Miksi tyttöystäväni pitää mukanaan ison pataljoonan entisiä poikaystäviään?

Minäkin olen töissä miesvaltaisella alalla, suhde nyt 5 naista /50 miestä.
Mutta en makaa työkavereitteni kanssa ja he ovat VAIN työkavereita.
En kyllä vietä heidän kanssaan vapaa-aikojakaan ilman puolisoa, paitsi joskus jotkut sauna- tai peli-illat.

Siksi minusta on aika paljon vaadittu kumppanilta, että hänen pitäisi sulattaa toisen ystävyyssuhde exään, johon on kuitenkin ollut sekä tunne- että seksisuhde. Ilmeisesti kumppaninne ei ole käyttäytynyt samoin teitä kohtaan, ettekä ymmärrä miltä se todellisuudessa tuntuu. Akateemisuus ei vaikuttane tunne-elämään.

Sen lisäksi ihmettelen, miksi niitä seurustelusuhteita ja exiä on niin paljon. Eikö vähäisemmällä otannalla olisi löytynyt sitä lopullista? Osoittaa melko huonoa ihmistuntemusta, jos kaikki suhteet vähän ajan päästä menevät metsään.
Nämä exät ovat samanlaisia, etsitään ja etsitään ilman tarkoitustakaan löytää mitään pysyvää.

Säästäkää edes ns. normaalit ihmiset seuraltanne ja siirtykää seurusteluasteelle vasta sitten, kun olette satavarmoja tunteistanne ja halustanne olla parisuhteessa vain tämän henkilön kanssa.

 

"VAnha akka". Millä sitä voi olla "satavarma" tunteistaan jos ei seurustele! Oikeasti, sinulla on käynyt mahtavan hyvä tuuri jos olet kertapaukulla löytänyt elämäsi ihmisen jonka kanssa jaksat vuosikymmenet _onnellisena_.

Suhteet voivat mennä pieleen vaikka olisi kuinka hyvä ihmistuntemus ja itseasiassa, ap:n avovaimolla on melkoisen hyvä intiutio jos hänen exänsä ovat kuitenkin edelleen hyviä ihmisiä ja sopivia ystäviksi, vaikkei rakkaus sitten ollutkaan pysyvää.

 

Veikkaan, että ap tarkoittaa avopuolisonsa exillä ihan poikaystäviä, tuskin hän on kaikkien kanss ollut avo/avioliitossa. Jos laskisin exikseni vaikkapa ne poikaystävät, joiden "kaa" olin vaikkapa kuukauden 15-vuotiaana, niin tulisihan niitäkin usempia.

 

Lisays viela edelliseen:

Olen sosiaalinen ihminen ja minulla on ystavina seka naisia etta miehia muutenkin.

Mun tyttikselläni ei ole pahemmin ystäviä, nämä jätkät on ja sitten pari naispuolista ystävää joita näkee harvakseltaan. Sukulaisiinsa hän ei juuri pidä yhteyttä, eli mistään sosiaalisesta luonteesta ei puhuta.

 

Ihmisestä saa melko nopeasti tuntuman, että onko tämä nyt sinne päinkään mitä haen. Ei siihen tarvitse mitään vuosia kestävää syväluotausta.

Useimmat ihmiset ovat ihan hyviä ihmisiä, ei sellaisen löytäminen ole mitenkään poikkeuksellista. Paitsi jos on ylisuuret luulot itsestään ja etsii täydellisyyttä toisessakin.

Voi olla, että itsellä on käynyt tuuri tai sitten olen realistisempi. Eka liitto kariutui 25 v. jälkeen, mutta siinä vaiheessa emme olleet se sama nuoripari kuin yhteen mennessä. Tämän toisen miehen tapasin n. 1,5 v. eron jälkeen.

Sitä ennen olin ehtinyt treffata 5 miehen kanssa, joista tiesin heti, etten heitä kestäisi edes aamuun asti. Siksi sitä yhteistä aamua ei tullutkaan. Yksi ns. vakipano oli maisemissa muutaman kuukauden, mutta muuta emme toisiltamme halunneetkaan ja sen lopetin heti tavattuani tämän Mr. Oikean n 2. Tästä miehestä taas tiesin heti, aivan kuin hän minusta, että tässä se on, jota olen hakenut.

En odota maailmaa syleileviä tunteita tai kriisitöntä elämää, mutta kaikesta pääsee yli, jos tahtoa on. Riittää, että on hyvä olla aamuin ja illoin.

