Miksi olet tehnyt lapsia ilman tukiverkkoa?

Nyt täytyy lähteä pois. Tulen illemmalla uudestaan. :wave:

Hei missä on sun tukiverkkos kun jäät palstalla alakynteen.

 

Miksi olet tehnyt lapsia ilman tukiverkkoa?
Itse en ainakaan oisi alkanut lasta edes tekemään, jos olisin maailmassa niin yksin, ettei olisi ketään tukena ollut.

Aika ikävästi käy jos te vaikka sairastutte.
Lapset laitetaan vieraisiin hoteisiin ykskaks. Nice.

Kyllä tuossa on selvä ristiriita ap:n sanomisissa.....

Elikkä tuo viimeisestä lauseesta voi päätellä,että ei ole oikein laittaa lasta vieraan hoiteisiin...

Kuinka sitte laittaa lapsia päivähoitoonkaan, kun vieraitahan ne siellä on, ainakin aluksi

 

Ihan turha ruikuttaa, itsepä olet petisi pedannut.
Tätä juuri tarkotan. =)

Heh, Röötynä sanoi että hyvin on pärjätty, ja Peijooni toteaa että "ihan turha ruikuttaa". Lukihäiriö?

Vai eikö niillä, joilla on "tukiverkko", vaikkapa se hieno ja läheinen kunnan tukiperhe, eikö heillä ole koskaan rankkaa? Koko ajan vaan ihanaa?

Miksi nämä joilla ei ole tukea, aina jaksavat valittaa että on rankkaa, mutta toteavat samantien marttyyrimaisesti että "pärjätty on"..

marttyyrimaisesti? ajoin sitä takaa, että pärjätty on vaikka se tukiverkko onkin kaukana :headwall:

 

Itse en ainakaan oisi alkanut lasta edes tekemään, jos olisin maailmassa niin yksin, ettei olisi ketään tukena ollut.

Siksi koska pärjään aivan mainiosti lasteni kanssa ilmankin ja voitko kuvitella, jopa nautin elämästäni. Minulla ei nähkääs ole mitään valittamista =) Joskus on hetkiä jolloin jaksaminen on koetuksella, kenelläpä se elämä aina olisi yhtä ruusuilla tanssimista, mutta aina niistä on yli menty!

 

Nyt täytyy lähteä pois. Tulen illemmalla uudestaan. :wave:

Älä tule takaisin jos et osaa jutella asiallisesti. :wave:

 

Tässä ketjussa taas nähdään, että palstalla vallitsee ajatus "ei ole mitään pätevää syytä jättää raskautumatta jos tekee mieli lasta". Mulla ei hirveesti oo tiiviitä ystävyyssuhteita täällä pk-seudulla. En tiedä vaikuttasko juuri se lapsentekopäätökseen. Mutta yksinäisyys ei voi olla peruste lapsen teolle.

 

Siksi koska tukiverkolle ei kuulu mun lapsieni hoito.
Ehkä ihmisten jotka tekevät lapsensa tukijoukkojen hoidettavaksi, olisi kannattanut miettiä uudestaan raskautumista.
Lapsia ei ole pakko hankkia. Joten miksi hankkia jos ei jaksa niitä hoitaa.
Simppeliä.

No tällä logiikalla esim sokeat yms eivät voisi hankkia lapsia koska tarvitsevat jonkunsortin tukiverkkoa.
Mulla ei ole mitään tukiverkkoa mutten silti mene kellekkään toitottamaan ettei sen kannata hankkia lapsia.

Oon viime aikoina palstaillessa huomannut; sää olet aika tosikko =)
Jos rautalangasta vääntäisin; vastaukseni oli sarkastisen kärjistetty vastaveto ap´n joksenkin älyttömään avaukseen.

Jep, kauheen vaikea löytää huumoria tuostakaan jutusta. Sarkasmi on taiteenlaji, ja hyvää sellaista toki ymmärrän

 

ei ajateltu kyllä lapsia muille väsätä kuin itsellemme. Ei tullut todellakaan mieleen mitkään tukiverkot siinä vaiheessa.

