Miksi on ihmisiä joiden mielestä on ihanaa jos lapsi on kovin pieni?

[Malviina]

Meidän kakkonen on ollut vauvana ihana paksukainen oikein michelin ukko (tyttö tosin ) ja muut aika pieniä kirppuja, must pullukka pikkuinen on suloisempi ja mukavampi pitää kuin pieni ruipelo. No joo vähän kärjistettynä, yhtä ihania ovat kaikki lapseni, mut jos valita saan niin pullukka vaavi mieluummin kuin ruipelo

 

[zanna74]

Jep, mutta kun se pieni kirppu sattuu olemaan poika niin kommentit on tätä luokkaa : kyllä pojan pitäisi olla pitempi, kyllä pojasta saisi tulla isompi ettei kiusata koulussa jne ...

Ei ne kommentit aina niin mukavia ole ...

Meillä on kaikki pienikokoisia ikäisekseen ja kyllähän tuota kuulee kun ovat pieniä ja siroja mutta jännästi pojasta kuulee noita toisiakin kommentteja ... Kun ei olekaan "miehen mittainen" ...

 

[sinttien äiti]

Jep, mutta kun se pieni kirppu sattuu olemaan poika niin kommentit on tätä luokkaa : kyllä pojan pitäisi olla pitempi, kyllä pojasta saisi tulla isompi ettei kiusata koulussa jne ...

Ei ne kommentit aina niin mukavia ole ...

Mitä sitten itse ajattelet, jos tytön äidille sanottaisiin, ettei pienuus haittaa, koska on tyttö. Minä olen saanut tuota kuulla 6 vuotta. Viimeisenä vuotena olen tukkinut kommentoijien suut sillä, että olen todennut jo sairaalan olleen huolissaan ja lapselle on aloitettu hoidot.

Siis meillä ainakin tuo vanhimmainen on kärsinyt koko ikänsä todellisesta pienestä koostaan. Meille esim. 1 v:nä ne 74 cm haalarit olivat ISOT ja reilut, 86 cm talvihaalarit ovat ne kasvuvaralliset haalarit 3 v talvena jne.

Ja toinen asia on sitten todella hoikka lapsi. Siis sellainen, joka pituudessaan mahtuu normikäyrälle, mutta painossa oltaisiin hoikan määritelmässä, jos mittaa olisi 5-10 cm vähemmän. Lapsi, jolla vauvana ei ole ollut sitä pömppämahaa, vaan jolla on jo silloin painunut vatsakuopalle heti kylkiluiden alta. Jolla lonkkaluut törröttävät, kun riisuu vaatteet jne. Ja hän on sentään lihonut laihimmista ajoistaan.

 

[lentää]

Meidän tyttö on aina ollut keskikokoinen ja käsittääkseni pituuteensa nähden sopivan painoinen, kuitenkin sellainen vauvanpyöreä syntymästään asti. Tyttö on kuitenkin lähipiirin isoin vauva ja jatkuvasti saan kuulla, miten meidän tyttö on niin iso ja heidän vauva sellainen siro ja pikkuinen. Itselläni ei ole mitään tarvetta vertailla vauvojen kokoa.. jokaisella on kuitenkin eri vanhemmat (geenit) ja täten erilaiset lähtökohdat kasvaa ja kehittyä. Eivät vauvat mitään koolleen voi ja siksi vauvoja ei pitäisi laittaa paremmuusjärjestykseen painon ja pituuden mukaan

Itse en ymmärrä, miksi normaalipainoisen vauvan painoon tarvitsisi kiinnittää niin hirveästi huomiota. Ja jos paino ei kehity normaalisti, niin ei se mikään ylpeilyn aihe ole, huolestuttavaa enemmänkin.

 

[zanna74]

Jep, mutta kun se pieni kirppu sattuu olemaan poika niin kommentit on tätä luokkaa : kyllä pojan pitäisi olla pitempi, kyllä pojasta saisi tulla isompi ettei kiusata koulussa jne ...

Ei ne kommentit aina niin mukavia ole ...

Mitä sitten itse ajattelet, jos tytön äidille sanottaisiin, ettei pienuus haittaa, koska on tyttö. Minä olen saanut tuota kuulla 6 vuotta. Viimeisenä vuotena olen tukkinut kommentoijien suut sillä, että olen todennut jo sairaalan olleen huolissaan ja lapselle on aloitettu hoidot.

Siis meillä ainakin tuo vanhimmainen on kärsinyt koko ikänsä todellisesta pienestä koostaan. Meille esim. 1 v:nä ne 74 cm haalarit olivat ISOT ja reilut, 86 cm talvihaalarit ovat ne kasvuvaralliset haalarit 3 v talvena jne.