Exät eivät kuulu elämäämme, muuta kuin pakollisissa tilanteissa. Mitä niissä roikkumaan, tarkoitus on elää eteenpäin. Onneksi on oikeitakin ystäviä.

 

Kuulostaa kyllä aika kummalliselta, itselläni ei kyllä ole mitään yhteyksiä exiin.
Oiskohan tuo sinun tyttösi vaan niin sosiaalinen?

Ei ole sosiaalinen, näiden hemmojen lisäksi hänellä on muutama naispuolinen ystävä.

Niin, ei tämä taida normaalia olla muidenkaan mielestä.

Jos se johtuu juuri siitä, ettei hänellä ole paljon ystäviä muuten? Ja jos eksästä on oikeasti tullut pelkkä ystävä, miksi muutenkin suhteellisen yksinäisen ihmisen pitäisi tästäkin ystävästä luopua? Minullakin on yksi eksä oikeasti ystävänä, enkä hänestä luopuisi vaikka nyksä sanoisi mitä. Ja miksi sanoisikaan, yhtä hyvinhän hän voisi silloin vaatia minua luopumaan kenestä tahansa muustakin ystävästäni. Sekö olisi reilua- vaatia epäsosiaalista ihmistä katkaisemaan nekin harvat todelliset ystävyyssuhteet mitä hänellä on?

Tietysti sinun täytyy nyt selvittää, onko tyttösi kohdalla kyse aidosta ystävyydestä vai jostain muusta... Katkaisin itse välini yhteen toiseen eksään, joka olisi myös halunnut olla ystäväni ainakin omien sanojensa mukaan, mutta hänen käsityksesä ystävyydestä oli se, että yritti joka välissä ehdotella ja saada minua takaisin.

Luepa tekstisi läpi ajatuksella.. vai olisit valmis pitään eksäsi ystävänä - sanoi nyksä siihen mitä vain. Paljonkohan mahdat arvostaa ja kunnioittaa sitä nyksääsi jos asiat on noin?

 

Minullakin on exiä ystävinä. Samat sanat kuin aiemmillakin puolestapuhujilla: miksi ystävyyden pitäisi loppua kun rakkaus loppuu? Minulla ja exilläni ainakin on ollut yhteisiä harrastuksia, jotka jatkuvat suhteen loputtuakin. Riippuu aika paljon seurustelukumppanista miten siihen suhtautuu. Nykyisen miesystäväni on vaikea sulattaa tilannetta, mutta teemme kompromisseja. Harrastamme/tapaamme kolmisin, jotta mieheni tottuu paremmin tilanteeseen. Uskoisin että ajan myötä hän ymmärtää ettei tässä ole mitään ihmeellistä.

Olen miesvaltaisella alalla ja tottunut olemaan miesten kanssa ihan vaan ystäviäkin jo opiskeluajoista lähtien. Tytöt ja pojat olivat samanarvoisia kavereita eivätkä ihmissuhteet katkenneet seurustelun loputtuakaan ellei kyseessä ollut jokin todella rankka suhde. Ihan vaan mielenkiinnosta, onkohan ap:n tyttöystävä akateeminen?

Auts, kuolen naurusta, että akateemisilla oisi oikeus pitää eksiä roikkumassa kuin joku junavaunusarja... hiiiih.... )

En kyllä ikipäivänä katselisi puolisollani mitään eksä-armeijaa eikä myös puolisonikaan. Tilanne kuulostaa ihan päättömältä.

On kuules eskoseni ihan eri asia jos olet miesvaltaisella alalla ja siellä on miehiä työkavereina ja mahdollisesti siten kavereinakin, kun nuhjata eksän kanssa.

 

Veikkaan, että ap tarkoittaa avopuolisonsa exillä ihan poikaystäviä, tuskin hän on kaikkien kanss ollut avo/avioliitossa. Jos laskisin exikseni vaikkapa ne poikaystävät, joiden "kaa" olin vaikkapa kuukauden 15-vuotiaana, niin tulisihan niitäkin usempia.

Aivan. Jos mä laskisin myös kaikki joiden kans on tullut tehtyä sitä ja tätä, ja soiteltua ja treffailtua niin johan se luku olisi 20. Ei siinä ehtisi paljon nyksiä hankkiakaan kun pitää pitää seuraa eksille. Ja tapella niiden puolisoiden kanssa kun "MINÄ haluan olla vain sinun nyksäsi ystävä ja MINULLA on siihen oikeus koska MINÄ olen joskus 1996 vuonna käynyt sen jätkän kanssa risteilyllä ja seurustellut 3kk"!!!!

