Siis puolison raskausaikana. Mikä siinä on, että on suvaittavampaa olla sitä mieltä, että "ei se mies raskaana ole, polttakoon/juokoon", kuin sitä, että myös mies voi olla raskaudessa mukana luopumalla esimerkiksi tupakasta? Miksi?
Ihmetyttää vallalla oleva aataminaikainen arvomaailma, jossa miehen vastuullisuus odotusaikana jää siihen nussimiseen
Jos minä lopetan tupakoinnin raskausaikana lapsen parasta ajatellen, niin mielestäni on silloin varsin oikeutettua vaatia myös miestä lopettamaan, koska on ihan yleisesti tiedossa, että myös miehen tupakointi aiheuttaa sikiölle myrkkykuormitusta. TOKI pienemmissä määrin, kuin jos äiti odottaessaan polttaa, mutta kuitenkin. Enkä puhu nyt passiivisesta tupakoinnista, vaan ihon lävitse tunkevista paskoista, sekä hengitysilman häkäpitoisuuksista yms. joita minäkin takuulla hengittelisin, jos ukko vetelee röökiä.
Enkä edes henk.koht. ole niitä, jotka 'kieltävät' ukolta sen saunakaljankin raskausaikana, mutta mun mielestä tupakoinnin lopettaminen molemmilta on varsin perusteltua. Vai pidetäänkö miesväkeä oikeasti vaan niin helvetin aivottomina, ettei niiltä vaan VOI odottaa/vaatia yhtään mitään??
Ihmetyttää vallalla oleva aataminaikainen arvomaailma, jossa miehen vastuullisuus odotusaikana jää siihen nussimiseen
Enkä edes henk.koht. ole niitä, jotka 'kieltävät' ukolta sen saunakaljankin raskausaikana, mutta mun mielestä tupakoinnin lopettaminen molemmilta on varsin perusteltua. Vai pidetäänkö miesväkeä oikeasti vaan niin helvetin aivottomina, ettei niiltä vaan VOI odottaa/vaatia yhtään mitään??