 

Tässä ketjussa taas nähdään, että palstalla vallitsee ajatus "ei ole mitään pätevää syytä jättää raskautumatta jos tekee mieli lasta". Mulla ei hirveesti oo tiiviitä ystävyyssuhteita täällä pk-seudulla. En tiedä vaikuttasko juuri se lapsentekopäätökseen. Mutta yksinäisyys ei voi olla peruste lapsen teolle.

Haluatko selittää vähän lisää, mitä tarkoitat? En ymmärtänyt. Oletko ap:n kanssa samoilla linjoilla vai et? =)

 

ei ajateltu kyllä lapsia muille väsätä kuin itsellemme. Ei tullut todellakaan mieleen mitkään tukiverkot siinä vaiheessa.

Näin!

 

ap, koska elämä on, niin esim.ihminen joka olisi auttanut kuoli yllättäen jne. että jos sillä perusteella vain tehdä lapsia onko tukliverkko,niin kukaan ei voi tehdä koska elämä muuttuu jatkuvasti,aavistamatta.

 

Oisin kysynyt kunnalta tukiperhettä.

No mitä väliä sillä sitten on onko tukiverkkoa vai ei, jos kunnan tukiperhekin käy.

Eikös tämä sodi sitä vastaan, et kunnan tukiperhekin on outo, jos joutuu muksunsa sinne antamaan hetkeksi? Vieraita ihmisiä, jotka eivät vasta sitä lähisukua?

Ei ollut, oisin keskeyttänyt itsekin, jos oisin jäänyt ihan yksin vauvan kanssa.
Jos siis ois ehtinyt vielä, ja ois ollut varmaa että mistään ei tukea tule.

Johan on niin mustavalkoista ajattelua, et |O
Miten musta tuntuu, et peijjooni ei taida olla ihan "kypsä" ihminen, joka tietäis omat voimavaransa, vastuunottamisensa jne?

Mutta jotkut eivät välitä jaksavatko vai eivät, vauva tehdään ilman minkäänlaista turvaa.

Mitäs ne vanhemmat sitten on? Ei tarpeeksi turvaa vanhemmista? Eikö vanhemmat pelkästään kykene lapsellensa tarjoamaan sen parhaan mahdollisen elämän?

On kyllä peijjoonin pisteet romahtanu aika hurjasti.

 

Voihan tukiverkko kadota lapsen jo synnyttyä. Omaisia kuolee, tulee riitoja ja välit menee, tulee muuttoja pitkän matkan päähän.

Jos kaikki ajattelisivat kuin ap, niin ei taitaisi paljo syntyä lapsia Suomeen.

 

Tässä ketjussa taas nähdään, että palstalla vallitsee ajatus "ei ole mitään pätevää syytä jättää raskautumatta jos tekee mieli lasta". Mulla ei hirveesti oo tiiviitä ystävyyssuhteita täällä pk-seudulla. En tiedä vaikuttasko juuri se lapsentekopäätökseen. Mutta yksinäisyys ei voi olla peruste lapsen teolle.

Haluatko selittää vähän lisää, mitä tarkoitat? En ymmärtänyt. Oletko ap:n kanssa samoilla linjoilla vai et? =)

Mulla ei oo lapsia enkä niitä vieläkään (31-v:na) kaipaa. Jos tilanne tulee esiin niin uskoisin miettiväni monenlaistakin. Vieläkin on elämässä muutakin saavutettavaa ja työttömyydestä/varattomuudesta/päihteistä kärsineessä perheessä kasvaneena olen nyt omillani hyvin tarkka etten joutuisi elämässäni tieten tahtoen liian tiukille (niin taloudellisesti kuin henkisestikin). Joten varmaan miettisin tuota tukiverkkotilannettakin. Varsinkin kun tiedän olevani masennukseen taipuva pessimisti niin lapsen kanssa yksin jääminen ei todellakaan olisi kohdalleni hyvä asia.

 

Siksi koska tukiverkolle ei kuulu mun lapsieni hoito.
Ehkä ihmisten jotka tekevät lapsensa tukijoukkojen hoidettavaksi, olisi kannattanut miettiä uudestaan raskautumista.
Lapsia ei ole pakko hankkia. Joten miksi hankkia jos ei jaksa niitä hoitaa.
Simppeliä.

