Miksi olet tehnyt lapsia ilman tukiverkkoa?

Juu,nyt ymmärsin mitä tarkoitit,mutta hieman epäselvästi ilmaisit asian kyllä.

Aijaa. =)

 

Kyllä tuossa on selvä ristiriita ap:n sanomisissa.....

Elikkä tuo viimeisestä lauseesta voi päätellä,että ei ole oikein laittaa lasta vieraan hoiteisiin...

Mikä helvetin ristiriita tossa on.
Tarkotan sitä, että eikö olisi kivempi laittaa lasta tuttuun paikkaan, jos vanhemmille sattuu jotain. Eikö olis parempi että olis tukiverkko valmiina, ettei sitä hätätilanteessa tarvitse etsiä tyhjästä!!!
Taidat tosiaan olla terapian tarpeessa. B)

Mene peijooni koettamaan jo niitä tukiverkkojas, ties vaikka tulis saalista!

 

Mene peijooni koettamaan jo niitä tukiverkkojas, ties vaikka tulis saalista!

Tänään yritän pärjätä ilman.

 

Kyllä tuossa on selvä ristiriita ap:n sanomisissa.....

Elikkä tuo viimeisestä lauseesta voi päätellä,että ei ole oikein laittaa lasta vieraan hoiteisiin...

Mikä helvetin ristiriita tossa on.
Tarkotan sitä, että eikö olisi kivempi laittaa lasta tuttuun paikkaan, jos vanhemmille sattuu jotain. Eikö olis parempi että olis tukiverkko valmiina, ettei sitä hätätilanteessa tarvitse etsiä tyhjästä!!!
Taidat tosiaan olla terapian tarpeessa. B)

Onko sinun välttämätöntä alkaa nälviä?

No,aloittajalla on ilmeisesti paha olla.

 

Hmmmmmm, jännä kysymys. Mulla on käynyt niinpäin, että tukiverkko on tullut lasten myötä-siis olen löytänyt ihania ihmisiä elämääni, joilla on myös upeita muksuja. Katson koska vain heidän lastensa perään, ja omani saan tunniksi pariksi hoitoon illasta jos on tärkeä meno itsellä :heart:

 

Mulla on yks läheinen esimerkki siitä mitä voi tapahtua ku tukiverkko on jo "liian hyvä" vai onks teistä normaalia et lapsi kysyy missä hänen koti on?

 

Niinku jo sanoin niin ne on sun arvot! Ja nämä on mun arvot. Rakkaat ihmiset on mulle tärkeämpiä kuin se, että paljonko mun tilille kerran kuussa pätkähtää rahaa! Sekö sua nyt jurppii, että minä olen onnellinen? Minulla on ystävä, joka lähti perheineen miehen työn perässä monen sadan kilometrin päähän. Ystävä soittaa ja itkee minulle miten loppu on. Mies on töissä ja hän lasten kanssa kotona. Mies on usein ylitöissä. Kaveri ei pääse mihinkään. Ei ketään kelle antaa lapsia hoitoon, että voisi edes harrastaa jotain. Ei yhtään kaveria, jonka kanssa käydä edes kahvilla jne. Täällä olisi töitä, mutta miehelle ei kelpaa huonompi tulotaso.

Ja minä vai kaveri vai kaverin mies on tässä kohtaa tyhmä?

Miksi mua jurppisi sun onnellisuus - olenhan itsekin onnellinen, rahaa on tarpeeksi ja tukiverkkokin löytyy? Mun kotipaikkakunnalla asutaan, isovanhemmat on parin kilsan päässä, ystäviä ja kavereita kymmenittäin. Ei valittamista siis.

Asia kuitenkin on niin, että jos asuinpaikkakunnalta ei löydy MITÄÄN töitä, eikä halua elää yhteiskunnan tuen varassa forever, niin muutto toiselle paikkakunnalle on usein ainoa vaihtoehto. Ja silloin ne tukiverkot jää taakse. Ystäväsi tilanteessahan ei ole tästä kyse, vaan he ovat muuttaneet paremman tulotason perässä, vaikka teidän paikkakunnallakin töitä olisi, kuten kerroit. Ja outoa, jos hän ei ole uudelta paikkakunnalta saanut yhtään kaveria, ts. ei ole alkanut luoda itselleen uutta tukiverkon tapaista.