 

"samma här" ihan rehellisesti, miltä sinusta tuntuisi jos miesystäväsi toimisi kuten sinä. Siis mieti asiaa ihan oikeasti, täydestä sydämestäsi, ilman tekopyhää jeesustelua.
Pakkaisitko iloisesti laukun ja sanoisit, että ihanaa, mene vain kylpyläviikonlopuksi exäsi kanssa ja pidä oikein hauskaa ja rentoudu?

 

Veikkaan, että ap tarkoittaa avopuolisonsa exillä ihan poikaystäviä, tuskin hän on kaikkien kanss ollut avo/avioliitossa. Jos laskisin exikseni vaikkapa ne poikaystävät, joiden "kaa" olin vaikkapa kuukauden 15-vuotiaana, niin tulisihan niitäkin usempia.

Aivan. Jos mä laskisin myös kaikki joiden kans on tullut tehtyä sitä ja tätä, ja soiteltua ja treffailtua niin johan se luku olisi 20. Ei siinä ehtisi paljon nyksiä hankkiakaan kun pitää pitää seuraa eksille. Ja tapella niiden puolisoiden kanssa kun "MINÄ haluan olla vain sinun nyksäsi ystävä ja MINULLA on siihen oikeus koska MINÄ olen joskus 1996 vuonna käynyt sen jätkän kanssa risteilyllä ja seurustellut 3kk"!!!!

Päivän naurut, osuvasti sanottu. Niin, mitkä olikaan ne miehen nyxän OIKEUDET exiinsä?

 

Kuten se, että lukioaikainen tyyppi, jonka kanssa pohdittiin filosofisia kahvikupin äärellä on toimitusjohtaja, mä olen yhä sihteeri.

Onko se sukupuoli vai asema, mikä erottaa enemmän? Vai kenties se, että luokkakokouksessa saattoi kertoa, miten on menestynyt ja miten aina halusi kaataa mut... voitaisko kokeilla sitä nyt, hän on varannut jo huoneen. Ja tässä järjestyksessä. Ei tarvinnut enää pohtia korkealentoisia, raha oli korvannut sen.

Ja nykyään olen aika yksin kysymyksineni, onneksi netissä löytyy myös samanhenkistä pohtijaa. Ja netissä voin luottaa, ettei tarvitse mennä fyysiseksi (jollei halua).

Olen törmännyt samaan asenteeseen. Onko joku akateemisuus tae sille, että voi heittää aivot ja tunteet narikkaan. Pitäisi varmaan pienentää heiltä palkkaa, kun se vaikuttaa aivoihin. Ja geenitkin tuntuvat olevan niin hyviä, että niitä kannattaa levittää ja myös pitää levittää, siis naisia pois sulkematta.
Kun vain osais pysyä kaukana heistä ja ex-armeijasta, mutta onhan naisillakin oikeus asepalvelukseen.

 

ex:in mukana roikuttaminen voi myös kertoa heikosta itsetunnosta ja halusta hallita uutta puolisoa. Jos on ystävää vailla , niin sellaisen voi hankkia vaikka vapaaehtoistoiminnasta.

No mitä hittoa sillä on huonon itsetunnonkanssa tekemistä, jos haluaa olla ystävä? Hallita uutta puolisoa -siis mitä? Eikä niitä ystäviä saa mistään postimyyntikatalogista. Omituisia "viisauksia". Vai puhutko omasta kokemuksesta?

 

ex:in mukana roikuttaminen voi myös kertoa heikosta itsetunnosta ja halusta hallita uutta puolisoa. Jos on ystävää vailla , niin sellaisen voi hankkia vaikka vapaaehtoistoiminnasta.

No mitä hittoa sillä on huonon itsetunnonkanssa tekemistä, jos haluaa olla ystävä? Hallita uutta puolisoa -siis mitä? Eikä niitä ystäviä saa mistään postimyyntikatalogista. Omituisia "viisauksia". Vai puhutko omasta kokemuksesta?

Ehkä siihen heikkoon itsetuntoon pitää vielä yhdistää itsekkyys; siitä tulee kiva koktaili.