Ja toinen asia on sitten todella hoikka lapsi. Siis sellainen, joka pituudessaan mahtuu normikäyrälle, mutta painossa oltaisiin hoikan määritelmässä, jos mittaa olisi 5-10 cm vähemmän. Lapsi, jolla vauvana ei ole ollut sitä pömppämahaa, vaan jolla on jo silloin painunut vatsakuopalle heti kylkiluiden alta. Jolla lonkkaluut törröttävät, kun riisuu vaatteet jne. Ja hän on sentään lihonut laihimmista ajoistaan.

No itseasiassa meillä tuosta keskimmäisestä sanotaan paljon ettei pienuus haittaa koska on tyttö mutta tuo kommentti ei ole minusta niiiin kielteisen kuuloinen kuin se ettei poika ole "miehen mitoissa" ... Tätä en siis itse ota niin kielteisenä mutta ymmärrän hyvin mistä puhut ja miltä sinusta tuntuu !

Jostain syystä ihmisillä on se kuvitelma ettei nuo kommentit tuntuisi miltään tahi sitten eivät osaa ajatella sanomaansa ...

Ihan uteliaisuuttani kysyn minkä kokoisia lapsia sulla on ? Eikä ole pakko vastata jos et halua =)

 

[Tallamuspurkuna]

Jep, mutta kun se pieni kirppu sattuu olemaan poika niin kommentit on tätä luokkaa : kyllä pojan pitäisi olla pitempi, kyllä pojasta saisi tulla isompi ettei kiusata koulussa jne ...

Ei ne kommentit aina niin mukavia ole ...

Mitä sitten itse ajattelet, jos tytön äidille sanottaisiin, ettei pienuus haittaa, koska on tyttö. Minä olen saanut tuota kuulla 6 vuotta. Viimeisenä vuotena olen tukkinut kommentoijien suut sillä, että olen todennut jo sairaalan olleen huolissaan ja lapselle on aloitettu hoidot.

Siis meillä ainakin tuo vanhimmainen on kärsinyt koko ikänsä todellisesta pienestä koostaan. Meille esim. 1 v:nä ne 74 cm haalarit olivat ISOT ja reilut, 86 cm talvihaalarit ovat ne kasvuvaralliset haalarit 3 v talvena jne.

Ja toinen asia on sitten todella hoikka lapsi. Siis sellainen, joka pituudessaan mahtuu normikäyrälle, mutta painossa oltaisiin hoikan määritelmässä, jos mittaa olisi 5-10 cm vähemmän. Lapsi, jolla vauvana ei ole ollut sitä pömppämahaa, vaan jolla on jo silloin painunut vatsakuopalle heti kylkiluiden alta. Jolla lonkkaluut törröttävät, kun riisuu vaatteet jne. Ja hän on sentään lihonut laihimmista ajoistaan.

Tässä juuri pohdintani pointti. Eli miksi pitää ihannoida sitä ulkomuotoa? Kun joku ihannoi pienuutta ja siroutta niin miltä hänen silmissään näyttää pönäkkä lapsi?
Itse olen pieni ja minusta on AINA tuntunut pahalta kommentit siitä miten pieni olen. Mieheni veli sanoi että "sinut voin kuljettaa taskussa" kun mietittiin miten saadaan porukka mahtumaan taksiin juhlista toiseen paikkaan siirtyessä. Sekin tuntu pahalta vaikka ei missään tapauksessa ollut pahalla tarkoitettu.
Myös kaverini ex poikaystävä kertoi että olivat kaverini kanssa puhuneet siitä että olen niin pienikokoinen? Mitä hel*ettiä? Eikö muita puheenaiheita ollu? Kun hän tuon kertoin niin oltiin kavereitteni kanssa juhlimassa ( tämä jonka ex tuon laukoi ei ollut mukana ) ja kun oli sopiva humala niin oikeasti itkun päästin tuon kommentin jälkeen :kieh:
Samana iltana olin kavereilleni avautunut siitä miten inhottavaa on olla pieni.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

Mä en kyllä keksi että mitä ihanaa siinä on kun joudutaan käymään nuorimman kanssa kasvukontrolleissa kun on pieni ikäisekseen.

 

[twd]

Mitä isompi ja itsenäisempi lapsi, sitä parempi mulle. Onneksi kasvavat joka päivä.....

 

[vieras]

Kun lapsi on ikäisekseen tosiaan pieni, se on sekä äidistä että lapsesta ärsyttävää. Siis niin, että 3 v vaatteet löytyvät vain vauvaosastolta (86 cm) tai ekaluokkalaisen vaatteet leikki-ikäisistä (116 cm).

Lasta kohdellaan kuin 1-2 v ikäistään nuorempaa. Esimerkiksi 3 v kuopus on tottunut leikkimään "isojen" leikkejä, koska on isompia sisaruksia ja on leikkinyt vastavuoroisia roolileikkejä jo melkein vuoden verran. Ollessaan tuuraavassa päiväkodissa, hänet oli laitettu 1.5 v ryhmän kanssa leikkimään. Sattuivat olemaan samanmittaisia mutta kehitystasoltaan ihan eri planeetalta. Onneksi hän pääsi tänään omaan päiväkotiinsa, jossa häntä kohdellaan ikäisenään.