 

Mulla on yks läheinen esimerkki siitä mitä voi tapahtua ku tukiverkko on jo "liian hyvä" vai onks teistä normaalia et lapsi kysyy missä hänen koti on?

Garmiwa kuulostaa garmiwalle.......btw olenks mä vielä kunkku???? :wave:

 

Mulla on yks läheinen esimerkki siitä mitä voi tapahtua ku tukiverkko on jo "liian hyvä" vai onks teistä normaalia et lapsi kysyy missä hänen koti on?

Garmiwa kuulostaa garmiwalle.......btw olenks mä vielä kunkku???? :wave:

No toki. Just on neuvotteluasteel "tike on päällikkö" biisin levytys

 

Niinku jo sanoin niin ne on sun arvot! Ja nämä on mun arvot. Rakkaat ihmiset on mulle tärkeämpiä kuin se, että paljonko mun tilille kerran kuussa pätkähtää rahaa! Sekö sua nyt jurppii, että minä olen onnellinen? Minulla on ystävä, joka lähti perheineen miehen työn perässä monen sadan kilometrin päähän. Ystävä soittaa ja itkee minulle miten loppu on. Mies on töissä ja hän lasten kanssa kotona. Mies on usein ylitöissä. Kaveri ei pääse mihinkään. Ei ketään kelle antaa lapsia hoitoon, että voisi edes harrastaa jotain. Ei yhtään kaveria, jonka kanssa käydä edes kahvilla jne. Täällä olisi töitä, mutta miehelle ei kelpaa huonompi tulotaso.

Ja minä vai kaveri vai kaverin mies on tässä kohtaa tyhmä?

Miksi mua jurppisi sun onnellisuus - olenhan itsekin onnellinen, rahaa on tarpeeksi ja tukiverkkokin löytyy? Mun kotipaikkakunnalla asutaan, isovanhemmat on parin kilsan päässä, ystäviä ja kavereita kymmenittäin. Ei valittamista siis.

Asia kuitenkin on niin, että jos asuinpaikkakunnalta ei löydy MITÄÄN töitä, eikä halua elää yhteiskunnan tuen varassa forever, niin muutto toiselle paikkakunnalle on usein ainoa vaihtoehto. Ja silloin ne tukiverkot jää taakse. Ystäväsi tilanteessahan ei ole tästä kyse, vaan he ovat muuttaneet paremman tulotason perässä, vaikka teidän paikkakunnallakin töitä olisi, kuten kerroit. Ja outoa, jos hän ei ole uudelta paikkakunnalta saanut yhtään kaveria, ts. ei ole alkanut luoda itselleen uutta tukiverkon tapaista.

Tässä pätkä mun ensimmäisestä viestistä:
"Ärsyttää etenkin sellaiset ihmiset, jotka miehen perässä muuttaa esim 500 km päähän omasta perheestään, kavereistaan jne ja sit itketään, kun ollaan vaan kotona lasten kanssa ja ei pää kestä? Haloo ja huomenta! Olisi ajatellut ennen muuttoa!"

Kannattaisi lukea mistä puhutaan ennenkuin alkaa kommentoimaan.

 

Onhan tässä myös kolikon toinen puoli. Tiedän paljon äitejä jotka eivät edes laita lapsiaan hoitoon tai ota muutakaan apua vastaan koska yksin on pärjättävä kun lapset on kerran tehty. Tukiverkko voi olla, mutta sitä ei arvosteta koska eihän kukaan os meidän murua hoitaa oikein. Pitäiskö heidänkin jättää lapset tekemättä??

 

Itse en ainakaan oisi alkanut lasta edes tekemään, jos olisin maailmassa niin yksin, ettei olisi ketään tukena ollut.

