:n tapaan tyttiksestä...

 

tietyissä ihmisryhmissä on tällaista laumakäyttäytymistä, esim. useimmat artistit tunnustavat vain artistit kuuluvan laumaansa ja siinä varsinkin artistin puolison on vain sopeuduttava siihen elämäntapaan. Eli ei se ihan tavatontakaan ole, mutta pitää hyväksyä, muuten ei onnistu.

 

tietyissä ihmisryhmissä on tällaista laumakäyttäytymistä, esim. useimmat artistit tunnustavat vain artistit kuuluvan laumaansa ja siinä varsinkin artistin puolison on vain sopeuduttava siihen elämäntapaan. Eli ei se ihan tavatontakaan ole, mutta pitää hyväksyä, muuten ei onnistu.

Niin mihis kyssäriin tämä oli kommentttina, ei ihan auennut..?

Ei ihmisen ole hyvä pitää mitään pataljoonaa, kyllä siinä äkkiä huppelispäissään alkaa vanha suola janottamaan, kokemusta siitä on viljalti.

 

Ei ihmisen ole hyvä pitää mitään pataljoonaa, kyllä siinä äkkiä huppelispäissään alkaa vanha suola janottamaan, kokemusta siitä on viljalti.

Noh, kaikki eivät tapaa niitä exiään - siis niistä, jotka tapaavat - huppelispäissään ja vaikka tapaisivatkin, kaikkia ei ala se vanha suola janottaa, vaikka sinulle olisi näin käynytkin ; )

 

Ei ihmisen ole hyvä pitää mitään pataljoonaa, kyllä siinä äkkiä huppelispäissään alkaa vanha suola janottamaan, kokemusta siitä on viljalti.

Noh, kaikki eivät tapaa niitä exiään - siis niistä, jotka tapaavat - huppelispäissään ja vaikka tapaisivatkin, kaikkia ei ala se vanha suola janottaa, vaikka sinulle olisi näin käynytkin ; )

Niinpä... Varsinkin jos on eronnut lähinnä siksi, että suhde on tuntunut enemmän kaverisuhteelta kuin parisuhteelta jo pidemmän aikaa. Itselleni kävi noin. Tosin minun ja exän ei olisi koskaan ehkä pitänytkään alkaa seurustella, vaan olla pelkästään kavereita.

 

Siis. Montako kertaa pitää sanoa ettei ole ongelma jos on vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä vaan se että ON OLLUT NÄIDEN KANSSA SÄNGYSSÄ ja seurustellut muutaman kk esimerkikis.

So what, tyttöystävälläsi on ollut joskus muutakin seksielämää. Ottaisit jo huomioon että ne suhteet ovat loppuneet ja tyttöystäväsi on nyt sinun kanssasi. Sinulle on sanottu jo monta kertaa että on ihmisiä, joille ystävyys exien kanssa on normaalia.

Mikä siitä kauan sitten tapahtuneesta seksin harrastamisesta tekee niin kauhean mörön?

Miksi puolison täytyy olla heti varpaisillaan että nyt se varmaan pettää mua/nyt se mies vie mun kultani, jos ihminen näkee entisiä seurustelukumppaneitaan ystävyyden merkeissä?

 

Ja ap:lle voisin todeta sen verran, että se että pidän exiini yhteyttä ei tarkoita että puolisoni ei olisi elämäni ykkönen ja tärkein henkilö. Mutta mikäli nykyiseni alkaisi rajoittaa ystävieni tapaamista hänestä tulisi melko nopeasti jotain muuta kuin elämäni ykkönen, saattaisipa päätyä jopa exäksi. Ellei hän kunnioita omaa vapauttani päättää ystävistäni niin miksi minä kunnioittaisin häntä?

Tämä on juuri se ihmistyyppi, joka kannattaisi kiertää kaukaa, jos haluaa aidosti rakastaa. Jos ex-armeija pidetään niin tärkeänä, että sillä voidaan uhata, niin eipä ole mitään mieltä jatkaa suhdetta. Suhde on todella huonolla pohjalla, jos sen päättymisellä uhataan.

Paraskin puhuja, jos kerran olet vaatimassa että puolisollasi ei ole oikeutta ystäviinsä!

 

Ja ap:lle voisin todeta sen verran, että se että pidän exiini yhteyttä ei tarkoita että puolisoni ei olisi elämäni ykkönen ja tärkein henkilö. Mutta mikäli nykyiseni alkaisi rajoittaa ystävieni tapaamista hänestä tulisi melko nopeasti jotain muuta kuin elämäni ykkönen, saattaisipa päätyä jopa exäksi. Ellei hän kunnioita omaa vapauttani päättää ystävistäni niin miksi minä kunnioittaisin häntä?

