Oletteko yrittäneet lisää lapsia, vaikka joskus edellistenkin kanssa rankkaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Indridd
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Indridd

Vieras
Haluaisin kovasti kolmannen lapsen, lapset nyt 3v2kk ja 5v9kk.

Kahden lapsen kanssa oli välillä rankkaa, koska kuopus heräili monia kertoja yössä. Esikoinen taas oli mustasukkainen ja raivareita oli joka päivä.

Olin tosi väsynyt ja välillä itkuinen, en todella mikään supermamma. Kaikki arjen hommat hoidin, mutta siis en ollut mikään askarteleva aina iloinen touhutäti.

Äitini kävi pari kertaa kuukaudessa kylässä ja autteli samalla ja miehen vanhemmat on ottaneet lapsia noin 2x/vuosi yökylään.

Tavallaan "hävettää" toivoa lisää lapsia, koska en ole ollut mikään superjaksavainen, vaan väsyin loputtomiin yli vuoden kestäviin yöheräilyihin. Nyt kaikki ok ja tilanne tasapainoinen. Onko väärin toivoa vielä yhtä lasta?
 
Meillä melkein saman ikäiset muksut. Vauva-aika meni hyvin, mutta nyt molemmat tosi villejä ja meneviä. Välillä omat hermot tosi kireellä ja mietin et mitä oon tehny väärin kun noi on niin touhukkaita. Nyt on kuitenkin aika helppoa ja helpottanee koko ajan, mut silti tuntuu, et se yks viel puuttuu... Tietty eihän sitä heti nyt tarvis 'saada' mut parin kolmen vuoden sisällä... En tiä, uskaltaisko? Jaksaisko?
 
On se musta ok, jos oot itse valmis hoitamaan ja lähinnä ilahdut suuresti, jos joku tarjoutuu auttamaan. Sen sijaan jos jo valmiiksi lasket sen varaan, että äiti hoitaa jne niin et kyllä oo reilu.
 
En ole halunnut. Musta tuntuu, että mulla ei riittäisi rahkeita kolmannelle. Superäiti ei tarvitse olla halutakseen lisää lapsia, mutta minä en uskalla hankkia niitä enempää. Kaksikko on tällä hetkellä iältään 2 ja 4v, voihan mieli muuttua lasten kasvaessa.
 
Joo :-) 10kk ikäiset ja 2,5v lapset ja oon rv 7+. Mutta toisaalta vaikka meillä noin pienet lapset onkin, en ole kokenut hirveän rankaksi... Vaikeita päiviä toki on ja väsyttää välillä mutta isompaa ikäeroa en olis halunnut, siis yli 2v. Tuntuu että hyvin selviää ja jaksaa touhuta, hyviä päiviä on onneksi paljon enemmän.

Molemmat on hyviä nukkujia, nukkuneet pidempiä öitä 2kk saakka ja nyt nuorin on alkanut välillä heräillä kerran yössä kun on kuumaa ja hampaita tekee, mutta ottaa maitoa ja menee takas nukkumaan. Aina on nukahtanut hyvin, nukuttaa ei ikinä tarvi. Esikoinenki nukkuu yönsä aika sikeästi heräämättä.

Ainut mikä väsyttää niin se että kerrostalossa ei kovin helppoa ole ulkoilu, kun piha on surkea niin suunnattava kauemmas puistoon ja on välillä rasittavaa, kaipaan niin maalle omakotitaloon niin vois vaan astua ulos ovesta. Se sopis mulle paremmin :-)

Hoitoapua meillä on tosi surkeesti, ehkä kerran vuodessa. Mutta onneksi ollaan jaksettu ihan hyvin silti. Meillä kyllä haaveissa lisääkin lapsia, ehkä ei ihan näin pienillä ikäeroilla mutta toivottavasti alle 3v. Yhtään pidempää ikäeroa en itse jaksais, niin helppoa kun molemmat on enemmän samalla tasolla ja touhuilee yhdessä.
 