Jaa-a, ajattelin kasvattaa lapseni itse. Apua saa MLL:ltä tarvittaessa. Toistaiseksi olemme jaksaneet kaksin mieheni kanssa.

 

Mulla on yks läheinen esimerkki siitä mitä voi tapahtua ku tukiverkko on jo "liian hyvä" vai onks teistä normaalia et lapsi kysyy missä hänen koti on?

Hyvä pointti :flower:

 

Tässä pätkä mun ensimmäisestä viestistä:
"Ärsyttää etenkin sellaiset ihmiset, jotka miehen perässä muuttaa esim 500 km päähän omasta perheestään, kavereistaan jne ja sit itketään, kun ollaan vaan kotona lasten kanssa ja ei pää kestä? Haloo ja huomenta! Olisi ajatellut ennen muuttoa!"

Kannattaisi lukea mistä puhutaan ennenkuin alkaa kommentoimaan.

"Olen sitä mieltä, että töitä saa aina". Siinäkin suora lainaus sinun kirjoituksistasi

Toisekseen: oletpa tosi ystävä, kun puhut tuohon sävyyn ystävästäsi joka on yksinäinen ja itkee :| . Toivotaan, että hän lukee tämän, tunnistaa itsensä, ja tietää jatkossa soittaa jollekulle toiselle kun haluaa jutella.

Kirjoitit myös, että "ei se tukiverkko minun mielestäni tarkoita pelkästään lapsen hoitoon saamista, vaan sitä henkisen jaksamisen tukemista. On joku jolle jutella, joku jolle purkaa parisuhdeongelmia (ja kaikilla niitä on, ainakin joskus!), joku jolta kysyä neuvoja jne". Miksi tämä ei muka onnistuisi myös puhelimen tai netin välityksellä, vaikka muuttaisikin kauemmas?

 

Mulla on yks läheinen esimerkki siitä mitä voi tapahtua ku tukiverkko on jo "liian hyvä" vai onks teistä normaalia et lapsi kysyy missä hänen koti on?

Garmiwa kuulostaa garmiwalle.......btw olenks mä vielä kunkku???? :wave:

No toki. Just on neuvotteluasteel "tike on päällikkö" biisin levytys

Ok, demot ja muut on tehty siis. Aikapaljon täälläkin näkyy tike on kingi t-paitoja ja lippiksiä jo....se lentskarin perässä oleva viiri oli muuten kans tosi hieno yllätys. Kohta olen ihan otettu huomiosta :ashamed:

 

Entä jos vanhemmat kuolevat ja sisarukset asuvat liian kaukana?

 

Onhan tässä myös kolikon toinen puoli. Tiedän paljon äitejä jotka eivät edes laita lapsiaan hoitoon tai ota muutakaan apua vastaan koska yksin on pärjättävä kun lapset on kerran tehty. Tukiverkko voi olla, mutta sitä ei arvosteta koska eihän kukaan os meidän murua hoitaa oikein. Pitäiskö heidänkin jättää lapset tekemättä??

No itsepä soppansa ovat keittäneet, lapsia vähän käy sääli.

 

Entä jos vanhemmat kuolevat ja sisarukset asuvat liian kaukana?

Missä läheinen tukiverkko?

 

Miksipä tosiaan. Rakkaudesta lapsiin, halusta perustaa perhe. Hyvin pärjättiin, myöhemmin se tukiverkosto koostui, pala palalta. En silti tukeutunut siihe, että aina on joku hoitmassa, jos tekee mieli jonnekkin. Lapset ensin ja muut menot vasta sitten. Jos oikeasti on hoitajaa tarvinnut, niin se on järjestynyt. Esim. lähtiessä synnyttämään lisää lapsia. Mä en vaan tajua, miks pitäis olla julmettu tukiverkko valmiina, ennen kuin voi lasta hankkia. Eiköhän se vastuu kuitenkin ole siitä lapsesta vanhemmilla, ei tutuilla ja sukulaisilla.

