Miksi tyttöystäväni pitää mukanaan ison pataljoonan entisiä poikaystäviään?

Miten niin yleensä ei toimi? "Ja ollut muka rakastunutkin". Ettei tästä vaan taas paistaisi läpi joku katkeruus pieleen menneen parisuhteen jäljiltä? Kun jotkut vaan osaavat erota ystävinä ja olla eron jälkeenkin ystäviä, ei se mikään mahdottomuus ole. Ihmetyttää joskus sekin, millaisten ihmisten kanssa nämä ihmiset ovat oikein seurustelleet ja eläneetkin, jos eivät voi exiään mitenkään nähdä ystävinä tai edes hyvänpäiväntuttuina.

Mikä ihmeen kynnysmatto ap on sitten, kun mies oli pettänyt ja muutenkin kusettanut tätä, mikäli ymmärsin? Ei sellaista ihan joka likka kattele!

 

Täällähän on oikein innostuttu liekittämään.

Ap:lle on annettu jo monia esimerkkejä siitä, millaisesta tilanteesta voi olla kyse. Kannattaisi myös kuunnella, mitä sanottavaa tyttöystävällä itsellään on. Jos hän kerran on niitä ihmisiä, joille ystävyys exien kanssa on luonnollista, ja ap ei sitä ymmärrä, ongelmia on ihan varmasti edessä. Siinä pitää molempien olla valmiita tulemaan toista puolitiehen vastaan tai lähteä eri suuntiin.

Syy miksi itse täällä kommentoin on se, että minusta on vaan niin turhaa erota toisesta sen takia ettei hyväksy hänen ystäviään. Jos nainen on ystävä useamman exänsä kanssa, eikö se kerro vaan sen että hän on sitä tyyppiä joka haluaa säilyttää ystävyyden vaikka yhteiselo onkin osoittautunut mahdottomaksi? Jossain viestissä ap taisi kertoakin ettei tyttöystävällään ole juurikaan muita ystäviä -> ei mikään ihme että ystäviksi lukeutuvat sitten juuri exät, jotka kuitenkin ovat tunteneet hänet pitemmältä ajalta. Sitä paitsi jos nainen haluaisi suhteen johonkin entiseensä, kai hän ottaisi ja lähtisi eikä olisi muuttanut ap:n luokse? Ja jos hän olisi kiinnostunut jostain tietystä exästään, miksi hän pitäisi yhteyttä myös niihin muihin ellei kyseessä tosiaan ole puhdas ystävyys?

Aiemmat kommenttini akateemisuudesta näemmä aiheuttivat joillekin hupia. Tarkoitukseni oli vaan sanoa että toiset nyt vaan ovat tottuneet siihen että naiset ja miehet voivat olla ystäviä keskenään, oli takana sitten seurustelusuhde tai ei. Ystävyyteen riittävät ihan vaikka yhteiset jutteluhetket kahvikupposen ääressä, siihen on turha yrittää vetää mukaan mitään kylpylälomaskenaarioita. Toisille tämä vaan ei tunnu sopivan lainkaan vaikka kuinka perustelisi.

 

Olen ehkä lukenut huonosti viestit, mutta silmiini ei ole osunut omakohtaisesti puolisonsa suhteet exiin hyväksyvää kannanottoa. Mistä johtunee?
Joku kyllä kertoi heidän viettävän joskus aikaa pariskuntina exän kanssa.
Ja useampikin itse exänsä kanssa kaveeraava puolustelee tekoaan.

Mutta missä on ne suvaitsevat, jotka ehdoitta hyväksyvät puolison ystävyyden USEAMMAN exän kanssa ja ilman nyxän läsnäoloa? Satumaassa, luulisin?

 

Minä ainakin hyväksyn, että mieheni on tekemisissä exänsä kanssa ilman minua ja hän sen, että minä olen exäni kanssa tekemisissä ilman häntä, tosin näin ei kamalan usein tapahdu, mutta joskus kuitenkin. Esim. viime kesänä mieheni ja exänsä menivät samalla autolla kesälomamatkalle (minun ehdotuksestani) kun ovat kotoisin samalta paikkakunnalta ja mielestäni olisi ollut täysin älytöntä, että olisivat menneet eri autoilla. Minä menin sitten perässä parin viikon päästä, kun oma lomani alkoi.

