T
Turkilmas
Vieras
Hui miten pitkä ketju. Jos nyt kuitenkin valottaisin omaa näkemystäni asiasta. Ensinnäkin, mun miehelle oli päivänselvää että raskaana ollessani mä en polta, enkä käytä alkoholia. Ja kyllä, hän vaati sitä lapsemme hyväksi (toki olisin näin tehnyt muutenkin).
Toisekseen, meillä molemmat raskaudet on ollut suunniteltuja ja niihin on yhdessä sitouduttu. Jopa niin pitkälle, että jotenkin ajattelen meidän odottaneen yhdessä molempia poikiamme.
Synnytyskin oli täydellistä yhteispeliä, enkä todellakaan olisi selvinnyt niistä niin hyvin ilman miestäni. Mies oli yhtä hikinen kuin mä tässä tokassa synnytyksessä
.
Näistä syistä johtuen, on ollut päivänselvää että myös mieheni on halunnut ihan omasta tahdostaan olla polttamatta, nuuskaamatta ja juominen on ollut lähinnä saunakalja-tyylillä. Loppuraskaudessa ei uskaltanut/halunnut ottaa edes sitä yhtä kun ei tiennyt milloin tulee lähtö.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä että se odotusaika olis vaan naisen juttu ja miehen homma lähinnä antaa ne kasvusiemenet
. Me tehtiin poikia yhdessä, odotettiin niitä yhdessä, synnytettiin ne yhdessä ja yhdessä heitä nyt hoidamme ja kasvatamme.
Toisekseen, meillä molemmat raskaudet on ollut suunniteltuja ja niihin on yhdessä sitouduttu. Jopa niin pitkälle, että jotenkin ajattelen meidän odottaneen yhdessä molempia poikiamme.
Synnytyskin oli täydellistä yhteispeliä, enkä todellakaan olisi selvinnyt niistä niin hyvin ilman miestäni. Mies oli yhtä hikinen kuin mä tässä tokassa synnytyksessä
Näistä syistä johtuen, on ollut päivänselvää että myös mieheni on halunnut ihan omasta tahdostaan olla polttamatta, nuuskaamatta ja juominen on ollut lähinnä saunakalja-tyylillä. Loppuraskaudessa ei uskaltanut/halunnut ottaa edes sitä yhtä kun ei tiennyt milloin tulee lähtö.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä että se odotusaika olis vaan naisen juttu ja miehen homma lähinnä antaa ne kasvusiemenet