No tällä logiikalla esim sokeat yms eivät voisi hankkia lapsia koska tarvitsevat jonkunsortin tukiverkkoa.
Mulla ei ole mitään tukiverkkoa mutten silti mene kellekkään toitottamaan ettei sen kannata hankkia lapsia.

Oon viime aikoina palstaillessa huomannut; sää olet aika tosikko =)
Jos rautalangasta vääntäisin; vastaukseni oli sarkastisen kärjistetty vastaveto ap´n joksenkin älyttömään avaukseen.

Jep, kauheen vaikea löytää huumoria tuostakaan jutusta. Sarkasmi on taiteenlaji, ja hyvää sellaista toki ymmärrän

Vai ni.
Jos et osaa kääntää asiaa ylösalasin, niin eipä voi mitään.
Onneksi ei jouduta kommunikoimaan oikeassa elämässä. Saattais olla puuduttavaa.

 

Lunatic taas pöllyttää oikein kunnolla

 

Mutta yksinäisyys ei voi olla peruste lapsen teolle.

Eiköhän monelle se peruste ole se, että he haluavat lapsen. Yhdessä oleva pariskunta ei ole yksinäinen vaan heillä on edes toisensa. Miksi he eivät saisi saada lasta jos kerran haluavat?

 

OU JEE! Eikö lapset tehdä itselle ja jne...hieno plussa jos tramppisverkkoa ympärillä.
Mutta kun emälä ei mee aina niin loisteliaasti,et sellaista ois ympärillä..
Ap on ilmeisesti uusavuton ,kun lapsetkin pitäis tehdä mummujen ja muiden hoidettavaksi.
Eli pitää itsestäänselvänä,et muut hoitavat,,
Elämään kuuluu masennusta ja alamakeä,jotka ovatv ihan normaaleja asioita .Lapset eivät rikki mene ,jos elämä hetkettäin murjoo perheen sisällä,äitiä tai isää..Ei siihen minusta heti tarvitse hälyyttää apuvoimia.

Jos jotain traagista tapahtuu,kuolemaa tai sairastumista esim.niin eikö silloinkin tuon tukiverkon omistaja tarvitse itsekin useasti ulkopuolista apua..ei verkko riitä,osaa auttaa...

ihme ajatusmaailma Ap:lla..Mielestäni,ihan tarkoituksella haluaa olla ilkeä ja kylmä..Mistä johtuu?

 

En tiedä olisinko tahtonut lapsia, mikäli todellakin olisin ollut yksin. Onneksi näin ei ole van minulla on mieheni jakamassa arjen kaikkinensa.
Sukulaiset asuvat kuka missäkin, eivät sisälly arkeemme, mutta en ole niin pessimistinen, että uskoisin meidän molempien yllättäen sairastuvan niin pahoin, että lapsemme joutuisivat ihan vieraille hoitoon. Mikäli elämä niin kaltoin kohtelisi, uskon että joko joku sukulainen tulisi apuun (lyhytaikaisesti) tai muuttaisimme lähemmäs jotakuta sukulaista.

Asumme omasta valinnastamme eri paikkakunnalla kuin sukulaisemme, koska olemme katsoneet, että tämä asuinpaikka tarjoaa sekä meille vanhemmille että lapsillemme sitä mitä tahdomme ja tarvitsemme. Sukulaissuhteet eivät katkea välimatkan myötä, enkä ikinä suostuisi tekemään päätöksiäni pelon sanelemina (sairastumme, kukaan ei auta, tarvitsemme apua jne).

 

Ap:lle kysymys ystävyydellä.
Kun niin arvostelet heitä joilla ei ole tukiverkkoja lastensa turvana, onko sinulla itselläsi tukiverkoa ja jos on , niin millainen? Kuinka useasti joudut turvautumaan tähän tukiverkkoosi?