Ja se, miksi/miten voin olla exäni kanssa kaveri, vaikka olemmekin olleet yhdessä ja vaikka erosimmekin johtuu varmasti pitkälle siitä, että me julkkisten mainostamalla tavalla "kasvoimme erillemme", olimme viimeiset pari vuotta "vain" kavereita, esim. seksiä ei enää ollut jne.

 

Niin ja he menivät siis autolla ihan kahdestaan, lapsensa olivat menneet jo kesän alussa junalla.

 

Niin, useampi exä olisi meidän tapauksessa aika vaikeaa, sillä mieheni oli naimisissa yli 10 vuotta exänsä kanssa, samoin minä exäni kanssa ja nyt minä ja mieheni olemme olleet yhdessä kymmenkunta vuotta, joten eipä taidettaisi tähän hätään löytää kavereiksi ketään yli 20 vuoden takaista entistä tyttö/poikaystävää ; )

 

Täällähän on oikein innostuttu liekittämään.

Ap:lle on annettu jo monia esimerkkejä siitä, millaisesta tilanteesta voi olla kyse. Kannattaisi myös kuunnella, mitä sanottavaa tyttöystävällä itsellään on. Jos hän kerran on niitä ihmisiä, joille ystävyys exien kanssa on luonnollista, ja ap ei sitä ymmärrä, ongelmia on ihan varmasti edessä. Siinä pitää molempien olla valmiita tulemaan toista puolitiehen vastaan tai lähteä eri suuntiin.

Syy miksi itse täällä kommentoin on se, että minusta on vaan niin turhaa erota toisesta sen takia ettei hyväksy hänen ystäviään. Jos nainen on ystävä useamman exänsä kanssa, eikö se kerro vaan sen että hän on sitä tyyppiä joka haluaa säilyttää ystävyyden vaikka yhteiselo onkin osoittautunut mahdottomaksi? Jossain viestissä ap taisi kertoakin ettei tyttöystävällään ole juurikaan muita ystäviä -> ei mikään ihme että ystäviksi lukeutuvat sitten juuri exät, jotka kuitenkin ovat tunteneet hänet pitemmältä ajalta. Sitä paitsi jos nainen haluaisi suhteen johonkin entiseensä, kai hän ottaisi ja lähtisi eikä olisi muuttanut ap:n luokse? Ja jos hän olisi kiinnostunut jostain tietystä exästään, miksi hän pitäisi yhteyttä myös niihin muihin ellei kyseessä tosiaan ole puhdas ystävyys?

Aiemmat kommenttini akateemisuudesta näemmä aiheuttivat joillekin hupia. Tarkoitukseni oli vaan sanoa että toiset nyt vaan ovat tottuneet siihen että naiset ja miehet voivat olla ystäviä keskenään, oli takana sitten seurustelusuhde tai ei. Ystävyyteen riittävät ihan vaikka yhteiset jutteluhetket kahvikupposen ääressä, siihen on turha yrittää vetää mukaan mitään kylpylälomaskenaarioita. Toisille tämä vaan ei tunnu sopivan lainkaan vaikka kuinka perustelisi.

Valistapa minua alikoulutettua nyt hiukan (psykiatrinen erikoissairaanhoitaja olen vain, en akateemisesti kouluttautunut) kun en ymmärrä. Mitä ihmettä tarkoitat että akateemisesti kouluttautuneet voivat olla ystäviä sukupuoleen katsomatta? Enkö minä saisi pitää miespuolisia ystäviä koska olen "vain" s-hoitaja?

Mitään exiä en kylläkään vedä perässäni, miespuoliset tuttavani ovat vain ystäviä tai kavereita, en ole vehdannut heidän kanssaan missään enkä myös vehtaa.

Tässä ketjussa ei ollut alunperinkään kyse siitä voiko mies ja nainen olla ystäviä, vaan siitä onko sopivaa että naisystävä raahaa perässään eksien pataljoonaa, mikäli luetun ymmärämiseni on kohdillaan. Eiköhän se tälläkin oppimäärällä ole.

Selvitys tyhmälle, kiitos!