Ja sama toisinpäin: jos lapsi on ikäistään suurempi kooltaan, häneltä odotetaan isomman lapsen käytöstä. Esim. hiekkalaatikolla saa muilta äideiltä mulkaisuja, jos kolmuvuotiaan kokoinen alle parivuotias toimii niin kuin ikäisensä toimii eikä ole vielä aivan kolmivuotiaan tasolla sosiaalisissa taidoissa. Tällaisen lapsen kanssa saa taas olla tarkkana, että hän saa olla tarpeeksi "pieni", ainakin henkisesti.

Minusta kenenkään ulkonäön arvosteleminen julkisesti on mautonta, mutta varsinkin pienten lasten. Olipa se arvostelun sävy mikä tahansa.

 

[Kowalski]

Kun lapsi on ikäisekseen tosiaan pieni, se on sekä äidistä että lapsesta ärsyttävää. Siis niin, että 3 v vaatteet löytyvät vain vauvaosastolta (86 cm) tai ekaluokkalaisen vaatteet leikki-ikäisistä (116 cm).

Lasta kohdellaan kuin 1-2 v ikäistään nuorempaa. Esimerkiksi 3 v kuopus on tottunut leikkimään "isojen" leikkejä, koska on isompia sisaruksia ja on leikkinyt vastavuoroisia roolileikkejä jo melkein vuoden verran. Ollessaan tuuraavassa päiväkodissa, hänet oli laitettu 1.5 v ryhmän kanssa leikkimään. Sattuivat olemaan samanmittaisia mutta kehitystasoltaan ihan eri planeetalta. Onneksi hän pääsi tänään omaan päiväkotiinsa, jossa häntä kohdellaan ikäisenään.

Ja sama toisinpäin: jos lapsi on ikäistään suurempi kooltaan, häneltä odotetaan isomman lapsen käytöstä. Esim. hiekkalaatikolla saa muilta äideiltä mulkaisuja, jos kolmuvuotiaan kokoinen alle parivuotias toimii niin kuin ikäisensä toimii eikä ole vielä aivan kolmivuotiaan tasolla sosiaalisissa taidoissa. Tällaisen lapsen kanssa saa taas olla tarkkana, että hän saa olla tarpeeksi "pieni", ainakin henkisesti.

Minusta kenenkään ulkonäön arvosteleminen julkisesti on mautonta, mutta varsinkin pienten lasten. Olipa se arvostelun sävy mikä tahansa.

Näin!

Meidän poika, ikäisekseen pitkä, on joutunut kokemaan tuota monen monta kertaa. Yksivuotiaana sai ventovieraalta ämmältä haukut, kun ei hiekkalaatikolla ollessaan vastannut tämän kysymykseen vaan katseli vaan. Jo parin vuoden ajan on mulkoiltu ja ihmetelty miksi noin iso lapsi istuu rattaissa, ja poika täytti pari päivää sitten 3 v...

Ikäistään isomman näköiseltä lapselta vaaditaan niin paljon enemmän :/
Ne "kirput" taas yllättävät vain positiivisesti: miten noin pieni voi jo osata istua niin nätisti hiljaa, miten noin pieni jo puhuu ja kävelee noin hienosti, ja ikää on jotain 4½ v...Tämän on ystäväni, pienikokoisen lapsen äiti, todennut. Kun menimme kesällä jonnekin yhdessä, ja mulla oli rattaissa mun 2½ v, hänellä hänen nelivuotiaansa, niin mun lastanihan ihmiset tuijotti ja mietti miksi noin iso istuu rattaissa, miksi noin iso ei osaa olla niin ja näin :|

Poika itse sanoo että "Mä oon pikkupoika!" jos joku alkaa määkimään miksei iso poika tee sitä tai tätä....On saanut osansa tästä kokorasismista, juu.

P.S. Täälläpäin ne kolmevuotiaat ovat samassa tarharyhmässä 1,5-vuotiaiden kanssa, olivat sitten 90 cm tai 115 cm pitkiä.

 

[minä]

Mua taas ärsyttää aivan suunnattomasti se, että todella monet alkaa lasten kuullen puhumaan tuollaisia

Esikoiseni on keskivertoa pidempi, aika reippaastikin. Nuorempi taas on keskivertoa pienempi, siinä missä esikoinen on päätä pidempi ikätovereita niin nuorempi on ikätovereita päätä lyhyempi.

Mutta mua ärsyttää, kun aikuiset ihmiset alkaa tän ison esikoisen kuullen ihastella sitä nuoremman pienuutta, kun on niin sievä ja pieni ja suloinen kirppu :/ Tai että kun toinen on niin KAMALAN iso

Ja toisaalta itseäkin ärsyttää se, että muut huomauttelee siitä nuoremman pienestä koosta, se kun ei itseä niin paljon naurata kun lapsi on tippunut käyriltä ja paino sahaa edestakaisin, eikä pituutta tule