No en oo ekan jälkeen erityisesti yrittänyt saada lapsia, mutta koska emme todellakaan halua suunnitella perhettämme, niin lapset ovat olleet mahdollisia. Nyt on neljä ja viides tulossa. esikoinen täyttää kuopuksen suntyessä 5 eli voit siitä päätellä, että ei tämä nyt mitään sohvallamakailua ole.

Toisaalta meillä ei kyllä yritetä täyttää mitään päiväjärjestyksiä ja ohjelmia, eli monella nykyperheellä saattaa olla varaa löysätä rutkasti, sen verran stressaavia nuo kasvatus ja hoitoohjeet ovat nykyään, Ihan kuin ihminen ei osaisi luonnostaan elää?!
 
Meillä yksi tytär ja mulla olis kaiho toiseen lapseen. Meillä voimakastahtonen, itsepäinen ja hyvin uhmakas 3v, joka jaksaa kyllä joka päivä uhmata ja koetella. Mutta, siitä huolimatta haluisin toisen lapsen. Mutta, en usko, että ihan lähivuosina on tulossa. Mutta, haaveilla aina voi.
 
Hoitakaa ne olemassaolevat lapset hyvin ensin, nauttikaa niistä! Mä en ymmärrä sitä, että pitää lisääntyä tässä maailmassa vaikka itsellä ei ole voimia ja niitä lapsia on jo ihan liikaa maailmanlaajuisesti! Kertakaikkiaan!
 
Ei olla koitettu saada toista lasta. Juurikin sen vuoksi, että ensimmäinen on ns. haastavampi temperamentiltaan. Mies on yrittäjä joka painaa pitkää päivää ja kotona asioiden pyörittäminen on pitkälti mun harteilla. Se sopii mulle, mutta en jaksaisi jos tuon 2 v:n lisäksi tässä olisi vauva. Nyt parisuhde voi hyvin, ja ainokainen lapsi saa onnellisten vaikkakin väsyneiden vanhempiensa huomion.
 
Sinäkö se kerrot mitä on hyvin hoitaminen vai neuvolantätikö ehkä?Minä olen huomannut, että ympäristö toitottaa aivan käsittämättömiä vaatimuksia nykylapsen kasvatukseen. Toivottavasti ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan tätäkin ja lakkaavat pelkäämästä kaikenlaista.

Ihmetyttää myös kuinka moni nykyään puhuu suurperheiden äitien puolesta, omaamatta minkäänlaista kokemusta asiasta. Onko sinulla kokemusta siitä, että ei pysty nauttimaan 10 lapsestaan, vaikka haluaisi? Minä en ole tänne neljään mennessä havainnut kuin hyvinvoinnin lisääntymistä perheessämme.

Lapset ovat kaikki ainutlaatuisia ja se näyttää unohtuvan näiltä säännöstelijöiltä täysin. Luulevat, että kopioista voi säästää. Mutta eipä se ole niin vaan jokainen on ainutlaatuinen ja korvaamaton.
 
Sinäkö se kerrot mitä on hyvin hoitaminen vai neuvolantätikö ehkä?Minä olen huomannut, että ympäristö toitottaa aivan käsittämättömiä vaatimuksia nykylapsen kasvatukseen. Toivottavasti ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan tätäkin ja lakkaavat pelkäämästä kaikenlaista.

Ihmetyttää myös kuinka moni nykyään puhuu suurperheiden äitien puolesta, omaamatta minkäänlaista kokemusta asiasta. Onko sinulla kokemusta siitä, että ei pysty nauttimaan 10 lapsestaan, vaikka haluaisi? Minä en ole tänne neljään mennessä havainnut kuin hyvinvoinnin lisääntymistä perheessämme.

Lapset ovat kaikki ainutlaatuisia ja se näyttää unohtuvan näiltä säännöstelijöiltä täysin. Luulevat, että kopioista voi säästää. Mutta eipä se ole niin vaan jokainen on ainutlaatuinen ja korvaamaton.

Napoleon Dynamitelle oli vastaus tämä, käytin vaan epähuomiossa pikavastausta..
 

Yhteistyössä