Ja tiedoksi; meillä on tukiverkko ja hyvä sellainen. Mutta se ei tarkoita sitä että heitä olisi jatkuvasti rasitettu lastenhoitoavun tarpeella tms. Oikeastaan päin vastoin. Enemmänkin olisi varmaan voitu "käyttää" mutta ehkä meitä auttoi jo pelkkä ajatus siitä että apua saadaan jos sitä oikeasti tarvitaan.
Olen todella pahoillani heidän puolesta joiden kimppuun sinä hyökkäät aloituksellasi. Se, että sulla ja mulla on asiat hyvin tukiverkkojen suhteen, tarkoita sitä että meillä olisi oikeutta arvostella heitä joilla sitä ei ole. Usein kyse on oikeasti tilanteesta jolle ei voi mitään. Elämän tilanteet kun saattavat muuttua ihan hetkessä...ja hups! tukiverkkoa ei enää olekaan.
Jos sulla on apua tarjolla, ole siitä onnellinen. Kyllä he joilla ei sitä verkostoa ole ympärillään, tietävät oman tilanteensa varmasti ilman sinuakin.

 

No huhhuh =). Ei kai kukaan voi tämmöistä tosissaan kysyä? Tukiverkko on hieno asia ja auttaa arkea, mutta tilanteet muuttuvat (molempiin suuntiin) ja tärkeintä on, että vanhemmat ovat valmiita kasvattamaan lasta. On myös hyvä, että vanhemmat saa purkaa tuntojaan, oli tukiverkkoa tai ei. Tukiverkko voi tosiaan ajan kuluessa myös hävitä mm. eron myötä.

Onpa tosi empaattista ja hyvyyttä, loistavaa äidillisyyttä huokuvaa sanoa jollekin tilannettaan purkavalle, että "mitä siinä ruikutat, itepähän lapsesi teit".

 

Siksi kun tukiverkon luominen olisi vaatinut joko paluumuuttoa Suomeen tai miehen kotikonnuille jäämistä, mutta sekä Suomi että Pohjois-Norja asuinpaikkoina houkuttelee minua aikalailla yhtä paljon kuin kilo sitä itseään. Arvelimme tulevamme vallan hyvin toimeen ilman sen kummempaa turvaverkkoa. Ja hyvin on tultukin.

Mun mielestä on normaalia, että lastensa kanssa pärjää ilman muiden apua. Kuten sekin on nomaalia, että tarvii tukiverkkoa.

 

AP:lle vielä: puutteista huolimatta jo yhteiskunta tarjoaa jonkunlaisen tukiverkon sitä tarvitseville. On paljon myös esim. äiti-lapsitoimintaa ym. vapaaehtoista, jossa voi saada tukea.

 

En lukenut koko ketjua, mutta minulle jäi epäselväksi että mikä oikein lasketaan tukiverkoksi (ap:n mielestä varsinkin)? Meillä oli kaikki "hyvin" kun eka lapsi tuli, mutta sen jälkeen ollaan muutettu muualle, mummi kuollut, isoisä alkoholisoitunut, isomummi vanhentunut ja sairastunut, välit katkenneet anoppiin (joka muutenkin asuu kaukana), muutama ystävä muuttanut muualle, toiset ystävät saaneet lapsia (heillä siis monta pientä lasta). Eli olisiko sisarukset pitäneet jättää tekemättä (saamatta)?
Entä lasketaanko tukiverkkoon naapurit joihin ei välttämättä voi luottaa (että eri syistä saa sitä apua juuri silloin kun tarvitsee), päiväkoti, koulu? Tai aivan hätätapauksia varten kaverit joille ei tavallisesti viitsi viedä 3 alle kuluikäistä lasta, koska heillä jo itselläänkin on saman verran samanikäisiä?
Onko tukiverkko sitä että hätätapauksissa voi viedä lapset johonkin, vai sitä että voi pari kertaa kuussa lähteä omiin harrastuksiinsa, esim. maalauskurssille tai ryyppäämään? Jos eka, nin kyllä minulla on tukiverkko, jos toka, niin silloin minulla ei ole.
JA kai se on myös omista valinnoista kiinni, minä en laske tukiverkoksi tuntemattomia ihmisiä (esim. MLL:n hoitajat), päiväkotia (sehän on vain tietyt ajat) tai naapureita (en vain halua viedä heille hoitoon koska heillä on nin eriävät kasvatusperiaatteet ja elämäntavat, vaikka ihmisinä ovatkin mukavia - sama koskee joitakin kavereita).

 

Ai niin ja ulkomaillekaan ei ilmeisesti saisi muuttaa, silloinhan kaikki tuttu ja tunnettu jää taakse, kyllä lapset kärsii...
Eiköhän sitä apua saa jos oikeasti tarvitsee ja haluaa!