 

Olen ehkä lukenut huonosti viestit, mutta silmiini ei ole osunut omakohtaisesti puolisonsa suhteet exiin hyväksyvää kannanottoa. Mistä johtunee?
Joku kyllä kertoi heidän viettävän joskus aikaa pariskuntina exän kanssa.
Ja useampikin itse exänsä kanssa kaveeraava puolustelee tekoaan.

Mutta missä on ne suvaitsevat, jotka ehdoitta hyväksyvät puolison ystävyyden USEAMMAN exän kanssa ja ilman nyxän läsnäoloa? Satumaassa, luulisin?

En ole myöskään lukenut tästä ketjusta yhtäkään kommenttia tosiaan jossa sanottaisi että hyväksyy siippansa eksät elämässään mukanaa. (poislukien lapsia saaneet, eri juttu kun joku 4kk pikainen seurustelu v. 2003 jonka jälkeen on "tapailtu")

Itselläni ja miehelläni on ainakin eri laisia huonoja kokemuksia aiheesta. Keskustelimme asiasta tässä, ja mitä itse omia elämiämme muistelemme ja kavereiden, kyllä ne eksät aiheuttaa yleensä aika paljon riesaa. Sitten eräs ystäväni, nainen, joka myös pitää koko jengiä mukanaan, ihmettelee kun ei flaksi käy miesmarkkinoilla. Pariin kertaan tapailee jotain miestä mutta piakkoin miehelle tulee "muita menoja" niin paljon ettei oikeastaan ehdi seurustella sen pidempään vaikka aluksi meni hyvinkin. En viitsi sanoa kaverilleni että yksi tosi iso syy on varmasti tuo eksien mukanaolo. Koska hänelle on ne eksät myös todella tärkeitä, ajaa nykysuhteen edelle.

 

Minä ainakin hyväksyn, että mieheni on tekemisissä exänsä kanssa ilman minua ja hän sen, että minä olen exäni kanssa tekemisissä ilman häntä, tosin näin ei kamalan usein tapahdu, mutta joskus kuitenkin. Esim. viime kesänä mieheni ja exänsä menivät samalla autolla kesälomamatkalle (minun ehdotuksestani) kun ovat kotoisin samalta paikkakunnalta ja mielestäni olisi ollut täysin älytöntä, että olisivat menneet eri autoilla. Minä menin sitten perässä parin viikon päästä, kun oma lomani alkoi.

Ja se, miksi/miten voin olla exäni kanssa kaveri, vaikka olemmekin olleet yhdessä ja vaikka erosimmekin johtuu varmasti pitkälle siitä, että me julkkisten mainostamalla tavalla "kasvoimme erillemme", olimme viimeiset pari vuotta "vain" kavereita, esim. seksiä ei enää ollut jne.

Ohoh, pidetäämpäs siellä paljon yhteyttä eksän kanssa kun jo kesälomareissut mennään yksissä. No ehkä joillain tuo toimii pidemmänkin päälle, mutta suurimmalla osalla ei.

Itse mieheni kanssa matkustamme kaksin vaikka sitten taksilla 400 km päähän, ennen kuin eksän kanssa kumpikaan ajelee kilometriäkään...

 

Niin ja he menivät siis autolla ihan kahdestaan, lapsensa olivat menneet jo kesän alussa junalla.

Joo siis tässäkin oli kyse siis "lapsellisista" ihmisistä. Totta munassa niiden pitää yrittää setviä kulkunsa, menonsa ja ohjelmansa ja välinsä okei! Mut kun nyt puhuttiin jengistä, jolla ei o niitä kakaroita, eli peräänkuulutetaan nyt edelleen: Missä on sellaiset jotka varauksetta hyväksyy siippansa kahdekeskiset tapaamiset eksän kanssa, jonkun jonka kanssa on seukannut tai asunut 1kk - muutaman vuoden.

Halooo..

 

Esim. viime kesänä mieheni ja exänsä menivät samalla autolla kesälomamatkalle (minun ehdotuksestani) kun ovat kotoisin samalta paikkakunnalta ja mielestäni olisi ollut täysin älytöntä, että olisivat menneet eri autoilla. Minä menin sitten perässä parin viikon päästä, kun oma lomani alkoi.

