Miksi tehdä lapsia lisää, jos jo yhdenkin kanssa on rankkaa ja vaikeaa?

["Elisa Day"]

No kyllä se joskus ihmetyttää. Tuttava-perheellä on yksi lapsi, joka on jatkuvasti hoidossa muilla, ja silloin kun ei ole, on isovanhemmat perheen luona hoitamassa lasta, kun ei muka osata ja jakseta itse mitään (laiskaa porukkaa). Perheen äiti valitti minulle, kun lapsi vauvana sairastui ekaa kertaa flunssaan, että hänen pitäisi nyt saada LOMAA lapsesta, kun on niin RANKKAA, kun lapsi sairastaa. Silloin kävi mielessä, että idiootti akka.. Vauva sairaana tarvitsee äitiä eniten. Sitten vähän ennen kuin tulin raskaaksi, tämä sama äiti sanoi minulle, että heidän lapsiluku jää yhteen, kun äitiys on niin vaikeaa, eikä huvita hoitaa enempää lapsia. Ajattelin, että "hyvä". Noh, kun minun raskausuutinen kantautui heidän korviinsa, ei mennyt kovin kauan kun sielläkin oli emäntä raskaana. Silloin kyllä ajattelin, että kannattaakohan noiden hankkia lisää lapsia (ja ajattelen edelleen) kun eivät osaa entisestäkään huolehtia. Yleensä en jaksa liikaa tuomita, mutta nämä on varmasti kusessa noiden lasten kanssa vielä, jos ei sitten isovanhemmat osallistu entistä enemmän.

 

[Maine Coon/]

[QUOTE="nuuh";28815610]Sulla on kuitenkin vieressä mies? Kun nämä uusiokäytetyt äpärähautomot alkaa nillittää rankkuudesta niin nousee mulla savu korvista.[/QUOTE]

asian voisi fiksumminkin kirjoittaa

 

[M32]

Jos ensimmäisen lapsen kanssa on todella raskasta, minusta on vain huonoa elämänhallintaa hankkia toinen. En ymmärrä joidenkin ihmisten viehtymystä itseaiheutettuihin ongelmiin. Oma elämäni ei ole yhtään sen huonompaa, vaikka en olekaan haalinut itselleni mitään rankkoja kokemuksia, joiden kanssa "pärjätä". Päinvastoin: hyvä elämä on minun mielestäni nautinnollista, leppoisaa ja iloista. Kärsimys ei kaunista ketään, eikä siitä saa kuoleman jälkeen mitään palkintoa.