 

Ap. Mitä avokkisi tekee näiden ystäviensä kanssa -tuskin nyt sentään risteilee tai käy kylpylöissä? Onko kyse lähinnä esim hetkestä kahvikupposen äärellä vai mistä?

Jossainhan se raja aina menee, mitä voi hyväksyä ja mitä ei. Meillä miehen ex pyörii aika paljon kuvioissa mukana, mutta heillä on yhteisiä lapsia, eli täysin ymmärrettävää. Tosin meillä on harrastus jonka tiimoilta tapaamme muutenkin, siis ilman että asia liittyy mitenkään lapsiin. Aina minä en ole mukana, mutta eipä minua haittaa vaikka mies ja ex menevät kimpassa harrastamaan.

Minulla on eräs ex jonka kanssa olimme pitkään eron jälkeen todella läheisiä ystäviä. Kävimme illallisilla ja muutenkin teimme sitä sun tätä (ei seksiä). Kun tämä mies tapasi nykyisen vaimonsa, lopetimme kahdenkeskeiset treffailut, vaikka mies olisi halunut erästä asiaa vielä jatkaakin kanssani. Emme jatkaneet, koska naisystävä ei olisi ymmärtänyt asiaa. Täysin ymmärrettävää minusta. Edelleenkin jos tapaamme, halaamme lämpimästi, oli mieheni tai exän vaimo mukana tai ei.

Mielestäni ystäviä voi olla, mutta kyllä laittaisin nykyisen suhteeni ex-suhteiden edelle, jos asioita pitäisi arvottaa.

 

No, selitäpä nyt ihan oikeasti, miten ystävyys exään korreloi heikon itsetunnon kanssa? Tai kuinka käytännössä puolisoa voi hallita exän avulla? Ajatuksenakin nuo ovat ihan vieraita minulle.

 

No, selitäpä nyt ihan oikeasti, miten ystävyys exään korreloi heikon itsetunnon kanssa? Tai kuinka käytännössä puolisoa voi hallita exän avulla? Ajatuksenakin nuo ovat ihan vieraita minulle.

Vieraita ajatuksia; onneksemme emme pysty elämään aivan kaikissa tilanteissa mihin muut pystyy. Minä siis oletan, että nainen voi pitää yhteyksiä ex-puolisoihin ja sillä tavalla olla jotenkin vaikeasti saavutettavissa. Voivat ne olla myös varasuunnitelmia, jos vakisuhteessa ei mene hyvin. Yleensäkin ex armeija pienentää sitoutumisen tasoa, mutta se on nykypäivänä jopa toivottua?

En oikein ymmärrä "erottiin ystävinä" ja "pidetään yhtä" edelleen. Anna anteeksi, en minä ymmärrä paljoa muitakaan asioita. Ehkä miehellä ei oikein ole varaa kuljettaa mukanaan ex armeijaa, siitä tuskin nyx pitäisi? Siis en ymmärrä surua, jossa vainaja tasaisin väliajoin käy todistamassa kuolemattomuuttaan.

 

Onneksi minun avomieheni ei kutsu minua "tyttikseksi", jotenkin kuulostaa teinimeiningiltä tuo kun aikuisista ihmisistä on kuitenkin kyse.

No, sehän nyt ei ollut pointti tässä... Minä pidän myös yhteyttä akhteen ex-poikaystävääni. Toisen kanssa seurustelin & asuinkin aikanaan 7 vuotta ja toisen kanssa seurustelin kaksi vuotta. Toinen heistä on sinkku ja toinen parisuhteessa. Pidämme yhteyttä epäsäännöllisen säännöllisesti, tapaammekin joskus. Lapsia ei siis ole. Erot molempien kanssa olivat melko riidattomia, todettiin vaan ettei suhteella ole tulevaisuutta ja erottiin. Tulen hyvin toimeen molempien kanssa, olemme siis hyviä kavereita. Mitään muita tunteita ei välillämme enää ole, eikä kummankaan kanssa ole esim. harrastettu seksiä eron jälkeen. En sitten tiedä miksi en voisi olla heihin yhteydessä, molemmat tunnen hyvin ja he tuntevat minut, olemme siis ystäviä jotka nyt sattuivat joskus ennen rakastamaan toisiaan.

Ei tämä haittaa avomiestänikään, hän on molemmat tavannut ja asian hyväksynyt. En tajua miksen voisi pitää elämässäni mukana minulle tärkeitä ihmisiä, olivat he miehiä tai naisia. Millään lailla he eivät ole uhka nykyiselle parisuhteelleni. Kannattaisi varmaan ap:nkin keskustella asiasta ihan avoimesti kotona, täällä ihmetellen asia tuskin selviää...