Ohoh, pidetäämpäs siellä paljon yhteyttä eksän kanssa kun jo kesälomareissut mennään yksissä. No ehkä joillain tuo toimii pidemmänkin päälle, mutta suurimmalla osalla ei.
[/quote]

Niin, he siis ovat kotoisin samalta paikkakunnalta (n. 700 km päästä täältä pääkaupunkiseudulta katsottuna) ja heidän lapset olivat lähteneet jo kesän alussa junalla sinne. Eivät he lomaa viettäneet yhdessä, vaan kumpikin omien sukulaistensa luona ja lapset olivat vuoronperään molempien luona. Minulla alkoi loma vasta myöhemmin, mutta mies on innokas ravustaja ja hän oli jo aikoja sitten päättänyt, että lähtee mökille heti, kun ravustuskausi alkaa. Se oli sitten sattumaa, että ex oli menossa samaan aikaan samalle paikkakkunnalle.

Henk. koht. olin sitä mieltä, että olisi tuhlausta ajaa kahdella autolla tai mennä junalla, sekä junaliput että bensa ovat ihan hinnoissaan kuitenkin.

 

Niin ja he menivät siis autolla ihan kahdestaan, lapsensa olivat menneet jo kesän alussa junalla.

Joo siis tässäkin oli kyse siis "lapsellisista" ihmisistä. Totta munassa niiden pitää yrittää setviä kulkunsa, menonsa ja ohjelmansa ja välinsä okei! Mut kun nyt puhuttiin jengistä, jolla ei o niitä kakaroita, eli peräänkuulutetaan nyt edelleen: Missä on sellaiset jotka varauksetta hyväksyy siippansa kahdekeskiset tapaamiset eksän kanssa, jonkun jonka kanssa on seukannut tai asunut 1kk - muutaman vuoden.

Halooo..

Esim. minä saan tavata entistä miestäni, vaikkei meillä ole lapsia. Olimme naimisissa 10 vuotta ja sitä ennen seurustelimme kolmisen vuotta, joten tuona aikana meillä on esim. kertynyt yhteisiä kummilapsia, esim. keskustelemme heidän lahjoista ja syntymäpäivillä jne. törmäämme toisiimme väistämättäkin. Joskus käymme syömässäkin/kahvilla ja exäni ja puolisonsa olivat meillä tosiaan kylässä tässä joku aika sitten.

Itse en kyllä kutsuisi exäksi ketään sellaista, jonka kanssa olisi asunut 1 kk, ei kai kukaan eroa niin pian yhteenmuuttamisen jälkeen? Minä sanon exäksi vain entistä miestäni, siis sitä, kenen kanssa olin naimisissa.

 

Esim. viime kesänä mieheni ja exänsä menivät samalla autolla kesälomamatkalle (minun ehdotuksestani) kun ovat kotoisin samalta paikkakunnalta ja mielestäni olisi ollut täysin älytöntä, että olisivat menneet eri autoilla. Minä menin sitten perässä parin viikon päästä, kun oma lomani alkoi.

Ohoh, pidetäämpäs siellä paljon yhteyttä eksän kanssa kun jo kesälomareissut mennään yksissä. No ehkä joillain tuo toimii pidemmänkin päälle, mutta suurimmalla osalla ei.

Kokeillaanpas, että menivätkö lainaukset nyt oikein:


Niin, he siis ovat kotoisin samalta paikkakunnalta (n. 700 km päästä täältä pääkaupunkiseudulta katsottuna) ja heidän lapset olivat lähteneet jo kesän alussa junalla sinne. Eivät he lomaa viettäneet yhdessä, vaan kumpikin omien sukulaistensa luona ja lapset olivat vuoronperään molempien luona. Minulla alkoi loma vasta myöhemmin, mutta mies on innokas ravustaja ja hän oli jo aikoja sitten päättänyt, että lähtee mökille heti, kun ravustuskausi alkaa. Se oli sitten sattumaa, että ex oli menossa samaan aikaan samalle paikkakkunnalle.

Henk. koht. olin sitä mieltä, että olisi tuhlausta ajaa kahdella autolla tai mennä junalla, sekä junaliput että bensa ovat ihan hinnoissaan kuitenkin.

 

Niin ja he menivät siis autolla ihan kahdestaan, lapsensa olivat menneet jo kesän alussa junalla.

