Millainen on pilalle hemmoteltu lapsi?

[Miä]

Tai aikuinen? Miä en tiedä :snotty: Tuleekohan meidän pojasta sellainen? :xmas: Kun se saa oikeastaan kaiken mitä haluaa, siinä on vaan noin miljoona ehtoa ja muttaa Jos se on jotain "järkevää", vaikka puuhakirja niin sen saa varmasti jos rahaa löytyy. Jos se on jotain syötävää niin sen saa aina, karkkia saa ottaa aina karkkipäiväksi sillon kun sitä ei kaapissa enää ole. Nyt kuuntelen mitä poika naukuu ja ostan joululahjaksi ja synttäreille kun ne on helmikuussa. Kyllä tuo melkein kaiken saa mitä haluaa, mihinkään kalliiseen ei ole varaa eli 100 euron legoja ei saa vaikka kuinka tahtoisi. Enkä millään voi kaikkia 5-vuotiaan toivomuksia toteuttaa eikä se ehkä olisi kamalan järkevääkään Mutta tietyissä rajoissa tuo kersa saa mitä tahtoo, tuleekohan siitä pilalle hemmoteltu pentu :/

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Mä olen aika hemmoteltu... :saint: :saint: :saint:

 

[Miä]

Mä olen aika hemmoteltu... :saint: :saint: :saint:

No millanen sä olet

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Mä olen aika hemmoteltu... :saint: :saint: :saint:

No millanen sä olet

Ihana

 

[Sydän]

Minun ex-mies oli ja kaipa tuo on vieläkin ja ihan täys kusipää |O |O

 

[Vieras]

Siis ostatteko leluja AINA? Ja saako karkkia AINA vaan vain karkkipäivinä?
En tiedä pilalle hemmotellusta, mutta ainakaan rajoja ei taida tuolla tavoin oppia.

 

[mun muru]

Intissä oli yksi rumahko poika. Hän oli fyysisesti pätevä.. mutta luonnevikainen ilkeä inhotus. Hän aina valtasi sohvan taukohuoneessa ja katseli halveksuen telkun naisia ja haukkui jopa missit lyttyyn ja sanoi " tota voisin ehkä perseeseen panna". Hän kehui... siis todellakin kehui ettei ole tehnyt elämässään päivääkään töitä ja pitää sitä hienona saavutuksena. Hän ajoi kohtuullisen kivalla autolla aina. Rahansa hän sai äidiltään joka oli sijoittaja.

Kerran ruokapöydässä meillä kaikilla oli yhteiskeskustelu ja joku kysyi mitä aion tehdä kun vapaudun. Minä sanoin että kierrän maailmaa.

Tämä hemmoteltu parikymppinen kuuli tämän ja nousi pöydässä ja korotti ääntään ja sanoi: Sinulla ei ole IKINÄ varaa tehdä sellaista. Hän näytti siltä kuin olisi raivoissaan. . Nooh .. Tähän päivään mennessä 8:ssä vuodessa melkein 20 maata käyty ja monet moneen kertaan. Hän oli väärässä ja hemmoteltu pikku sika joka ei soisi muille onnea vaan kadehti edes ajatusta onnesta.

 

[illuusia]

No tuolla koulumaailmassa ne kyllä erottaa, osan ainakin..
"Kun ei mun täydy kotonakaan.." "etsä voi mua määrätä.." "ei mun kotona vaan tarvii..." jne.
Ja kyllä, hermoille käyvät kun luulevat saavansa mitä haluavat ja voivansa tehdä ihan mitä haluavat. :headwall:

 

[Miä]

Siis ostatteko leluja AINA? Ja saako karkkia AINA vaan vain karkkipäivinä?
En tiedä pilalle hemmotellusta, mutta ainakaan rajoja ei taida tuolla tavoin oppia.

En todellakaan osta jos poika joka reissulla pyytä pleikkaripeliä Mutta jos pyytää puuhakirjaa tai värityskirjaa tai askarteluvehkeitä niin ostan. Lelutoiveet laitan korvan taakse ja yritän mahdollisimman paljon toteuttaa jouluna ja synttäreinä. Karkkia meillä saa syödä karkkipäivänä mutta sitä saa valita kaupasta ihan minä päivänä vaan jos ei ennestään kotona ole. Ne syödään sitten lauantaina =)

 

[Miili harmailee]

Miten teillä sujuu kaupassa käynnit? Mä ainakin sanon suureen osaan toiveista että EI ja perustelen. Yleensä se alkaa niistä autoista joiden päällä voi istua, siis Cittarissa yms paikoissa. Sit maitotiskillä kaikenmaailman naminamit jne. Kun ollaan yhdessä kaupassa ostan aina jonkun mitä laps haluaa, mut se voi olla vaikka tomaatti tai juusto tai sit se NamiNami. Mankumalla tai naukumalla meillä ei saa mitään, mut harvoin mankuvatkaan kun tietävät että se ei auta.

 

[Miä]

Miten teillä sujuu kaupassa käynnit? Mä ainakin sanon suureen osaan toiveista että EI ja perustelen. Yleensä se alkaa niistä autoista joiden päällä voi istua, siis Cittarissa yms paikoissa. Sit maitotiskillä kaikenmaailman naminamit jne. Kun ollaan yhdessä kaupassa ostan aina jonkun mitä laps haluaa, mut se voi olla vaikka tomaatti tai juusto tai sit se NamiNami. Mankumalla tai naukumalla meillä ei saa mitään, mut harvoin mankuvatkaan kun tietävät että se ei auta.

Hyvin nykyään Kun poika oppi sen että kiukkuamalla ei saa meilläkään yhtään mitään ja karkkihyllyä en osta tyhjäksi vaikka miten pyydetään. Tottakai miä sanon ei kun 5-vuotias pyytää jotain kun se maksaa VAAN 199 euroa Mutta kun se pyytää hedelmiä tai vanukasta tai jonkun pienen oman jutun niin se saa sen. Aina jos on rahaa. Yleensä se tyytyy siihen Eli jos joku ymmärsi väärin, miä en juokse kärryt väärällään parinsadan euron leluja joka päivä lapsen toiveiden tahtiin =) Mutta pyrin toteuttamaan sen toiveet, ne kalliimmat annetaan sitten lahjoina. Miulle on jostain syystä tärkeää että tuo poika saa mitä tahtoo, kohtuuden rajoissa. Mutta en halua kasvattaa sitä ihan pieleen kuitenkaan :/

 

[Tipu Topakka]

No jaa minä olin hemmoteltu lapsi (kaikki me lapset olimme) ja ihan tavan tallaaja minusta tuli. Osaan tyytyä hyvin vähään ja vaatimattomaan, mutta osaan myös vaatia ja saada mitä haluan :saint:

 

[Snoopy]

Millainen? Mun mielestä sellainen, joka ei osaa arvostaa sitä mitä saa. Vaikea selittää, mutta haen takaa sitä, että lapsi (myöhemmin aikuinen) ei arvosta työtä ja sitä kautta ansaittua rahaa, materiaa, tms. Tai sellainen, joka ylenkatsoo muita varallisuuden mukaan.. :/

 

[NeitiNasu]

Nooooo... Mun miehen nuoremmat sisarukset on todella pilalle hemmoteltuja. Siis kaksi nuorinta. ikävä kyllä.

 

[Tipu Topakka]

Tuo on muuten totta, ettei arvosta materiaa. Vaatteet on kangasta ja auto peltiä.. Jos menee rikki, ostan uuden ( vaikka näin aikuisiällä rahat onkin tiukilla ja kaikkeen ei ole varaa )