 

No yleensä se ystävyys sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa on joskus harrastanut seksiä ja ehkä ollut muka rakastunutkin, ei vain toimi.

Eihän tavallistenkaan kavereiden ja ystävien kanssa ole ensin pantu ja seurusteltu ja sitten vasta aletaan kavereiksi.

Kaveri on kaveri ja eksä on eksä, mutta koskaan en voisi eksää tituleerata ystäväksi kaverista puhumattakaan..

 

Miten niin yleensä ei toimi? "Ja ollut muka rakastunutkin". Ettei tästä vaan taas paistaisi läpi joku katkeruus pieleen menneen parisuhteen jäljiltä? Kun jotkut vaan osaavat erota ystävinä ja olla eron jälkeenkin ystäviä, ei se mikään mahdottomuus ole. Ihmetyttää joskus sekin, millaisten ihmisten kanssa nämä ihmiset ovat oikein seurustelleet ja eläneetkin, jos eivät voi exiään mitenkään nähdä ystävinä tai edes hyvänpäiväntuttuina.

 

Tästä aiheesta on tänä syksynä ollut moniakin samantyylisiä ketjuja.

Olen sitä mieltä, että kyllä eksän kanssa saa kaveri olla eron jälkeenkin, mutta liian tiivis yhteydenpito ei ole suotavaa, ettei sillä turhan loukkaa nyksien tunteita eikä liikaa pidä mitään vanhaa hiillosta yllä. Mielestäni soittelu max pari kertaa kuussa ja tapaaminen vaikka kahvikupin äärellä max kerran kuussa vielä menee, mutta sen tiheämmät tapilut tuntuvat sitten jo oudolta. Hätätilanteessa auttaminen tietenkin myös käy, sellaista ei voi kieltää.

Eksä on kuitenkin entinen puoliso eli rakastettu ja seksikumppani ja ihan selkeästi eri asemassa kuin joku muu kaveri/ystävä. Ja vaikka itsellä tunteet olisivat hiipuneet kaveruuden asteelle, toisella voi olla tunteita, joita hän yrittää vaivihkaa toiselle vihjailla siinä "kaveroimisen" ohessa ja tuottaa näin pahaa mieltä nyksälle ja turhaan sekoittaa omaa ja toisen päätä. Kun on erottu, se pitäisi hyväksyä ja jatkaa omaa elämää.

Kannattaa myös miettiä sanojen "ystävä" ja "kaveri" merkityksiä. Ne eivät ole synonyymejä, vaikka niitä helposti sikinsokin käytetään. Ystävä on joku todella läheinen ja arvokas ihminen, jolle voi kertoa kaikki asiansa ja jonka kanssa autetaan puolin ja toisin aina. Kaveri on vain hyvä kamu, jonka kanssa ei ihan samoja tuntoja jaa kuin ystävän, vaikka hän voi muuten kivaa seuraa ollakin.

Joskus tuntuukin hullulta, kun avopuolisoakin saatetaan kutusa "kaveriksi," mielestäni se on aika koomista. Näin asian vierestä ihmetellen.

 

Kuulostaa kyllä aika kummalliselta, itselläni ei kyllä ole mitään yhteyksiä exiin.
Oiskohan tuo sinun tyttösi vaan niin sosiaalinen?

Ei ole sosiaalinen, näiden hemmojen lisäksi hänellä on muutama naispuolinen ystävä.

Niin, ei tämä taida normaalia olla muidenkaan mielestä.

Jos se johtuu juuri siitä, ettei hänellä ole paljon ystäviä muuten? Ja jos eksästä on oikeasti tullut pelkkä ystävä, miksi muutenkin suhteellisen yksinäisen ihmisen pitäisi tästäkin ystävästä luopua? Minullakin on yksi eksä oikeasti ystävänä, enkä hänestä luopuisi vaikka nyksä sanoisi mitä. Ja miksi sanoisikaan, yhtä hyvinhän hän voisi silloin vaatia minua luopumaan kenestä tahansa muustakin ystävästäni. Sekö olisi reilua- vaatia epäsosiaalista ihmistä katkaisemaan nekin harvat todelliset ystävyyssuhteet mitä hänellä on?