Joo siis tässäkin oli kyse siis "lapsellisista" ihmisistä. Totta munassa niiden pitää yrittää setviä kulkunsa, menonsa ja ohjelmansa ja välinsä okei! Mut kun nyt puhuttiin jengistä, jolla ei o niitä kakaroita, eli peräänkuulutetaan nyt edelleen: Missä on sellaiset jotka varauksetta hyväksyy siippansa kahdekeskiset tapaamiset eksän kanssa, jonkun jonka kanssa on seukannut tai asunut 1kk - muutaman vuoden.

Halooo..

Esim. minä saan tavata entistä miestäni, vaikkei meillä ole lapsia. Olimme naimisissa 10 vuotta ja sitä ennen seurustelimme kolmisen vuotta, joten tuona aikana meillä on esim. kertynyt yhteisiä kummilapsia, esim. keskustelemme heidän lahjoista ja syntymäpäivillä jne. törmäämme toisiimme väistämättäkin. Joskus käymme syömässäkin/kahvilla ja exäni ja puolisonsa olivat meillä tosiaan kylässä tässä joku aika sitten.

Itse en kyllä kutsuisi exäksi ketään sellaista, jonka kanssa olisi asunut 1 kk, ei kai kukaan eroa niin pian yhteenmuuttamisen jälkeen? Minä sanon exäksi vain entistä miestäni, siis sitä, kenen kanssa olin naimisissa.

Sulla on ihan eri jutut kun mun tilanteessani. Vaikkei sulla ole omia lapsia, on kuitenkin pitkä liitto ja onhan siellä ne kummilapset kuitenkin kummitelemassa.. kummasti ne lapset tulee aina esiin. Mutta nämä minun tyttikseni eksät ovat syntyneet seurusteluista missä ei ole edes asuttu yhdessä. On seúrusteltu tai tapailtu vaihteleva aika, ja todettu ettei siitä tule mitään. Jääty kuitenkin vielä ystäviksi ja sehän minua ihmetyttääkin. Mitään yhteisiä harrastuksia tms kiinnostuksen kohteita ei ole, eli mikään ei selitä tätä kuviota oikein. Muuta kuin tietysti se että tyttikseni on erittäin riippuvainen näiden jannujen seurasta. Pinnani ei ole loputon kylläkään. Olen saanut tältä palstalta nyt kuitenkin näkökantoja, kiitos niistä. Minulla on paljon ymmärtäjiä, ja samaa mieltä ovat kaverinikin. Ei heidänkään avovaimoilla mitään eksiä roiku vanavedessä, ei se taida oikein olla normaalia.

 

Ja vielä se, että pitkän parisuhteen aikana tulee myös paljon sellaisia ystäviä, jotka ovat molempien ystäviä, esim. ex-mieheni sisko on yksi parhaimmista ystävättäristäni ja samoin hänen nuorin veljensä on aina ollut kaverini. Juuri sain viestiä ex-mieheni vanhimman veljen lapselta, hän kertoili oman lapsensa 7-vuotispäivästä jne. Eli väistämättä myös kummilasten lisäksi tulee muitakin tilaisuuksia, joihin molemmat kutsutaan (ei tietenkään pariskuntana), esim. rippijuhlia, yo-juhlia, häitä, hautajaisia).

Mutta kenties ap ja muutama muu kovin kielteisesti suhtautuva on hurjan paljon minua nuorempi, itse en tosiaan kutsuisi exäksi sellaista, jonka "kaa" olen joskus teininä ns. seurustellut.

Mutta siis ap, miten usein avopuolisosi pitää yhteyttä näihin exiinsä? Mitä he tekevät? Minusta tuntuu, että he eivät ole koskaan oikeastaan olleetkaan muita kuin "vain" kavereita, jos kerran seurusteluaikakakin on ollut lyhyt ja jo sinä aikana on todettu, että ei tuu mittää! Oletko kertonut avopuolisollesi, ettet halua hänen olevan missään tekemisissä näiden miesten kanssa?

 

Ap, mitä he konkreetisesti tekevät kun tapaavat? Miten usein tapaavat? Meneekö jotkin tapaamiset teidän yhteisten juttujen edelle? Oletko puhunut asiasta "tyttiksesi" kanssa?