Tämä on juuri se ihmistyyppi, joka kannattaisi kiertää kaukaa, jos haluaa aidosti rakastaa. Jos ex-armeija pidetään niin tärkeänä, että sillä voidaan uhata, niin eipä ole mitään mieltä jatkaa suhdetta. Suhde on todella huonolla pohjalla, jos sen päättymisellä uhataan.

Paraskin puhuja, jos kerran olet vaatimassa että puolisollasi ei ole oikeutta ystäviinsä!

Ei asia ole noin yksinkertainen. Kyllä puolisolla saa ja pitää olla ystäviä, mutta kyllä ainakin minä nostaisin kytkintä jos puoliso kuljettaisi mukanaan joukkoa entisiä panokavereita. Ja vielä uhkaisi erolla, jos ei saa heidän kanssaan risteillä ja kahvitella.

 

tietyissä ihmisryhmissä on tällaista laumakäyttäytymistä, esim. useimmat artistit tunnustavat vain artistit kuuluvan laumaansa ja siinä varsinkin artistin puolison on vain sopeuduttava siihen elämäntapaan. Eli ei se ihan tavatontakaan ole, mutta pitää hyväksyä, muuten ei onnistu.

Niin mihis kyssäriin tämä oli kommentttina, ei ihan auennut..?

Ei ihmisen ole hyvä pitää mitään pataljoonaa, kyllä siinä äkkiä huppelispäissään alkaa vanha suola janottamaan, kokemusta siitä on viljalti.

Esimerkiksi teatteriväki on tiivis ryhmä, joka voi pitää yhtä vapaa-ajallakin; poiketa oluelle ja tukea toisiaan. On sekin lauma ystäviä, mutta jollakin tapaa se on hyväksyttävämpää, kuin ex-armeija ; kun tietää mikä heillä on yhdistävä tekijä.

 

Ja ap:lle voisin todeta sen verran, että se että pidän exiini yhteyttä ei tarkoita että puolisoni ei olisi elämäni ykkönen ja tärkein henkilö. Mutta mikäli nykyiseni alkaisi rajoittaa ystävieni tapaamista hänestä tulisi melko nopeasti jotain muuta kuin elämäni ykkönen, saattaisipa päätyä jopa exäksi. Ellei hän kunnioita omaa vapauttani päättää ystävistäni niin miksi minä kunnioittaisin häntä?

Tämä on juuri se ihmistyyppi, joka kannattaisi kiertää kaukaa, jos haluaa aidosti rakastaa. Jos ex-armeija pidetään niin tärkeänä, että sillä voidaan uhata, niin eipä ole mitään mieltä jatkaa suhdetta. Suhde on todella huonolla pohjalla, jos sen päättymisellä uhataan.

Paraskin puhuja, jos kerran olet vaatimassa että puolisollasi ei ole oikeutta ystäviinsä!

Ei asia ole noin yksinkertainen. Kyllä puolisolla saa ja pitää olla ystäviä, mutta kyllä ainakin minä nostaisin kytkintä jos puoliso kuljettaisi mukanaan joukkoa entisiä panokavereita. Ja vielä uhkaisi erolla, jos ei saa heidän kanssaan risteillä ja kahvitella.

Kyllä asia on juuri noin yksinkertainen. Puolisolla ei ole oikeutta päättää kenen kanssa kumppani kaveeraa. Sosiaalisten kontaktien rajoittamista kutsutaan myös henkiseksi väkivallaksi etenkin kun siihen liittyy uhka siitä, että ei ehkä seurustella mikäli ystävistään ei luovu. Onko nyt todella niin että aikuiset ihmiset kuvittelevat voivansa sanella toiselle aikuiselle ihmiselle kenen kanssa saa kaveerata? Minäkin miettisin eroa jos poikaystäväni alkaisi sanella ketä saan tavata. Syynä siihen ei suinkaan olisi se etten voisi elää ilman exiäni vaan se että en halua rinnalleni ihmistä joka kuvittelee voivansa hallita minua. Mikä on seuraava askel? Et saa pitää ollenkaan vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, voihan olla että niihinkin tuntee seksuaalista vetoa? Et saa mennä baariin, koska sielläkin voi tapahtua vaikka mitä? Et saa tavata naispuolisia ystäviäsi koska saattavat puhua pahaa poikaystävästä selän takana? (Ja ennen kuin joku väittää ettei näin tapahdu niin voin kertoa että olen nähnyt näin tapahtuvan, ja rajoittaminen alkaa aina erittäin pienistä asioista. )