Tietysti sinun täytyy nyt selvittää, onko tyttösi kohdalla kyse aidosta ystävyydestä vai jostain muusta... Katkaisin itse välini yhteen toiseen eksään, joka olisi myös halunnut olla ystäväni ainakin omien sanojensa mukaan, mutta hänen käsityksesä ystävyydestä oli se, että yritti joka välissä ehdotella ja saada minua takaisin.

Luepa tekstisi läpi ajatuksella.. vai olisit valmis pitään eksäsi ystävänä - sanoi nyksä siihen mitä vain. Paljonkohan mahdat arvostaa ja kunnioittaa sitä nyksääsi jos asiat on noin?

Et tainnut itse lukea tekstiäni ajatuksella. Luopuisitko sinä ystävistäsi jos kumppanisi sitä vaatisi? Huomaa myös, että toiseen eksään, joka ei kyennyt todelliseen ystävyyteen vaan vonkasi takaisin, katkaisin välini ihan oma-aloitteisesti.

 

Minä pidän yhteyttä kahteen exääni ja aion pitää vastaisuudessakin. Tunteet on kuollut ja kuopattu, mutta hyviä ystäviä pystymme kummankin kanssa olemaan. Pidän heihin yhteyttä samasta syystä kuin muihinkin miespuolisiin ystäviini: en näe mitään syytä olla pitämättäkään. Ja kuten ystävät, myös nuo exät (nykyiset ystävät) ovat olleet elämässäni kauemmin kuin tuleva(t) poikaystävä(t) enkä tule kenenkään pyynnöstä jättämään yhteydenpitoa heihin. Itselleni tuo ap:n asenne on kuin punainen vaate. Kun aletaan suhtautua nuivasti toisen kavereihin ja yritetään estää yhteydenpito, liikutaan mielestäni vaarallisilla vesillä. Omistushaluisuuden ensimmäinen askel. Lisäksi jo aloitusotsikko oli naurettava. 3 poikaystävää ei ole pataljoona vaan tuon ikäiselle naiselle hyvinkin maltillinen määrä.

 

Eksä on kuitenkin entinen puoliso eli rakastettu ja seksikumppani ja ihan selkeästi eri asemassa kuin joku muu kaveri/ystävä. Ja vaikka itsellä tunteet olisivat hiipuneet kaveruuden asteelle, toisella voi olla tunteita, joita hän yrittää vaivihkaa toiselle vihjailla siinä "kaveroimisen" ohessa ja tuottaa näin pahaa mieltä nyksälle ja turhaan sekoittaa omaa ja toisen päätä. Kun on erottu, se pitäisi hyväksyä ja jatkaa omaa elämää.

Tuossa nyt mennään hiukan oudolla logiikalla. Se että toinen on joskus ollut puoliso ja rakastettu ei tarkoita että kyseinen ihminen olisi ikuisesti jotenkin erilaisessa asemassa. Ja vaikka ex:llä olisi tunteita niin miten se vaikuttaa nykyiseen suhteeseen? Mikäli suhde on kunnossa ja kumpikin on rakastunut niin on aivan sama mitä ex höpöttelee. Yhtä hyvin voisi olettaa (ja monet niin tekevätkin) että kun baarissa mies menee iskemään naista niin naisen suhde on samantien pilalla, koska jokin tuntematon voima vain vie naisen mukanaan ja tunteet omaa miestä kohtaan lakkaavat. Näinhän ei tietenkään ole.

 

Olen kyllä sitä mieltä, että jos nainen pitää liutaa exiä mukanaan elämänsä käängteissä- niin hän on vallanhimoinen naikkonen, joka hallitsee aina vaan isompaa piiriä seksin / aiemman seksin avulla.
Moniavioisuus on ehdottomasti laissa kiellettyä Suomessa ja kaikissa sivistyneissä maissa.
Jos exät ovat mukana edelleen - kyseessä on lainvastainen toiminta -itseasiassa.

 

No, selitäpä nyt ihan oikeasti, miten ystävyys exään korreloi heikon itsetunnon kanssa? Tai kuinka käytännössä puolisoa voi hallita exän avulla? Ajatuksenakin nuo ovat ihan vieraita minulle.

Tällain voi ainakin hallita: Kun tulee riitaa tms, muija sihahtaa että taidankin lähteä Reskan kanssa kaljoille/kahville/tms. (Reska on siis naisen eksä) Eli jos mies suuttuu vaimolleen, tämä löytää hyvän aseen hihasta jolla ärsyttää mies hiljaiseksi.