 

Mutta nämä minun tyttikseni eksät ovat syntyneet seurusteluista missä ei ole edes asuttu yhdessä. On seúrusteltu tai tapailtu vaihteleva aika, ja todettu ettei siitä tule mitään. Jääty kuitenkin vielä ystäviksi ja sehän minua ihmetyttääkin. Mitään yhteisiä harrastuksia tms kiinnostuksen kohteita ei ole, eli mikään ei selitä tätä kuviota oikein.

Olen samaa mieltä Hellou Kitty!:n kanssa, kuulostaa kovasti siltä että seurustelu ei koskaan edes ole ollut vakavaa. Voi jopa olla että tyttöystäväsi on tuntenut miehet kavereina jo ennen kuin ovat yrittäneet aloittaa mitään suhdetta. Jos kuitenkin mies on ollut kiva tyyppi ja hyvä kaveri, niin mihin joku epäonnistunut suhdekokeilu sen yhtäkkiä muuttaisi? (tässä samalla vastaus nimimerkille Odotan vastausta - yritän tuoda esille että etuliitteellä EX varustetut henkilöt eivät ole sen kummempia ihmisiä kuin muutkaan eri sukupuolen ystävät. Samoin yritin sanoa että on aloja joilla todennäköisesti on helpompaa päätyä porukkaan jossa on sekä miehiä että naisia ystävinä)

 

Ehkäpä täällä puhuu nyt extremeliberaali, mutta mulla ja avomiehellä on molemmilla ystävyyssuhde muutamaan eksään. Niistä on vaan ajan mittaan tullut ystäviä ja se onkin ollut suhteitten kariutumisen syy. Esim. viimeistä eksääni kunnioitin ja pidin hänen seurastaan, mutta romanttinen rakkaus meiltä haihtui muutama vuosi suhteen sisään. Siitä oli ihan luonnollista jatkaa ystävyyssuhdetta, koska sitä se oli ollut aiemminkin. Mulla on sen lisäksi muutama ystävä, jonka kanssa oli jotain säpinää joskus kauan sitten, joista ei tullut mitään romanttista. Mutta kuitenkin ystävyyssuhde tuli ja pysyy. En minä halua olla noista ihmisistä erossa sen vuoksi, että joskus ikuisuuksia sitten oli joku pieni juttu. Niin paljon on tapahtunut sen jälkeen. Ja avomiehellä on samanlainen ystävä.

Mulle tärkeintä maailmassa on kuitenkin suhde avomiehen kanssa, eikä kummallakaan ole epäilystäkään siitä, kuka on toiselle se numero yksi. Ja koska näin on, ei meillä ole tullut ongelmia eksien kanssa kaveeraamisesta. Asiasta on siis puhuttu ja olemme tulleet tällaiseen tasapainoon. Halusin vain pistää oman esimerkkini sen vuoksi ettei tule sellaista kuvaa, että tämä ei olisi mahdollista. Meillä on.

 

Meillä myös. Kaveripiirimme on pitkälti yhteinen (asuimme yhdessä 4 vuotta) ja asumme exäni kanssa lähellä toisiamme, joten kuljemme usein kimppakyydillä esim. töihin. (Työpaikkamme sijaitsevat samassa korttelissa.) Avomiestäni tämä ei häiritse, enkä todellakaan haaveile yhteenpaluusta exäni kanssa. Seurustelumme päättyi yhteisestä toivomuksesta, sillä kaikki romanttinen vain kuihtui väliltämme, seksi loppui ym, mutta pidän hänestä edelleen kovasti ihmisenä ja hän minusta.

Avomieheni on ihan ok väleissä yhden exänsä kanssa - tarkennettakoon, että kyseessä oli hyvin lyhyt, n. kuukauden kestänyt seurustelu, ja he olivat sitä ennen kavereita pitkään. Nyt ko. seurustelusta on pari vuotta ja he ovat yhä kavereita, koska seurustelusta ei tullut mitään. Tapaamme yhdessä ja erikseen. Minäkin olen käynyt kyseisen exän kanssa esimerkiksi juhlimassa (samassa tyttöporukassa), sillä meilläkin on nykyään paljon yhteisiä kavereita ja yhteinen harrastuskin.