 

Tässä pätkä mun ensimmäisestä viestistä:
"Ärsyttää etenkin sellaiset ihmiset, jotka miehen perässä muuttaa esim 500 km päähän omasta perheestään, kavereistaan jne ja sit itketään, kun ollaan vaan kotona lasten kanssa ja ei pää kestä? Haloo ja huomenta! Olisi ajatellut ennen muuttoa!"

Kannattaisi lukea mistä puhutaan ennenkuin alkaa kommentoimaan.

"Olen sitä mieltä, että töitä saa aina". Siinäkin suora lainaus sinun kirjoituksistasi

Toisekseen: oletpa tosi ystävä, kun puhut tuohon sävyyn ystävästäsi joka on yksinäinen ja itkee :| . Toivotaan, että hän lukee tämän, tunnistaa itsensä, ja tietää jatkossa soittaa jollekulle toiselle kun haluaa jutella.

Kirjoitit myös, että "ei se tukiverkko minun mielestäni tarkoita pelkästään lapsen hoitoon saamista, vaan sitä henkisen jaksamisen tukemista. On joku jolle jutella, joku jolle purkaa parisuhdeongelmia (ja kaikilla niitä on, ainakin joskus!), joku jolta kysyä neuvoja jne". Miksi tämä ei muka onnistuisi myös puhelimen tai netin välityksellä, vaikka muuttaisikin kauemmas?

Etkö itse huomaa eroa siinä, että puhut puhelimen tai netin välityksellä tai kasvokkain? Ja kaverini tietää kyllä mielipiteeni heidän tilanteestaan. Oma on ollut päätöksensä.

 

Eipä siinä kyllä tukiverkot mielessä käynyt kun lasta alettiin hommaamaan...

Ns"tukiverkko" on tullut ajan kanssa itsestään. Tämäkin on monelle erilanen käsite, joillekin riittää se yks mummo, muut tarvii joka hemmetin viraston ja puoli sukua verkkoonsa haalatuksi.

 

Kyseleekö joku todellakin jo ennen kuin on lapsen saanut tai edes yrittänyt saada, että oletko minun tukiverkkoni? Autatko minua? Miten tämä oikein toimii? Minusta olisi aika ahdistavaa, jos minulta kyseltäisiin, että oletko minun tukiverkkoni, en uskalla hankkia lasta, jollet ole tukenani.

 

Onhan tässä myös kolikon toinen puoli. Tiedän paljon äitejä jotka eivät edes laita lapsiaan hoitoon tai ota muutakaan apua vastaan koska yksin on pärjättävä kun lapset on kerran tehty. Tukiverkko voi olla, mutta sitä ei arvosteta koska eihän kukaan os meidän murua hoitaa oikein. Pitäiskö heidänkin jättää lapset tekemättä??

No itsepä soppansa ovat keittäneet, lapsia vähän käy sääli.

Miksi? Miksi on väärin kantaa vastuu omista lapsistaan? Ei se tukiverkko tai sen puute ketään vajavaisemmaksi vanhemmaksi tee. Joskus sen käyttämättäjättäminen on oma valinta. Kuinka paljon aloittajalla sitä ikää olikaan? 19v?

 

Kyseleekö joku todellakin jo ennen kuin on lapsen saanut tai edes yrittänyt saada, että oletko minun tukiverkkoni? Autatko minua? Miten tämä oikein toimii? Minusta olisi aika ahdistavaa, jos minulta kyseltäisiin, että oletko minun tukiverkkoni, en uskalla hankkia lasta, jollet ole tukenani.

Ap varmaankin.. Eihän se oo voinu lapsia tehdä ilmankaan...

 

Onhan tässä myös kolikon toinen puoli. Tiedän paljon äitejä jotka eivät edes laita lapsiaan hoitoon tai ota muutakaan apua vastaan koska yksin on pärjättävä kun lapset on kerran tehty. Tukiverkko voi olla, mutta sitä ei arvosteta koska eihän kukaan os meidän murua hoitaa oikein. Pitäiskö heidänkin jättää lapset tekemättä??

No itsepä soppansa ovat keittäneet, lapsia vähän käy sääli.

SIIS MITÄ??!!