Täällä yksi toinen nainen vastaa, entinen toinen nainen.
Minäkin olin pari vuotta suhteessa varattuun mieheen. Mies oli vaimon kanssa ollut n 20 vuotiaasta asti, nyt olivat vähän alle 4kymppisiä. Oli omakotitalo ja mökit, oli myös yksi lapsi. No, joka tapauksessa rakastuin tähän mieheen. Mies oli luonani joka toinen viikonloppu ja lomat olimme yhdessä. Myös kun miehellä oli ihan oikea työmatka, niin olin mukana sielläkin. Joka päivä olimme yhteydessä soitellen ja tekstiviestellen. Minä sain soittaa miehelle ihan koska halusin, ei oltu kielletty.
Mies oli jo eroamassa vaimostaa, oli jätetty avioeropaperit. Mies jäi kiinni vaimolleen mutkan kautta. Mies oli miettinyt valmiiksi, että me muutamme yhteen ja aloitamme yhteiselämän. Minä olin jo vähän etääntynyt suhteesta, kun aloin tosissani miettiä että me tosiaan voisimme vihdoin olla pari ja muuttaa yhteen ja aloittaa uusi elämän yhdessä. Rupesin kuiten´kin miettimään, että mitäs jos se mies alkaa pettämään sitten minuakin, löytää jonkun sivusuhteen. Olin jo ihan sekaisin päästäni kun tätä mietin, mies tiukkasi minulta miten meidän tulevaisuus. Olinhan aiemmin sanonut, että en jaksa tätä suhdetta enää varattuun mieheen. No avioeroa ei tullut mutta meidän suhde jatkoi. Vaimo luuli että suhde oli loppunut, mutta luulin että sisimmissään tiesi sen jatkuvan, koska soitteli míehelle koko ajan kysyäkseen missä on jne. Lopulta päätin suhteen mieheen, tuli vaan kyllästyminen vaikka rakastinkin miestä. Ajattelin että mies on aika luuseri, pyörittää kahta naista ja me suostutaan siihen. Olenko tämän arvoinen.
Tuosta on kulunut nyt aikaa 3 vuotta. Mies ja vaimo on edelleen naimisissa. Mies soittelee minulle silloin tällöin edelleenkin ja laittaa välillä viestiä. Kertoo että on ikävä ja kyselee olenko naimisissa jo ja onko perhettä ja voisiko meillä olla vielä yhteinen tulevaisuus. En ole tähän suostunut, mutta silti mies jaksaa soitella. Kyllä minullakin on tunteita vielä miestä kohtaan, mutta en luota häneen, joten suhteeseen en ikinä hänen kanssaan enää alkaisi. Mutta täytyy kyllä sanoa, että säälin hänen vaimoaan. Näin monen vuoden jälkeenkin miehen mielessä on kuitenkin loppujen lopuksi joku muu kuin se oma vaimo. Voisinpa melkein lyödä vetoa, että jos minä suostuisin, niin mies lähtisi liitosta samantein. Onko se vaimo sitten ollut se voittaja loppujen lopuksi, tätähän se ap kirjoittaja miettii. Enpä tiedä, jos tyytyy tuollaiseen niin ehkä. Minä ainakin tiedän nyt, että haluan olla se nainen ja ainoa, joka miehen mielessä on kun nukahtaa ja aamulla herää.