Ehkä minun kaveripiirini on outo, mutta myös paras ystäväni on yhä väleissä exänsä kanssa - pitävät yhteyttä, vaihtavat kuulumisia, näkevät joskus bileissä tai harrastusten merkeissä. Exää ei kiinnosta seurustelu kenenkään kanssa, ja paras ystäväni on onnellisessa parisuhteessa eikä todellakaan haikaile menneitä.

Muutenkin kaveripiiriini (ja avomieheni kaveripiiriin) kuuluu sekä miehiä että naisia. Minusta on omituista, että miesten ja naisten ystävyyssuhteisiin vedetään aina seksi mukaan. Minulla on kaksi miespuolista työtoveria, joiden kummankin kanssa olen ollut työmatkalla ulkomailla KAHDESTAAN, hui hirveää. Mahtaa juoruämmiä tympiä kun todellisuudessa olemme ainoastaan käyneet palavereissa, ehkä yhdessä lounaalla, illalla juomassa muutaman drinkin, keskustelleet henkeviä ja menneet sen jälkeen eri huoneisiin nukkumaan ilman että edes kosketimme toisiamme kertaakaan koko matkan aikana!

 

Niin ja he menivät siis autolla ihan kahdestaan, lapsensa olivat menneet jo kesän alussa junalla.

Joo siis tässäkin oli kyse siis "lapsellisista" ihmisistä. Totta munassa niiden pitää yrittää setviä kulkunsa, menonsa ja ohjelmansa ja välinsä okei! Mut kun nyt puhuttiin jengistä, jolla ei o niitä kakaroita, eli peräänkuulutetaan nyt edelleen: Missä on sellaiset jotka varauksetta hyväksyy siippansa kahdekeskiset tapaamiset eksän kanssa, jonkun jonka kanssa on seukannut tai asunut 1kk - muutaman vuoden.

Halooo..

Mitä ihmeen väliä sillä on onko lapsia vai ei? Itse olen eronnut poikaystävistäni koska suhde ei enää ole toiminut ja rakkaus on kuollut. Hyviä ystäviä meistä on silti suhteen aikana tullut, joten olisi hullua lopettaa se hyvintoimiva ystävyys (ja suhteen ainoa hyvin toimiva osa) vain siksi ettei yhdessä voi enää elää. Ja kyllä, nykyinen mieheni pitää yhteyttä exäänsä satunnaisesti. En näe siinä mitään ihmeellistä. Ihmiset tuntuvat katsovan asioita kovin mustavalkoisesti kun ero suhteesta tarkoittaa samalla ikuista yhteydenpitokieltoa ko. henkilöön. Enkä todellakaan ymmärrä mikä ihmeen uhka se ex sille nykyiselle suhteelle on. Erohan on tullut juuri siksi ettei yhteen sovittu. Itse näin exääni juuri edellispäivänä ja mietin miten olen voinut hänen kanssaan koskaan seurustella, kun en tunne häneen mitään vetoa. Siis tunteet ovat todellakin kuolleet. Ehkä siksi en osaa nähdä uhkana myöskään mieheni exiä. Ja varmasti siihen vaikuttaa myös hyvä itsetunto ja se että tiedostan että jos mies haluaa minut jättää niin hän jättää olipa yhteydessä exään tai ei.

 

Niin ja he menivät siis autolla ihan kahdestaan, lapsensa olivat menneet jo kesän alussa junalla.

Joo siis tässäkin oli kyse siis "lapsellisista" ihmisistä. Totta munassa niiden pitää yrittää setviä kulkunsa, menonsa ja ohjelmansa ja välinsä okei! Mut kun nyt puhuttiin jengistä, jolla ei o niitä kakaroita, eli peräänkuulutetaan nyt edelleen: Missä on sellaiset jotka varauksetta hyväksyy siippansa kahdekeskiset tapaamiset eksän kanssa, jonkun jonka kanssa on seukannut tai asunut 1kk - muutaman vuoden.

Halooo..

Ja vielä tähän on pakko kommentoida sen verran että jos on seurustellut kuukauden tai muutamankin niin ei todellakaan ole siinä asemassa että olisi varaa kommentoida toisen ystävyyssuhteita mitenkään. Eihän sitä voi edes kutsua vielä seurusteluksi. Ylipäätään kaikenlainen toisen asioihin puuttuminen on vastenmielistä ja jos suhteen alusta asti suhtautuu noin epäilevästi toisen touhuihin niin kannattaa olla seurustelematta kokonaan.