 

Kyllä asia on juuri noin yksinkertainen. Puolisolla ei ole oikeutta päättää kenen kanssa kumppani kaveeraa. Sosiaalisten kontaktien rajoittamista kutsutaan myös henkiseksi väkivallaksi etenkin kun siihen liittyy uhka siitä, että ei ehkä seurustella mikäli ystävistään ei luovu. Onko nyt todella niin että aikuiset ihmiset kuvittelevat voivansa sanella toiselle aikuiselle ihmiselle kenen kanssa saa kaveerata? Minäkin miettisin eroa jos poikaystäväni alkaisi sanella ketä saan tavata. Syynä siihen ei suinkaan olisi se etten voisi elää ilman exiäni vaan se että en halua rinnalleni ihmistä joka kuvittelee voivansa hallita minua. Mikä on seuraava askel? Et saa pitää ollenkaan vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, voihan olla että niihinkin tuntee seksuaalista vetoa? Et saa mennä baariin, koska sielläkin voi tapahtua vaikka mitä? Et saa tavata naispuolisia ystäviäsi koska saattavat puhua pahaa poikaystävästä selän takana? (Ja ennen kuin joku väittää ettei näin tapahdu niin voin kertoa että olen nähnyt näin tapahtuvan, ja rajoittaminen alkaa aina erittäin pienistä asioista. )

Et sitten lukenut vastaustani. Puolisolla saa ja pitää olla kavereita. Mutta myös sillä toisella puolisolla pitää olla oikeus päättää kenen kanssa seurustelee. Eikä asia todellakaan ole niin yksinkertainen, puoliso pitää hyväksyä, mutta puolison muu elämä pitää myös hyväksyä, jos puoliso pyörii jollakin tapaa vastenmielisissä piireissä, niin se vaikuttaa suhteeseen, sitä ei voi kukaan kieltää.

 

Kyllä asia on juuri noin yksinkertainen. Puolisolla ei ole oikeutta päättää kenen kanssa kumppani kaveeraa. Sosiaalisten kontaktien rajoittamista kutsutaan myös henkiseksi väkivallaksi etenkin kun siihen liittyy uhka siitä, että ei ehkä seurustella mikäli ystävistään ei luovu. Onko nyt todella niin että aikuiset ihmiset kuvittelevat voivansa sanella toiselle aikuiselle ihmiselle kenen kanssa saa kaveerata? Minäkin miettisin eroa jos poikaystäväni alkaisi sanella ketä saan tavata. Syynä siihen ei suinkaan olisi se etten voisi elää ilman exiäni vaan se että en halua rinnalleni ihmistä joka kuvittelee voivansa hallita minua. Mikä on seuraava askel? Et saa pitää ollenkaan vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, voihan olla että niihinkin tuntee seksuaalista vetoa? Et saa mennä baariin, koska sielläkin voi tapahtua vaikka mitä? Et saa tavata naispuolisia ystäviäsi koska saattavat puhua pahaa poikaystävästä selän takana? (Ja ennen kuin joku väittää ettei näin tapahdu niin voin kertoa että olen nähnyt näin tapahtuvan, ja rajoittaminen alkaa aina erittäin pienistä asioista. )

Et sitten lukenut vastaustani. Puolisolla saa ja pitää olla kavereita. Mutta myös sillä toisella puolisolla pitää olla oikeus päättää kenen kanssa seurustelee. Eikä asia todellakaan ole niin yksinkertainen, puoliso pitää hyväksyä, mutta puolison muu elämä pitää myös hyväksyä, jos puoliso pyörii jollakin tapaa vastenmielisissä piireissä, niin se vaikuttaa suhteeseen, sitä ei voi kukaan kieltää.

Niin kyllä vaikuttaa. Olet aivan oikeassa. Mutta ratkaisu asiaan ei ole se, että yrittää saada puolison muuttumaan. Sehän ei juuri koskaan onnistu ilman katkeroitumista. Jos et pysty hyväksymään puolisoasi sellaisena kuin hän on tai hyväksymään hänen ystäviään niin on parempi poistua suhteesta. Eihän mitään suhdetta voi perustaa siihen että kumppani komennellaan sellaiseksi kuin itseä miellyttää. Jo todellakin, jokaisella on oikeus päättää kenen kanssa seurustelee. Siksipä apkin on vapaa päättämään suhteen mikäli tyttöystävän tapa elää ei miellytä.