 

Exät ja nyxät ja saman perheen jäsenet ja mitä vielä. Oletteko te exiä mukananne pitävät seonneet täysin Kauniiden ja rohkeiden maailmaan.
Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että Kaunarit on satua - eikä mitään todellsita elämää - kaunareista ei kannata ottaa mallia - jos aikoo elää kunnollisen ja hyvän elämän

 

Tästä asiasta emme varmasti pääse lopulliseen yksimielisyyteen koskaan, sillä tuntuu olevan meitä, jotka pidämme yhteisten ystävien, yhteisen menneisyyden ja yhteisten lasten vuoksi yhteyttä exiimme ja sitten niitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla missään tekemisissä enää koskaan. Esim. itse olemme niitä, jotka ovat väleissä exänsä kanssa (syistä, jotka voi lukea aiemmista viesteistäni), ja pidämme sitä normaalina. Jos on eronnut sovussa, eikä rakkautta ja intohimoa - ei edes "pelkkää" seksiä ilman rakkautta tai intohimoa - ollut kuvioissa pariin vuoteen ennen eroakaan, niin tuskin nyt lähes kymmenen vuoden kuluttua erostakaan nuo tunteet yhtä äkkiä roihahtaisivat eloon.

Kauniita ja rohkeita olen katsonut viimeksi joskus vuonna 1992 tms. ja siinä ymmärtääkseni he vaihtavat puolisoa useammin kuin paitaansa ja välillä ollaan isän ja välillä tyttären kanssa, eli meillä, jotka olemme pitkissä parisuhteissa, olemme uskollisia ja osaamme olla korrektisti tekemissisä myös ex-puolisoidemme kanssa, ei ole mitään tekemistä jonkun saippuasarjan elämäntavan kanssa.

 

Kyllä minä ainakin eksiksi kutsun niitä miehiä, kenen kanssa olen seurustellut, olkoot seurustelu kestänyt sitten 1kk-1vuosi. Ihan se ja sama.
Eri asia on JOS on vaikka 10 vuotta seukannut jonkun kanssa, ollut naimisissa tai pitkään avoliitossa, silloin EHKÄ ymmärrän sen, että ollaan yhteyksissä sen entisen kanssa. Mutta en ainakaan itse koe mitään tarvetta koittaa kaveerata kenenkään eksäni kanssa, suhteen pituudesta riippumatta. En tunne mitään mielenkiintoa ihmisiä kohtaan, jotka on käyttäneet hyväksi ja haukkuneet ja pettäneet.
Etsin kyllä kaverini ja ystäväni ihan muista ihmisistä kuin jostain fakin eks-panoista ja seurustelukumppaneista.

 

Kyllä minä ainakin eksiksi kutsun niitä miehiä, kenen kanssa olen seurustellut, olkoot seurustelu kestänyt sitten 1kk-1vuosi. Ihan se ja sama.
Eri asia on JOS on vaikka 10 vuotta seukannut jonkun kanssa, ollut naimisissa tai pitkään avoliitossa, silloin EHKÄ ymmärrän sen, että ollaan yhteyksissä sen entisen kanssa. Mutta en ainakaan itse koe mitään tarvetta koittaa kaveerata kenenkään eksäni kanssa, suhteen pituudesta riippumatta. En tunne mitään mielenkiintoa ihmisiä kohtaan, jotka on käyttäneet hyväksi ja haukkuneet ja pettäneet.
Etsin kyllä kaverini ja ystäväni ihan muista ihmisistä kuin jostain fakin eks-panoista ja seurustelukumppaneista.

Ihan samaa mieltä.
Mutta kertooko se jotakin ex -armeijan pitäjästä. Onko hän ollut suhteissaan myös hieman löysästi liikkeellä ja siinä samassa tullut antaneeksi kaverille. Silloin erokaan ei voi kirpaista ja ex voi olla hyvinkin kaveri edelleen.
Tästä tullaan sitten seuraavaan kysymykseen, että mikä on moraali. NO, tiedän turha kysymys nykyaikana monelle; minä sitä en vain ymmärrä vieläkään.